KETKÄ PÄÄSEVÄT TAIVAASEEN?


"Autuaita ne, jotka pesevät vaatteensa: he pääsevät syömään elämän puusta ja saavat mennä porteista sisälle kaupunkiin." Ilm. 22:14

Kerrotaan rikkaasta antwerpeniläisestä kauppiaasta, joka lainasi ystävälleen suuren summan rahaa. Mutta kun velka erääntyi maksettavaksi velallinen ei kyennytkään suorittamaan velkaansa. Silloin kauppias järjesti juhlapäivälliset vararikkotilassa olevan ystävänsä kunniaksi. Kun kaikki juhlavieraat olivat saapuneet, keskelle pitopöytää tuotiin suuri tarjotin, jonka keskelle sytytettiin tuli. Sitten juhlien isäntä otti taskustaan ystävänsä velkakirjan ja piti sitä ojennetussa kädessään liekin yläpuolella. Muutamassa hetkessä velkakirja muuttui tuhkaksi arvovaltaisen todistajajoukon silmien edessä. Nähdessään ystävänsä teon velallinen nousi paikaltaan, kietoi käsivartensa ystävänsä ympäri ja itki ilosta.

Mitä sinä tekisit, jos saisit tänään ensimmäistä kertaa kuulla, mitä tapahtui Golgatalla parituhatta vuotta sitten? Siellä Jumala otti meidän syntivelkamme, sinun syntisi ja minun ja koko maailman synnit ja hävitti ne rakkautensa liekeissä. "Tämä on evankeliumia, iankaikkista evankeliumia", kirjoitti evankelista R. A. Anderson. Ja hän jatkoi: "Synnillä on hirvittävät seuraukset ihmiselle, mutta vielä paljon hirvittävämmät seuraukset Jumalalle. Mutta hän voitti synnin Golgatalla. - - Täydellinen sovitus toimitettiin kaikista synneistä, pienistä synneistämme, suurista synneistämme - eikä vain meidän synneistämme, sinun ja minun, vaan myös naapureittemme synneistä, kaikkien niiden synneistä, jotka asuvat tällä paikkakunnalla ja kaikkialla koko maailmassa elävien ihmisten kaikista synneistä. Kristuksen ristillä suorittama sovitus koski kaikkien ihmisten syntejä. - - Kristittyjä vainonneen Paavalin syntejä, Herramme kieltäneen Pietarin syntejä, viattoman miehen kuolemaan tuominneen Pontius Pilatuksen syntejä. Mooseksen, Abrahamin, Nooan, Henokin ja Aadamin syntejä tämän maailman ensimmäiseen aamunkoittoon asti. Koko maailman synnit pantiin Herramme päälle Getsemanessa, ja hän kantoi ne ristille. Mikä mykistävä totuus! Kukaan ei joudu kärsimään rangaistusta muista kuin niistä synneistä, joista ovat kieltäytyneet ottamasta vastaan Kristukselta anteeksiantamusta."

Pääsevätkö siis kaikki ihmiset taivaaseen? Raamattu vastaa viimeisillä sivuillaan:"Mitään epäpuhdasta ei sinne päästetä, ei ainoatakaan iljettävän valheen palvelijaa, vaan ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan." (Ilm. 21:27) "Autuaita ne, jotka pesevät vaatteensa: he pääsevät syömään elämän puusta ja saavat mennä porteista sisälle kaupunkiin. Ulkopuolelle jäävät koirat ja noidat, irstailijat, murhaajat ja epäjumalien palvelijat ja kaikki, jotka rakastavat valhetta ja noudattavat sitä." (Ilm. 22:14,15)

Huomaatko, että tässä Raamatun vastauksessa laki ja evankeliumi ovat rinnakkain? Ne kuuluvat yhteen mutta niitä ei saa sekoittaa keskenään. Lain julistus ilman evankeliumia johtaa epätoivoon tai epärealistiseen kuvitteluun omasta synnittömyydestä. Evankeliumin julistus ilman lain velvoittavuutta johtaa synnin vähättelyyn, laittomuuteen ja kiihkoiluun.

Miten sitten voimme vapautua synneistämme ja tulla niin pyhiksi, että meidät voidaan päästää porteista sisälle Jumalan kaupunkiin vaarantamatta taivaan rauhaa?

Siihen on Raamatun mukaan vain yksi keino, josta olemme lukeneetkin Johanneksen ensimmäisestä kirjeestä. Se on niin tärkeä teksti, että se kannattaa opetella ulkoa:

"Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä." (1. Joh.1:8,9)

Syntisestä tulee synnitön anteeksiantamuksen kautta. Sitä Ilmestyskirjakin tarkoittaa puhuessaan niistä, jotka ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Kysymys on syntien tunnustamisesta. Se on ylpeille ihmisille nöyryyttävää. Mutta jumala onkin ylpeitä vastaan; vain nöyrille hän antaa armon.

