PERUSLUONTEISET OPINKOHDAT 15
Kaste


Eräänä päivänä Jeesus jätti puusepänverstaan Nasaretissa, sanoi kotiväelleen jäähyväiset ja lähti Jordanille, jossa hänen serkkunsa Johannes saarnasi. Jeesus lähestyi Johannesta ja pyysi kastetta. Hämmästyneenä Johannes yritti torjua hänen pyyntönsä sanoen: "Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!"

"älä nyt vastustele," Jeesus vastasi. "Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon" (Matt. 3:13 - 15).

Jeesuksen kaste antoi tälle asetukselle *1 jumalallisen leiman (Matt. 3:13 - 17; vrt. Matt. 21:25). Koska Kristus, vaikka oli synnitön, kastettiin, jotta Jumalan vanhurskas tahto täytettäisiin, meidät, jotka olemme syntisiä, meidätkin tulee kastaa.

Jeesuksen käsky. Maanpäällisen toimintansa päättyessä Kristus antoi opetuslapsilleen käskyn: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa" (Matt. 28:19,20).

Tässä käskyssään Kristus osoitti selvästi, että hän vaati kastetta niiltä, jotka halusivat liittyä hänen seurakuntaansa, hänen hengelliseen valtakuntaansa. Kun Pyhä Henki johti ihmisiä parannukseen ja vastaanottamaan Jeesuksen omaksi Vapahtajakseen, heidät tuli kastaa kolmiyhteisen Jumalan nimessä. Kaste osoittaisi, että he olivat astuneet henkilökohtaiseen suhteeseen Kristuksen kanssa ja olivat sitoutuneet elämään sopusoinnussa hänen armon valtakuntansa periaatteiden kanssa. Kristus päätti kastekäskynsä vakuutukseen: "Katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."

Kristuksen taivaaseen astumisen jälkeen apostolit julistivat kasteen välttämättömyyttä ja kiireellisyyttä (Ap.t. 2:38; 10:48; 22:16). Apostolien julistuksesta oli seurauksena, että suuria kansanjoukkoja kastettiin; he muodostivat Uuden testamentin seurakunnan (Ap.t. 2:41,47; 8:12) ja tunnustivat Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen arvovallan.

Kaste ja pelastus. Kristus sanoi opetuslapsilleen: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen" (Mark. 16:15,16). Apostolisessa seurakunnassa kaste automaattisesti seurasi Kristuksen vastaanottamista. Se oli vahvistus uuden uskovan uskolle (vrt. Ap.t. 8:12; 16:30 - 34).

Pietari käytti vedenpaisumusta kuvaamaan kasteen ja pelastuksen välistä suhdetta. Ennen vedenpaisumusta synti oli saavuttanut sellaiset mittasuhteet että Jumala Nooan välityksellä varoitti maailmaa tuhosta ellei se tekisi parannusta. Vain kahdeksan ihmistä uskoi, astui arkkiin ja pelastui "veden kantamana". "Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus" (1. Piet. 3:20,21).

Pietari selitti, että meidät pelastaa nyt kaste, niin kuin Nooa ja hänen perheensä pelastuivat veden avulla. Tietenkin Nooan pelasti Jumala eikä vesitulva. Samoin uskovan synnit poistaa Kristuksen veri eikä kastevesi. "Mutta kaste, kuten Nooan kuuliaisuus hänen astuessaan arkkiin, on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa. Kun ihminen Jumalan voimasta vastaa myöntävästi Jumalalle, Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus saattaa pelastuksen voimaan." *2

Vaikka kaste on kiinteästi liittyneenä pelastukseen, se ei kuitenkaan takaa pelastusta. *3 Paavali katsoi Israelin lähdön Egyptistä olevan vertauskuvallinen esitys kasteesta: "Veljet, haluan teidän tietävän, että isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki. Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi. Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa ja joivat samaa hengellistä juomaa." Israelin kansa sai vertauskuvallisesti kasteen - pilvi yllä ja vesi kummallakin puolella - kulkiessaan meren poikki. Tästä kokemuksesta huolimatta "useimmat heistä Jumala hylkäsi" (1. Kor. 10:1 - 5). Samoin tänäänkään ei kaste automaattisesti takaa pelastusta. Israelin kokemus "on kerrottu ojennukseksi meille, joiden osana on elää lopun aikoja. Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu" (1. Kor. 10:11,12).

"Yksi kaste"

Kasteen toimittaminen vaihtelee kristikunnassa. Jotkut käyttävät upotuskastetta, toiset pirskottamista, toiset taas valelua. Hengen aikaansaamalle ykseydelle Jumalan seurakunnassa on ominaista myös se, että käytössä on vain "yksi kaste" (Ef. 4:5). *4 Mitä Raamattu paljastaa kastamisen käytännöllisestä toimittamisesta ja mitä sen hengellisestä merkityksestä?

'Baptidzoo' - verbin merkitys Uudessa testamentissa. 'Kastaa' - verbi on suomennettu kreikan sanasta baptidzoo (kantasana on verbi baptoo), joka viittaa upottamiseen. *5 Kun kysymys on vesikasteesta, kastamiseen sisältyy ajatus ihmisen upottamisesta tai painamisesta veden alle.

Uudessa testamentissa verbiä 'kastaa' käytetään eri merkityksissä: (1) sanalla viitataan vesikasteeseen (esim. Matt. 3:6; Mark. 1:9; Ap.t. 2:41); (2) sanaa käytetään kielikuvana Kristuksen kärsimyksistä ja kuolemasta (Mark. 10: 38,39; Luuk. 12:50); (3) Pyhän Hengen tulemisesta (Matt. 3:11; Mark. 1:8; Luuk. 3:16; Joh. 1:33; Ap.t. 1:5;11:16) ja (4) rituaalisesta puhdistautumisesta (Mark. 7:3,4; Luuk. 11:38). Tässä neljännessä käyttöesimerkissä on kysymys seremoniallisen epäpuhtauden poistamisesta, jossa kädet upotettiin (kastettiin) veteen ennen ateriaa. Raamattu käyttää substantiivia kaste (baptisma) sekä vesikasteesta että Kristuksen kuolemasta (Matt. 3:7; Mark. 10:38,39).

J.K.Howard huomauttaa, että Uusi testamentti "ei sisällä mitään todistetta siitä, että pirskottaminen olisi koskaan ollut apostolinen käytäntö; kaikki viittaa siihen, että se on otettu käyttöön vasta myöhemmin." *6

Kastemuoto Uudessa testamentissa. Uuden testamentin mainitsemat vesikasteet toimitettiin siten, että kastettava upotettiin veteen. Johanneksen sanotaan kastaneen Jordanissa (Matt. 3:6; vrt. Mark. 1:5). Hän kastoi "Ainonissa, Salimin lähellä, missä oli runsaasti vettä" (Joh. 3:23). Vain upostuskasteeseen tarvittiin "runsaasti vettä".

Johannes kastoi myös Jeesuksen upottamalla. Hän kastoi Jeesuksen "Jordanissa", ja tultuaan kastetuksi Jeesus nousi "vedestä" (Mark. 1:9,10; vrt. Matt. 3:16).

Myös apostolisessa seurakunnassa kastettiin veteen upottamalla. Kun evankelista Filippos kastoi etiopialaisen hoviherran, "he molemmat - - astuivat veteen" ja kasteen jälkeen myös nousivat vedestä (Ap.t. 8:38,39).

Upotuskaste historiassa. Ennen kristillistä aikakautta juutalaiset kastoivat käännynnäisiään upottamalla. Qumranin essealaiset noudattivat upotuskastekäytäntöä sekä jäseniinsä että käännynnäisiin. *7

Maalaukset katakombeissa ja kirkoissa, lattiamosaiikeissa, seinissä, katoissa ym. todistavat, että "upotus oli normaali kastemuoto kristillisessä kirkossa aina 1400 - luvulle asti." *8 Vanhojen kirkkojen yhteydessä olevat kastealtaat ja niiden rauniot Pohjois - Afrikassa, Turkissa, Italiassa, Ranskassa ja muualla todistavat yhä tämän vanhan käytännön puolesta.

Kasteen merkitys

Kasteen merkitys liittyy läheisesti sen muotoon. Alfred Plummer kirjoittaa: "Kasteen koko merkitys käy ilmi vain silloin, kun kaste toimitetaan upottamalla." *9

Vertauskuva Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Kuten vyöryvät vedet kuvasivat vaikeuksia ja ahdinkoa (Ps. 42:8; 69:2,3; 124:4,5), samoin Jeesuksen vesikaste oli profeetallinen kuvaus hänen kärsimyksestään, kuolemastaan ja hautaamisestaan (Mark. 10:38; Luuk. 12:50), ja hänen nousemisensa vedestä kasteen jälkeen kuvasi hänen ylösnousemustaan kuolleista (Room. 6:3 - 5).

Kasteella ei olisi ollut mitään merkitystä Kristuksen kärsimyksen vertauskuvana, "jos apostolinen seurakunta olisi noudattanut jotakin muuta kastemuotoa kuin upotuskastetta." Tämän vuoksi "voimakkain peruste upotuskastekäytännölle on teologinen." *10

Vertauskuva synnistä pois kuolemisesta ja elämisestä Jumalalle. Kasteessa uskova astuu kärsimysyhteyteen Herramme kanssa. Paavali kirjoittaa: "Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus - - herätettiin kuolleista" (Room. 6:3,4).

Uskovan suhdetta Kristukseen kuvataan sellaisilla sanonnoilla kuin "Kristukseen Jeesukseen kastetut", "kastettu hänen kuolemaansa" ja "kasteessa - - haudattiin yhdessä hänen kanssaan". Howard toteaa: "Vertauskuvallisessa kastetoimituksessa uskova astuu Kristuksen kuolemaan, ja tuosta kuolemasta tulee todellisuudessa hänen kuolemansa; samoin hän kasteessa liittyy Kristuksen ylösnousemukseen, ja tuosta ylösnousemuksesta tulee hänen ylösnousemuksensa." *11 Mitä uskovan osallistuminen kasteessa Herramme kärsimyksiin merkitsee?

1. Kuolemista pois synnistä. Kasteessa "yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen (Kristuksen) kanssaan" (Room. 6:5); uskova on kasteessa "Kristuksen kanssa ristiinnaulittu" (Gal. 2:19). "Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia. Se, joka on kuollut, on näet päässyt vapaaksi synnin vallasta" (Room. 6:6,7).

Uskovat ovat hyljänneet entisen elämäntyylinsä. He ovat kuolleet pois synnistä - "vanha on kadonnut" (2. Kor. 5:17) ja heidän elämänsä on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan. Kaste kuvaa vanhan elämän ristiinnaulitsemista. Kysymys ei ole vain kuolemasta, vaan myös hautaamisesta: "Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin" (Kol. 2:12). Kuten hautaaminen seuraa henkilön kuolemaa, samoin uskovan astuessa kasteessa vesihautaan hänen vanha elämänsä, joka kuoli hänen ottaessaan vastaan Jeesuksen Kristuksen, haudataan.

Kasteessa uskova hylkää maailman. Herra sanoo: "Lähtekää pois heidän joukostaan ja erotkaa heistä älkääkä koskeko mihinkään saastaiseen" (2. Kor. 6:17). Tälle käskylle kuuliaisina kaste - ehdokkaat ilmaisevat julkisesti hylkäävänsä Saatanan palvelemisen ja vastaanottavansa Kristuksen elämäänsä.

Apostolisessa seurakunnassa kutsu kääntymykseen sisälsi myös kutsun ottaa kaste (Ap.t. 2:38). Kaste on siten merkkinä todellisesta kääntymyksestä. Uskovat kuolevat pois lain rikkomisesta ja saavat vastaanottaa syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen Kristuksen puhdistavan veren kautta. Kastetoimitus kuvaa sisäistä puhdistautumista - tunnustettujen syntien pesemistä pois.

2. Elämistä Jumalalle. Kristuksen ylösnousemusvoima alkaa työnsä elämässämme. Se tekee meidät kykeneviksi elämään uutta elämää (Room. 6:4): "te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa" (Room. 6:11). Kasteemme todistaa, että ainoa toivomme elää voittoisaa elämää on ylösnousseen Herramme armossa. Hän on Pyhän Hengen elävöittävän voiman kautta hankkinut meille uuden hengellisen elämän. Tämä uusi elämä kohottaa meidän inhimillisessä kokemuksessamme uudelle, korkeammalle tasolle, jossa saamme uudet arvot, toiveet ja tavoitteet. Elämämme keskittyy Jeesuksee Kristukseen, johon olemme sitoutuneet. Olemme Vapahtajamme uusia opetuslapsia, ja kaste on opetuslapseutemme merkki.

Vertauskuva liittosuhteesta. Vanhan testamentin aikoina ympärileikkaus oli merkkinä liittosuhteesta Jumalan ja Abrahamin välillä (1. Moos. 17:1 - 7).

Abrahamilaisella liitolla oli sekä hengellinen että kansallinen merkitys. Ympärileikkaus oli merkki kansallisesta identiteetistä. Abraham itse ja kaikki kahdeksan päivän ikäiset ja sitä vanhemmat miespuoliset jäsenet hänen perhekunnastaan oli ympärileikattava (1. Moos. 17:10 - 14, 25 - 27). Jokainen miespuolinen ympärileikkaamaton oli poistettava Jumalan kansan keskuudesta, sillä hän oli rikkonut liiton (1. Moos. 17:14).

Abraham oli aikuinen, kun Jumala teki hänen kanssaan liiton. Tämä osoittaa, että liitolla oli hengellinen ulottuvuus. Abrahamin ympärileikkaus oli merkkinä ja vahvistuksena hänen sitä edeltäneestä uskonvanhurskauden kokemuksestaan. "Hän sai ympärileikkauksen merkin sen vakuudeksi, että hänet oli hyväksytty vanhurskaaksi jo, kun hän ympärileikkaamattomana uskoi" (Room. 4:11).

Mutta pelkkä ympärileikkaus ei taannut pääsyä todelliseen hengelliseen liittoon. Profeetat varoittivat toistuvasti, että vain hengellinen ympärileikkaus olisi riittävä. "Ympärileikatkaa siis sydämenne - taipukaa kuuliaisiksi Herralle älkääkä enää niskoitelko" (5. Moos. 10:16; vrt. 30:6; Jer. 4:4). Sydämeltään ympärileikkaamattomat saisivat rangaistuksen pakanoiden kanssa (Jer. 9:25).

Kun juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen Messiaana, he rikkoivat liittosuhteensa Jumalaan ja siten heidän erityisasemansa Jumalan valittuna kansana päättyi (Dan. 9:24 - 27). Vaikka Jumalan liitto ja lupaukset pysyivät muuttumattomina, hän valitsi uuden kansan. Hengellinen Israel tuli juutalaisen kansakunnan tilalle (Gal. 3:27 - 29; 6:15,16).

Kristuksen kuolema vahvisti uuden liiton. Tähän liittoon astuttiin hengellisen ympärileikkauksen kautta - uskon vastauksena Jeesuksen sovituskuolemaan. Evankeliumi kuuluu uudessa liitossa yhtä hyvin ympärileikkaamattomille kuin ympärileikatuille (Gal. 2:7). Uusi liitto edellyttää sisäistä uskoa eikä ulkonaista riittiä niiltä, jotka haluavat kuulua hengelliseen Israeliin. Ihminen voi syntymänsä perusteella olla juutalainen, mutta ihminen voi olla kristitty ainoastaan uudestisyntymisen perusteella. "Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko" (Gal. 5:6). "Oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus, jota ei saa aikaan laki, vaan Henki" (Room. 2:29).

Kaste edustaa tätä hengellistä ympärileikkausta, se on merkki pelastavasta suhteesta Jeesukseen. "Häneen teidät on yhdistänyt ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin tehty, Kristuksen ympärileikkaus, jossa syntinen luonto riisutaan pois. Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista" (Kol. 2:11,12).

"Kun 'syntinen luonto' on Jeesuksen suorittamassa hengellisessä ympärileikkauksessa poistettu, kastettu pukeutuu Kristukseen ja astuu liittosuhteeseen hänen kanssaan. Tästä on seurauksena, että hänellä on oikeus omistaa itselleen liiton lupaukset." *12 "Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. - - Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu" (Gal. 3:27 - 29). Niille, jotka ovat astuneet tähän uuteen liittoon, Jumala vakuuttaa: "Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani" (Jer. 31:33).

Vertauskuva antautumisesta Kristuksen palvelukseen. Kasteessaan Jeesus vastaanotti Pyhän Hengen erityisen vuodatuksen, joka oli merkkinä hänen voitelemisestaan Isältään saamansan tehtävän suorittamiseen (Matt. 3:13 - 17; Ap.t. 10:38). Hänen kokemuksensa osoittaa, että vesikaste ja henkikaste kuuluvat yhteen, että kaste ilman Pyhän Hengen vastaanottamista on vajaa.

Apostolisessa seurakunnassa Pyhän Hengen vuodatus yleensä seurasi vesikastetta. Samoin on tänäänkin: kun meidät kastetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, meidät pyhitetään kolmiyhteisen Jumalan palvelukseen levittämään ikuista evankeliumia.

Pyhä Henki valmistaa meitä tähän palvelutehtävään puhdistamalla sydämemme synnistä. Johannes julisti Jeesuksesta: "Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella" (Matt. 3:11). Jesaja ilmoitti, että Jumala puhdistaisi kansansa lian "oikeuden hengellä, puhdistavalla hengellä" (Jes. 4:4). "Minä puhdistan sinut niin kuin hopea puhdistetaan, - - minä irrotan sinusta kaiken kuonan" (Jes. 1:25). Synnille "meidän Jumalamme on tuhkaksi polttava tuli" (Hepr. 12:29). Pyhä Henki puhdistaa kaikkien niiden elämän, jotka hänelle antautuvat.

Sitten Pyhä Henki varustaa heidät lahjoillaan. Nämä lahjat ovat "kasteen yhteydessä annettuja erityisiä jumalallisia kykyjä, jotka tekevät uskovan kykeneväksi palvelemaan seurakuntaa ja niitä, jotka eivät vielä ole vastaanottaneet Jeesusta Kristusta." *13 Pyhän Hengen kaste antoi varhaisseurakunnalle voiman todistamiseen (Ap.t. 1:5,8), ja sama kaste tekee seurakunnan kykeneväksi saattamaan päätökseen lähetystehtävänsä, valtakunnan ikuisen evankeliumin julistamisen (Matt. 24:14; Ilm. 14:6).

Vertauskuva seurakuntaan liittymisestä. Kaste on merkki ihmisen uudestisyntymisestä (Joh. 3:3,5) samoin kuin hänen astumisestaan Kristuksen hengelliseen valtakuntaan. Koska kaste yhdistää uskovan Kristukseen, se toimii myös ovena seurakuntaan. Kasteen kautta Herra lisää uusia opetuslapsia uskovien yhteisöön - hänen ruumiiseensa, seurakuntaan (Ap.t. 2:41,47, 1. Kor. 12:13). Tämän jälkeen he ovat Jumalan perheen jäseniä. Ketään ei voida kastaa ilman että hän liittyisi seurakuntaperheeseen.

Kasteen edellytykset

Raamattu vertaa Kristuksen ja hänen seurakuntansa suhdetta avioliittoon. Avioliitossa kummankin osapuolen tulisi olla selvillä avioliittoon liittyvistä velvollisuuksista ja vastuista. Kastetta haluavien tulee ilmentää elämässään uskoa, katumusta ja kääntymyksen hedelmiä. Heidän tulee myös ymmärtää kasteen ja siihen liittyvän hengellisen suhteen merkitys. *14

Usko. Yksi kasteen edellytys on usko Jeesuksen sovitusuhriin, joka on ainoa pelastuskeino synnistä. Jeesus sanoi: "Joka sen (evankeliumin) uskoo ja saa kasteen, on pelastuva" (Mark. 16:16). Apostolisessa seurakunnassa kastettiin ainoastaan ne, jotka uskoivat evankeliumin (Ap.t. 8:12,36,37; 18:8).

Koska "usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana" (Room. 10:17), opetus on olennainen osa kasteelle valmistautumista. Kristuksen suuri lähetyskäsky vahvistaa sellaisen opetuksen tärkeyden: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa" (Matt. 28:19 - 20).

Kääntymys. "Pietari vastasi: 'Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste'" (Ap.t. 2:38). Jumalan sanan opetus ei synnytä ainoastaan uskoa vaan myös kääntymystä. Vastauksena Jumalan kutsuun ihminen näkee kadotuksenalaisen tilansa, tunnustaa syntinsä, antautuu Jumalalle, katuu syntejään, hyväksyy Kristuksen aikaansaaman sovituksen ja pyhittäytyy uuteen elämään hänen yhteydessään. Ilman kääntymystä ihminen ei voi päästä henkilökohtaiseen suhteeseen Jeesuksen Kristuksen kanssa. Vain kääntymyksen kautta ihminen voi kokea kuoleman synnille - mikä on kasteen edellytys.

Kääntymyksen hedelmät. Niiden, jotka haluavat kastetta, tulee tunnustaa uskonsa ja kääntyä. Mutta elleivät he tee hedelmää, jossa heidän kääntymyksensä näkyy (Matt. 3:8), he eivät täytä kasteen raamatullisia edellytyksiä. Heidän tulee elämässään osoittaa sitoutuneensa totuuteen sellaisena kuin se on Jeesuksessa ja ilmaista rakkautensa Jumalaan noudattamalla hänen käskyjään. Valmistautuessaan kasteelle heidän tulee luopua erheellisistä uskomuksista ja tavoista. Heidän elämässään ilmenevät Hengen hedelmät osoittavat, että Herra asuu heissä ja he hänessä (Joh. 15:1 - 8).

Tulisiko vastasyntyneitä ja lapsia kastaa? Kasteessa uusia uskovia liitetään seurakunnan yhteyteen jäseninä, jotka ovat "uudestisyntyneitä". Olemme edellä nähneet, että kääntymys on kasteen ja seurakunnan jäsenyyden edellytyksenä (Ap.t. 8:12,13,29 - 38; 9:17,18; 1. Kor. 1:14). Karl Barth myönsi: "Uudessa testamentissa ei ole ainuttakaan kohtaa, missä vastasyntyneen kaste mainittaisiin." *15 G.R.Beasley - Murray tunnusti: "Havaitsen mahdottomaksi tunnistaa vastasyntyneen kasteessa Uuden testamentin seurakunnan kastetta." *16

Koska vastasyntyneet ja pienet lapset eivät voi kokea kääntymystä, he eivät täytä kasteen edellytystä. Merkitseekö tämä sitä, että heidät on jätettävä uuden liiton yhteisön ulkopuolelle? Ei tietenkään! Jeesus ei sulkenut heitä armon valtakuntansa ulkopuolelle. Hän sanoi: "'Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta.' Hän pani kätensä heidän päälleen" (Matt. 19:14,15). Uskovat vanhemmat suorittavat tärkeää tehtävää ohjatessaan lapsiaan sellaiseen suhteeseen Kristuksen kanssa, että he tulevat johdetuiksi myös kasteelle.

Jeesuksen myönteinen suhtautuminen äiteihin, jotka toivat lapsiaan hänen siunattavakseen, on johtanut seurakunnassa jumalanpalveluksen yhteydessä järjestettävään juhlahetkeen. Siinä pyydetään erityistä siunausta lapselle, jonka vanhemmat tuovat kirkkoon Jumalan eteen hänen siunattavakseen.

Minkä ikäisenä henkilö voidaan kastaa? Henkilö voidaan kastaa, jos hän (1) on kyllin vanha ymmärtämään kasteen merkityksen, (2) on antautunut Kristukselle ja kääntynyt, (3) ymmärtää kristinuskon perusperiaatteet ja (4) ymmärtää seurakunnan jäsenyyden merkityksen. Ihminen saattaa pelastuksensa vaaraan vain silloin, kun hän on saavuttanut vastuullisen iän ja siitä huolimatta torjuu Pyhän Hengen vaikutuksen.

Yksilöllisistä eroista johtuu, että eri henkilöt saavuttavat hengellisen kypsyyden eri ikäisinä. Jotkut ovat näin ollen valmiita kasteelle aikaisemmin kuin toiset. Ei siis voida asettaa mitään ehdotonta vähimmäisikärajaa kasteen toimittamiselle. Kun vanhemmat suostuvat lapsensa kastamiseen varhaisessa iässä, heidän tulee ottaa samalla vastuu lapsensa hengellisestä kasvusta ja luonteen kehityksestä.

Kasteen hedelmä

Kasteen arvokkain hedelmä on Kristukselle eletty elämä. Kastetun tavoitteet ja päämäärä keskittyy Kristukseen, ei omaan itseen. "Jos siis teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista, niin tavoitelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä" (Kol. 3:1,2). Kasvaessamme hengellisesti saamme Kristukselta jatkuvasti armoa toisten palvelemiseksi. "Yhä runsaampana tulkoon osaksenne armo ja rauha, jonka Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen antaa" (2. Piet. 1:2). Kun pysymme sitoutuneina kastelupauksiimme, Isä ja Poika ja Pyhä Henki, jonka nimeen meidät on kastettu, jakaa meille apua kaikkeen, mitä kohtaamme kasteemme jälkeisessä elämässä.

Toinen kasteen hedelmä on Kristuksen seurakunnalle eletty elämä. Emme ole enää muista erossa olevia yksilöitä; meistä on tullut Kristuksen seurakunnan jäseniä. Elävinä kivinä muodostamme Jumalan temppelin (1. Piet. 2:2 - 5). Ylläpidämme erityistä suhdetta Kristukseen, seurakunnan päähän, jolta vastaanotamme päivittäin armoa kasvaaksemme ja kehittyäksemme rakkaudessa (Ef. 4:12). Saamme kantaaksemme velvollisuuksia uuden liiton yhteisössä, jonka jäsenet kantavat vastuuta äsken kastetuista (1. Kor. 12:12 - 26). Näiden uusien jäsenten oman samoinkuin seurakunnankin edun vuoksi heidät on saatava mukan seurakunnan jumalanpalveluselämään, yhteiseen rukoukseen ja rakastavaan palveluun (Ef. 4:12).

Kasteen viimeinen hedelmä on maailmassa ja maailman hyväksi eletty elämä. On totta, että me kastetut olemme taivaan kansalaisia (Fil. 3:20). Mutta meidät on kutsuttu ulos maailmasta yksinkertaisesti saadaksemme harjoitusta Kristuksen ruumiissa ja palataksemme maailmaan palvelijoina, Kristuksen työtovereina hänen pelastustyössään. Todelliset opetuslapset eivät vetäydy maailmasta sulkeutuaksemme seurakuntaan; olemme syntyneet Kristuksen valtakuntaan lähetystyöntekijöiksi. Uskollisuus kasteessa tekemällemme liitolle sisältää toisten johtamisen armon valtakuntaan.

Tänään Jumala odottaa hartaasti meitä astumaan siihen yltäkylläiseen elämään, jonka hän on armossaan meille varannut. "älä vitkastele. Huuda avuksi hänen nimeään, nouse ja anna kastaa itsesi, anna pestä syntisi pois" (Ap.t. 22:16).

Huomautuksia ja lähdeviitteitä
1. Kristus asetti kaksi pyhää asetusta: kasteen ja Herran ehtoollisen. Asetus ei ole sakramentti opus operatum - merkityksessä eli siten, että se vaikuttaisi ja jakaisi itsessään armoa ja pelastusta pelkkänä sakramentaalisena tekona. Kaste ja Herran ehtoollinen ovat sakramentteja vain siinä merkityksessä, että ovat kuin sacramentum, roomalaisten sotilaiden vala, jolla he sitoutuivat tottelemaan päällikköään kuolemankin uhatessa. Nämä asetukset merkitsevät täydellistä uskollisuutta Kristukselle. Ks. Strong, Systematic Theology (Philadelphia, PA: Judson Press, 1954), s. 930; "Baptism," SDA Encyclopedia, rev.ed., s. 128,129.
2. Jemison, Christian Beliefs s. 244.
3. "Alusta lähtien seitsemännen päivän adventistit ovat protestanttisen perintönsä mukaisesti torjuneet käsityksen, jonka mukaan kaste olisi opus operatum eli toimitus, joka itsessään, pelkkänä suoritettuna tekona jakaisi armoa ja vaikuttaisi pelastuksen" ("Baptism", SDA Encyclopedia, rev. ed. s. 128).
4. Toisinaan on henkilöitä, jotka on kastettu upotuskasteella, mutta jotka siitä huolimatta ovat vakuuttuneita siitä, että heidät olisi kastettava uudestaan. Onko tällainen toivomus ristiriidassa sen Uuden testamentin sanan kanssa, että on vain "yksi kaste" (Ef. 4:5)? Paavalin esimerkki osoittaa, että niin ei ole. Matkallaan Efesokseen Paavali kohtasi useita opetuslapsia, jotka Johannes Kastaja oli kastanut. He olivat kokeneet kääntymyksen ja ilmaisseet uskonsa tulevaan Messiaaseen (Ap.t. 19:1 - 5).
Näillä opetuslapsilla ei ollut selkeää käsitystä evankeliumista. "Kun he saivat kasteen Johannekselta, heillä oli monia vakavia harhakäsityksiä. Mutta saatuaan kirkkaampaa valoa he ottivat iloiten vastaan Kristuksen Lunastajakseen, ja tämä edistysaskel merkitsi myös muutosta heidän velvollisuuksissaan. Puhtaamman uskonnäkemyksen mukana tapahtui vastaava muutos myös heidän elämässään ja luonteessaan. Merkiksi tästä muutoksesta ja tunnustuksena heidän uskostaan Kristukseen heidät kastettiin uudelleen Jeesuksen nimeen.
"Monella vilpittömällä Kristuksen seuraajalla on ollut samankaltainen kokemus. Selkeämpi näkemys Jumalan tahdosta merkitsee muutosta ihmisen ja Jumalan välisessä suhteessa. Paljastuu uusia velvollisuuksia. Moni sellainen asia, joka aikaisemmin näytti viattomalta tai jopa kiitettävältä, nähdäänkin nyt syntinä. - - Nyt hänen entinen kasteensa ei häntä tyydytä. Hän on nähnyt itsensä syntiseksi, Jumalan lain tuomitsemaksi. Hän on uudelleen kokenut kuoleman pois synnistä ja hän haluaa jälleen tulla haudatuksi Kristuksen kanssa kasteessa, jotta hän voisi nousta uuteen elämään. Tällainen menettely on sopusoinnussa Paavalin esimerkin kanssa, kun tämä kastoi juutalaisia käännynnäisiä. Pyhän Hengen vaikutuksesta tuo tapaus kirjoitettiin muistiin opetukseksi seurakunnalle" (White, Sketches From the Life of Paul (Battle Creek, MI: Review and Herald, 1883), s.132, 133; ks. myös Seventh - day Adventist Church Manual (Washington, DC.: General Conference of Seventh - day Adventists, 1986), rev.ed., s. 50; White, Evangelism, s. 372 - 375).
Raamatussa ei ole mitään, mikä kieltäisi uudelleen kastamisen henkilöiltä, jotka ovat rikkoneet liittonsa Jumalan kanssa vakavan synnin tai luopumuksen kautta ja sen jälkeen kokeneet kääntymyksen ja haluavat uudistaa liittonsa (ks. Seventh - day Adventist Church Manual, s. 51,162; White, Evangelism, s. 375).
 5. Ks. Albrecht Oepke, "Bapto, Baptizo," Theological Dictionary of the New Testament, ed. Gerhard Kittell, trans. Geoffrey W.Bromiley (Grand Rapids: Wm. B. Eerdmans Publ. Co., 1964), vol. 1, s.529. Vine huomauttaa, että verbiä bapto "käytettiin kreikkalaisten keskuudessa puhuttaessa vaatteen värjäyksestä tai veden ammentamisesta siten että toinen vesiastia upotetaan toiseen, jne." (W.E. Vine, An Expository Dictionary of Biblical Words (New York, NY: Thomas Nelson, 1985), s.50). Uudessa testamentissa on kolme kohtaa, joissa verbi baptoo on suomennettu verbillä 'kastaa'. Kussakin näistä tapauksista on kysymys kastaa - verbin 1. merkityksestä: "upottaa jotakin hetkeksi nesteeseen" (Suomen kielen perussanakirja (Valtion painatuskeskus, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki 1990). Vertauksessa rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta rikas mies pyysi Abrahamia sallimaan, että Lasarus "kastaisi sormenpäänsä veteen" ja vilvoittaisi hänen kieltään (Luuk. 16:24). Ristiinnaulitsemista edeltävänä iltana Jeesus paljasti kavaltajansa siten, että "hän kastoi palan ja antoi sen Juudakselle" (Joh. 13:26). Ja kun Johannes näyssä näki Jeesuksen ratsastavan taivaan sotajoukkojen johtajana, Jeesuksella oli pukunaan "vereen kastettu viitta" (Ilm. 19:13).
6. J.K. Howard, New Testament Baptism (London: Pickering & Inglis Ltd., 1970), s. 48.
7. Matthew Black, The Scrolls and Christian Origins (New York: Charles Scribner's Sons, 1961), s. 96 - 98. Katso myös "Baptism", SDA Bible Dictionary, rev.ed. s. 118,119.
8. G.E. Rice, "Baptism in the Early Church", Ministry, March, 1981, s. 22. Vrt. Henry F. Brown, Baptism Through the Centuries (Mountain View, Cal., Pacific Press, 1965); William L. Lampkin, A History of Immersion (Nashville: Broadman Press, 1962); Wolfred N. Cotte, The Archeology of Baptism (London, Yates and Alexander, 1876).
9. Alfred Plummer, A Critical and Exegetical Commentary on the Gospel According to S. Luke, The International Critical Commentary, ed. Samuel R. Driver, et al., 5th ed. (Edinburgh, T.& T. Clard, 1981 reprint), s. 88.
10. "Baptism", SDA Encyclopedia rev.ed., s. 128.
11. Howard, New Testament Baptism, s. 69.
12. G.E. Rice, "Baptism, Union With Christ", Ministry, May 1982, s. 21.
13. Gottfried Oosterwal, "Every Member a Minister? From Baptism to a Teological Base", Ministry, Feb. 1980, s. 4 - 7. Ks. myös Rex D. Edwards, "Baptism as Ordination", Ministry, Aug. 1983, s. 4 - 6.
14. Jos kasteen toimittamiselle on asetettu joitakin edellytyksiä, miten joku voi antaa "kastaa itsensä kuolleiden puolesta"? Seuraava selitys auttaa ymmärtämään Paavalin tarkoitusta:
1. Korinttilaiskirjeensä 15. luvussa Paavali korostaa kuolleitten ylösnousemuksen merkitystä ja torjuu käsityksen, jonka mukaan mitään ylösnousemusta ei olisikaan. Hän osoittaa, että jos ylösnousemusta ei ole, uskovan usko on turhaa ja pohjaa vailla (1. Kor. 15:14,17). Tähän liittyen hän kysyy: "Mitä varten sitten jotkut antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta? Ellei kuolleita lainkaan herätetä, miksi he kastattavat itsensä näiden puolesta?" (1. Kor. 15:29).
Jotkut ovat tulkinneet edellä mainitun sanonnan viittaavan sellaiseen käytäntöön, missä uskovaiset olisivat ottaneet kasteen kuolleen ihmisen sijasta. Kun otetaan huomioon Raamatussa esitetyt kasteen edellytykset, tuollainen käsitys on ristiriidassa sen kanssa. W. Robertson Nicoll esittää Paavalin viittaavan sellaiseen, mikä oli tuolloin normaali tilanne: "Kristittyjen kuolema johti jälkeenjääneiden kääntymykseen; poisnukkuneiden rakkaittensa tähden he - toivossa saada kohdata heidät jälleen, kääntyvät kristityiksi." Tällaiset käännynnäiset menivät kuolleitten vuoksi kasteelle. "Toivo tulevasta autuudesta, johon liittyivät perheyhteydet ja ystävyyssuhteet, oli yksi voimakkaimmista tekijöistä kristinuskon varhaisessa leviämisessä" (W. Robertson Nicoll, toim., The Expositor's Greek Testament (Grand Rapids, MI: Wm. B. Eerdmans, 1956), vol.2, ps.931. M. Raedar huomauttaa, että alkutekstissä esiintyvä prepositio (kr. huper), joka on suomennettu 'puolesta', viittaa tarkoitukseen. Se merkitsee sitä, että kaste toimitettiin sen vuoksi, että kastettu voisi päästä jälleen ylösnousemuksessa kuolleiden kristittyjen omaistensa yhteyteen (M. Raeder, "Vikariatstaufe in 1 K.15:29?" Zeitschrift fur die Neutestamentliche Wissenschaft, 45 (1955), s. 258-260, lainattu Harold Riesenfeldin artikkelissa "Huper", Theological Dictionary of the New Testament, vol. 8, s.513. Vrt. Howard, New Testament Baptism, s.108,109).
Howard esittää, että Paavalin lausuma 1. Kor. 15:29 merkitsee tekstiyhteydessään ymmärrettynä seuraavaa: "Jos Kristus ei ole ylösnoussut, ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina, ovat kadotettuja ja mekin olemme säälittäviä ja ilman toivoa. Erityisesti näin on laita niiden, jotka ovat ottaneet kasteen ja liittyneet kristilliseen seurakuntaan voidakseen ylösnousemuksen jälkeen jälleen kohdata ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina" (Howard, "Baptism for the Dead: A Study of 1 Corinthians 15:29," Evangelical Quarterly, ed. F.F. Bruce (Exeter, Eng.: Paternoster Press), July - September, 1965, s.141).
15.Karl Barth, Churcch Dogmatics, trans. G.W. Bromiley, Edinburgh, T.& T.Clark, 1969, vol.4/4, s. 179.
16. G.R. Beasley - Murray, Baptism in the New Testament (Grand Rapids, MI., Wm.B.Eerdmans, 1973), s. 392.

16 Herran ehtoollinen

Perusopinkohtien sisällysluettelo