ENNUSTETTU MESSIAS


"Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa" Dan. 9:25


Danielin messiasprofetia

Yli viisisataa vuotta aikaisemmin Jumala oli Danielin kautta ennustanut Kristuksen toiminnan alkamisen tarkan ajankohdan, samoin kuin hänen kuolemansa ajan. Kun Israelin 70 vuotta kestävä vankeus Babyloniassa oli lopuillaan, Jumala kertoi Danielille, että hän oli säätänyt juutalaisille ja Jerusalemin kaupungille 70 (vuosi)viikkoa kestävän armonajan.

Tuon ajan kuluessa juutalaisen kansakunnan tuli katua, kääntyä ja valmistautua Messiaan tulemukselle ja siten täyttää sitä koskeva Jumalan tarkoitus. Daniel kirjoitti myös "pahojen tekojen sovittamisesta" ja "ikuisen oikeudenmukaisuuden saattamisesta voimaan" tämän ajanjakson merkkeinä. Nämä messiaaniset toiminnat osoittaisivat, että Vapahtajan oli määrä tulla tuona aikana (Dan. 9:24).

Raamatun profeetallisen periaatteen mukaan profeetallinen päivä vastaa kirjaimellista vuotta (4. Moos. 14:34; Hes. 4:6). Tämä käy selville myös Jumalan antamasta ohjeesta Moosekselle: "Laske seitsemän vuosiviikkoa eli seitsemän kertaa seitsemän vuotta. Kun vuosiviikkoja on kertynyt seitsemän eli vuosia yhteensä neljäkymmentäyhdeksän" (3. Moos. 25:8).

Teksti puhuu erityisesti vuosiviikoista, joka siis tarkoittaa päivän lukemista vuodeksi. Tässä yksi vuosiviikko on 7 vuotta. Koska viikossa on 7 päivää, niin päivä vuodeksi -periaatteen mukaisesti tämä tarkoittaa 7 vuotta. Ja kun vuosiviikkoja on 7, niin tällöin vuosia on 49, niin kuin Jumalan sanoi. Tämän ohjeen mukaisesti silloin 70 vuosiviikkoa on luonnollisesti 490 vuotta.

Daniel ilmoittaa, että tämä ajanjakso alkaisi "Jerusalemin entiselleen palauttamista ja rakentamista koskevan sanan lausumisesta" (Dan. 9:25). Tämä käsky, joka antoi juutalaisille itsenäisyyden, annettiin Persian kuninkaan Artakserkseen seitsemäntenä hallitusvuotena ja se astui voimaan syksyllä 457 eKr. (Esra 7:8,12-26 ;9:9). Kaksi käskyä oli annettu jo aikaisemminkin, mutta tämä oli lopullinen. Kuningas antoi vielä suuret määrät kultaa ja hopeaa temppelin rakentamista ja jumalanpalvelusmenoja varten.

Vuosi 457 eKr. on pystytty määrittämään täsmällisesti seuraavien lähteiden avulla: Olympiadien ajoitus, Ptolemaioksen kaanon, Elephantinen papyrus ja babylonialaiset nuolenpäätaulut.

Danielin profetia osoitti, että voideltu hallitsija eli Messias ilmestyisi seitsemän vuosiviikon ja kuudenkymmenenkahden vuosiviikon eli 69:n vuosiviikon jälkeen, joka on siis 483 kirjaimellista vuotta (Dan. 9:25). Tuo seitsemän ensimmäistä vuosiviikkoa (49 vuotta), rakennettiin Jerusalemia ja temppeliä, niin kuin jae 25 kertoo, ja näin tapahtui.

Tämän jälkeen tulisi aika 62 vuosiviikkoa (434 vuotta), jonka jälkeen olisi voidellun määrä ilmestyä. Siis 49 + 434 = 483 vuotta eli 69 vuosiviikkoa. Kun tämä aikajakso alkaa vuodesta 457 eKr. Jerusalemin rakentamiskäskystä, niin silloin tullaan vuoteen 27 jKr. (nolla vuotta ei ole). Ilmestyikö voideltu hallitsija tuolloin niin kuin Danielin kautta oli ennustettu? 

 

Messias on hepreaa ja Kristus on kreikkaa ja molemmat sanat tarkoittavat "voideltua" (Joh. 1:41). Todellakin, syksyllä 27 jKr., Jeesus kastettiin Jordan-virrassa, jonka yhteydessä Isä Jumala voiteli hänet Pyhällä Hengellä (Luuk. 3:21, 22).

Tämä tapahtui: "Keisari Tiberiuksen viidentenätoista hallitusvuotena, siihen aikaan kun Pontius Pilatus oli Juudean maaherrana, kun neljännesruhtinaina hallitsivat Galileassa Herodes*, Itureassa ja Trakonitiksen maassa hänen veljensä Filippos ja Abilenessa Lysanias ja kun ylipappeina olivat Hannas ja Kaifas" (Luuk. 3:1,2).

Ajankohta on todellakin historiallinen tosiasia (C. Mervyn Maxwell, God Cares, Mountain View, CA.: Pacific Press, 1981, vol. 1,s.216-218.  Cleason L. Archer, Encyclopedia of Bible Difficulties, Grand Rapids, MI: Zondervan, 1982, s. 291).

Tähän tapahtumaan viittaa myös Pietari kun hän lausuu, että hänet "Jumala voiteli Pyhällä Hengellä ja voimalla" (Ap.t. 10:38). Kun Jeesus aloitti julistustyönsä, hän sanoi "Aika on täyttynyt" (Mark. 1:15), jolloin hän epäilemättä viittasi suoraan tämän aikaennustuksen täyttymiseen.

Näin Danielin ennustus satoja vuosia aikaisemmin voidellun ilmestymisestä, oli osunut kohdalleen.

Tässä yhteydessä on huomautettava, että Jeesuksen historiallisuus ei ole vain tarua, vaan hän on ollut todellinen henkilö. Kansainvälisesti arvostettu tietosanakirja, Encyclopaedia Britannica esittää yhteen vedon Jeesusta koskevista UT:n ulkopuolisista olevista historiallisista lähteistä seuraavasti: "Nämä toisistaan riippumattomat selostukset osoittavat, että varhaisina aikoina kristinuskon vastustajatkaan eivät koskaan epäilleet Jeesuksen historiallisuutta. Se asetettiin kyseenalaiseksi ensimmäisen kerran ja riittämättömin perustein useiden kirjoittajien toimesta 1700-luvun alussa, 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa." (15. laitos, osa 3, s.145)

Olemme päässeet tilanteeseen, jossa 70 viikon aikajaksosta on kulunut 69 vv. eli 483 vuotta, joka toi meidät vuoteen 27 jKr., jolloin Messias voideltiin, niin kuin Daniel oli ennustanut. 

70 vuosiviikosta olisi siis vielä tähteellä 1 vuosiviikko eli 7 kirjaimellista vuotta. Daniel kertoo, että tänä aikana "raivataan voideltu tieltä" (Dan. 9:26). Jae 27 kertoo, että tämä tapahtuisi viimeisen vuosiviikon puolessavälissä, eli 3 ½ vuotta Messiaaksi voitelun jälkeen jolloin hän lakkauttaisi "teuras- ja ruokauhrin". Kaikki teuras- ja ruokauhrit olivat viitanneet tulevan Messiaan kertakaikkiseen ja riittävään uhriin. Kun Jeesus uhrattiin Golgatalla, niin se tapahtui keväällä 31 jKr., jolloin oli mennyt tarkalleen 3 ½ vuotta hänen kasteestaan, joka oli tapahtunut syksyllä 27 jKr.

Tuolloin temppelin esirippu repesi yliluonnollisella tavalla kahtia ylhäältä alas asti (Matt. 27:51), osoittaen että Jumala oli lakkauttanut koko temppelipalveluksen. Näin esikuvat kohtasivat täyttymyksensä (Hepr. 10:8-10).

Vuoden 31 jKr. pääsiäinen oli keväällä, jolloin tämän pääsiäisen sapattia nimitettiin suureksi sapatiksi (Joh. 19:31). Tämä johtui siitä, että juuri tuolloin vuonna 31 jKr. pääsiäissapatti ja viikkosapatti sattuivat samalla päivälle, ja siksi sapattia nimitettiin suureksi. Eli, Jeesus ristiinnaulittiin keväällä 31 jKr., 3 ½ vuoden jälkeen hänen kasteestaan, niin kuin Daniel oli ennustanut.

Tämä on yksi suurimmista todisteista siitä, että Nasaretin Jeesus oli Vanhan testamentin luvattu Messias. Siksipä esim. yksi ihmiskunnan suurimmista tiedemiehistä, sir Isaac Newton, joka oli harras kristitty ja Raamatun tutkija, kirjoitti Danielin kirjan kommentaarissaan, että tämä profetia on kristinuskon peruskivi. Ja sitä se on.

Vielä olisi jäljellä viimeisen vuosiviikon viimeinen puolikas, eli 3 ½ vuotta. Koko 70 vuosiviikon aikajakso loppuu v. 34 jKr., joten Jeesuksen kuolemasta 3 ½ vuotta eteenpäin tullaan tähän vuoteen. Mitä tällöin tapahtui? Ensimmäinen kristitty marttyyri Stefanus kivitettiin ja evankeliumin sanomaa lähdettiin julistamaan myös pakanoille. (Ap.t. 13:46).

Jotkut opettavat, että viimeinen viikko on sijoitettava tulevaisuuteen, aivan viimeisiin aikoihin, mutta teksti ei anna tällaiseen mitään lupaa. Se kertoo yhtenäisen aikajakson (70 viikkoa), jonka aikana Jerusalemia rakennetaan uudelleen, Messias voidellaan tehtäväänsä ja että hän lakkauttaa uhrijärjestelmän (kuolemallaan). Se myös osoittaa ajan, jolloin evankeliumia lähdettiin viemään pakanoille. Jos viimeinen viikko tuosta aikajaksosta repäistään irti (vastoin siis tekstin antamaa informaatiota), niin tällöin menettäisimme Raamatun väkevimmän Messiasprofetian.

 

Kun tarkastelemme tätä ennustusta ja Vanhan testamentin muita ennustuksia Jeesuksesta ja näemme niiden toteutuneen kirjaimellisesti Nasaretin puusepässä (rakennusmiehessä), niin tärkein kysymys kuuluu: kuka Jeesus on meille ja mitä hän meille merkitsee?