Mutta entä jos ihminen tekee syntiä senkin jälkeen kun on saanut syntinsä anteeksi? Onko hänellä enää mitään mahdollisuutta päästä taivaaseen? Johannes kirjoittaa hyvin hellästi ja rohkaisevasti seuraavan luvun alussa: "Rakkaat lapset! Kirjoitan tämän teille, jotta ette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus. Hän on meidän syntiemme sovittaja eikä vain meidän vaan koko maailman." (1. Joh.2:1,2)

Pääsevätkö kaikki taivaaseen?

Muutama vuosi sitten kirjakauppoihin ilmestyi kirja, jolla oli myyvä nimi: Kaikki pääsevät taivaaseen. Miten kirjan kirjoittanut nuori pastori oli päätynyt siihen lopputulokseen? Kirjoittajan perustelut ovat vanhoja ja liittyvät kysymykseen, voiko Jumala olla samanaikaisesti rakastava ja kaikkivaltias. "Jos Jumala olisi rakastava, hän haluaisi luoda maailman, jossa ei olisi kärsimystä. Jos hän olisi kaikkivaltias, hän myös pystyisi luomaan tällaisen maailman", kirjoittaja todistelee. Maailmassa vallitseva kärsimys on hänen mukaansa osoitus siitä, että Jumala ei voi olla sekä rakastava että kaikkivaltias. On valittava joko/tai.

Mitä tähän sanoo apostoli Paavali, aikansa parhaan koulutuksen saanut lainoppinut, teologi ja filosofi? Hän viittaa Golgatalle pystytettyyn ristiin, jolla Jeesus antoi Jumalan Poikana vapaaehtoisesti henkensä ja kärsi kuolemallaan rangaistuksen syntisen puolesta. Näin risti todistaa Jumalan rakkaudesta ja tyhjä hauta hänen kaikkivaltiudestaan.

Ensimmäisessä kirjeessään Korinttilaisille Paavali myöntää, että ristin sanoma ylittää inhimillisen viisauden: "Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat. Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. - - Ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja viisaus. Jumalan hulluus on ihmistä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi." (1. Kor. 1:21-15)

Tämä on aika erikoista tekstiä. Paljon on muuttunut Paavalin päivien jälkeen. Mutta yksi asia ei ole muuttunut: maailma ei ole viisauden avulla oppinut tuntemaan Jumalaa. Sanoma ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Vapahtajasta ainoana pelastuksen tienä on yhä pahennusta ja hullutusta monille tämän maailman älyniekoille.

Ristillä ihmisviisaus näki silloin ja näkee nytkin heikon Jumalan, joka ei voinut auttaa itseään, mutta usko näkee ristillä Jumalan käsittämättömän rakkauden. Sanoma rististä on hulluutta niille, jotka uskovat omiin mahdollisuuksiinsa ja omaan viisauteensa. Mutta niille, jotka ovat huomanneet olevansa tuhoontuomittuja, kykenemättömiä pelastamaan itseään, heille ristiinnaulittu ja ylösnoussut Kristus on Jumalan voima ja viisaus.


Ketkä pääsevät taivaaseen?

Sen ratkaisee Vapahtaja, joka ristillä riippuessaan suurimman ahdistuksensa ja heikkoutensa päivänä, vakuutti vieressään olevalle rikolliselle, että tämäkin pääsee hänen kanssaan paratiisiin. Mekin voimme tänä päivänä lukea itsellemme tuon ryövärin saaman lupauksen, mutta meidän on tunnustettava ansaitsevamme tuon rikollisen tavoin ristin tuomion ja häpeän. Vain silloin voimme nähdä ristillä ilmenevän Jumalan viisauden ja voiman.

Taivaaseen pääsevät kaikki ne, jotka ovat suostuneet sovintoon Jumalan kanssa. Paavali kirjoittaa toisessa kirjeessään korinttilaisille: "Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille sovituksen viran. Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa." (2. Kor. 5:18-21)

Edellä Paavali kirjoitti siitä, miten "yksi on kuollut kaikkien puolesta". Se tapahtui ristillä. Jumalan puolelta sovinto on tehty, sovitus on aikaansaatu. Mitä vielä tarvitaan? Tarvitaan ihmisen suostumus Jumalan valmiiksi tekemään sovintoon. Apostoli pyytää Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa! Täytyy saada velallisen hyväksyminen sille, että hänen velkakirjansa mitätöidään. Tarvitaan kuolemaan tuomitun rikollisen suostuminen siihen, että hänet armahdetaan.

Tämän luulisi olevan helpoin vaihe sovituksen jumalallisessa vaihtokaupassa. Mutta jostain syystä se tuntuu olevan vaikeaa. Ilmeisesti sielunvihollinen yrittää edelleenkin saada meidät epäilemään Jumalaa ja hänen sanaansa.

Siksi Jumala joutuu suostuttelemaan ihmisiä hyväksymään hänen armotarjouksensa. Siksi apostoli Paavali, entinen Kristuksen vihollinen ja kristittyjen vainooja, vetoaa: "Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa."