PERUSLUONTEISET OPINKOHDAT 16
Herran ehtoollinen


Pölyisin jaloin he saapuivat yläsaliin viettämään pääsiäistä. Joku oli tuonut paikalle vesiruukun, pesuvadin ja pyyheliinan tavanmukaista jalkojen pesua varten, mutta kukaan ei halunnut ryhtyä tuohon halpa - arvoiseen tehtävään.

Tietoisena lähestyvästä kuolemastaan Jeesus sanoi murheellisena: "Hartaasti olen halunnut syödä tämän pääsiäisaterian teidän kanssanne ennen kärsimystäni. Sillä minä sanon teille: enää en syö pääsiäisateriaa, ennen kuin se saa täyttymyksensä Jumalan valtakunnassa" (Luuk. 22:15,16).

Kateus, jota opetuslapset tunsivat toisiaan kohtaan, täytti Jeesuksen sydämen surulla. Hän tajusi, että he kiistelivät edelleenkin siitä, ketä olisi pidettävä suurimpana hänen valtakunnassaan (Luuk. 22:24; Matt. 18:1; 20:21). Heidän asemien tavoittelunsa, heidän ylpeytensä ja omanarvontuntonsa esti heitä nöyrtymästä, asettumasta palvelijan paikalle ja pesemästä toisten jalkoja. Mahtaisivatko he koskaan oppia, että Jumalan valtakunnassa todellinen suuruus ilmenee nöyryytenä ja rakastavana palveluna?

Kesken aterian (Joh. 13:2,4) Jeesus nousi hiljaa, otti palvelijan pyyhkeen, kaatoi vettä pesuastiaan, polvistui ja alkoi pestä opetuslasten jalkoja. Mestari palvelijana! Opetuslasten mielet valtasi häpeä, kun he ymmärsivät sanattoman nuhteen. Kun Jeesus oli lopettanut työn ja palannut paikalleen, hän sanoi: "Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille. Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat" (Joh. 13:14 - 17).

Silloin Jeesus asetti pääsiäisen tilalle palveluksen, joka muistuttaisi hänen suuresta uhristaan: Herran ehtoollisen. Jeesus otti happamattoman leivän, "siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: 'Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.'" Sitten Jeesus "otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: 'Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.'" "'Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.' Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee" (ks. Matt. 26:26 - 28; 1.Kor. 11:24 - 26; 10:16).

Kristus asetti Herran ehtoollisen yhteyteen jalkojen pesun auttaakseen meitä läheisempään yhteyteen hänen kanssaan.

Jalkojen pesun pyhä toimitus

Pääsiäisen viettoon juutalaisessa perheessä kuului, että ennen ensimmäistä happamattoman leivän päivää kaikki hapantaikina - synnin vertauskuvana - oli poistettava talosta. Samoin uskovaisten tuli tunnustaa syntinsä ja kääntyä siitä pois - mukaanluettuna ylpeys, kateus, katkeruus ja itsekkyys - ennen kuin he voivat oikeassa hengessä kohdata Kristuksen ehtoollisella.

Tämän vuoksi Kristus asetti jalkojen pesun pyhän toimituksen. Hän ei ainoastaan näyttänyt esimerkkiä, vaan sanoi opetuslapsilleen, että heidän pitäisi tehdä samoin, ja lupasi heille siunauksen: "Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat" (Joh.13:17). Tämä Herran ehtoollista edeltävä toimitus palvelee sen kehotuksen noudattamisessa, että jokaisen tulisi tutkia itseään, jotta ei osallistuisi Herran ateriasta "arvottomalla tavalla" (1. Kor. 11:27 - 29).

Toimituksen merkitys. Tämä toimitus ilmaisee jotakin sekä Kristuksen tehtävästä että toimitukseen osallistuvan kristityn kokemuksesta.

1. Muisto Kristuksen alentumisesta. Jalkojen pesun toimitus muistuttaa Kristuksen nöyrtymisestä hänen lihaksi tulemisessaan ja palvelustyössään. Vaikka hän oli asemaltaan Isän vertainen taivaan kirkkaudessa, hän luopui asemastaan ja "otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi" (Fil. 2:-7).

Jumalan Pojalle oli nöyryyttävää tulla niiden hylkäämäksi, joita hän tuli pelastamaan. Kautta Kristuksen maallisen elämän Saatana oli päättänyt häväistä häntä kaikissa tilanteissa. Mitä häpeää ja tuskaa täytyikään hänelle - Viattomalle - tuottaa tulla ristiinnaulituksi kuin rikollinen!

Kristus eli elämän, joka oli epäitsekkään palveluksen elämää. Hän ei "tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan" (Matt. 20:28). Jalkojen pesun toimituksella hän osoitti, että hän tekisi miten alhaista palvelustyötä tahansa pelastaakseen ihmisiä. Näin hän painoi oman nöyryytensä ja palvelevan elämänsä seuraajiensa mieleen.

Tällä valmistavalla toimituksella Kristus tahtoi johtaa uskovia sellaiseen hellyyden ja rakkauden tilaan, jossa he olisivat valmiita palvelemaan toisia. Tämä toimitus rohkaisee niitä, jotka mietiskelevät sen merkitystä, kohtelemaan muita nöyrästi ja hienotunteisesti. Seuraamalla Kristusta jalkojen pesun toimituksessa tunnustamme seuraavamme hänen periaatettaan: "rakastakaa ja palvelkaa toisianne" (Gal. 5:13).

Vaikka osallistuminen tähän palvelukseen on nöyryyttävää, se on kaikkea muuta kuin alentavaa. Kuka ei pitäisi etuoikeutena saada kumartua Kristuksen edessä ja pestä juuri ne jalat, jotka naulittiin ristiin? Jeesus sanoi: "Kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle" (Matt. 25:40).

2. Esikuva syvemmästä puhdistuksesta. Jalkojen peseminen sai aikaan enemmän kuin vain puhdisti opetuslasten jalat. Siinä oli kysymys syvemmästä puhdistumisesta - sydämen puhdistuksesta. Kun Pietari pyysi Jeesus pesemään hänet kokonaan, Jeesus vastasi: "Se, joka on kylpenyt, tarvitsee vain jalkojen pesun, muutoin hän on jo puhdas" (Joh. 13:10, KR:n alav.).

Kylpenyt on puhdas. Kuitenkin avoimissa sandaaleissa olevat jalat tulevat nopeasti pölyisiksi ja tarvitsevat taas pesua. Samoin oli opetuslastenkin laita. Heidän syntinsä oli pesty pois kasteessa, mutta kiusaus oli saanut heidät hellimään ylpeyttä, kateutta ja muuta syntiä sydämessään. He eivät olleet valmiita läheiseen yhteyteen Herransa kanssa eivätkä valmiita vastaanottamaan sitä uutta liittoa, jota Jeesus oli tekemässä heidän kanssaan. Jalkojen pesun välityksellä Jeesus halusi valmistaa heitä osallistumaan Herran ehtoolliseen. Juudasta, kavaltajaa, lukuun ottamatta he kokivat Kristuksen armon puhdistavan heidän sydämensä itsekkyydestä ja ylpeydestä, ja heitä yhdisti toisiinsa keskinäinen rakkaus. Jeesuksen epäitsekäs teko teki heistä nöyriä ja kykeneviä ottamaan vastaan opetusta.

Kun olemme vastaanottaneet Kristuksen ja meidät on kastettu, olemme opetuslasten tavoin hänen verensä puhdistamia. Mutta kristillisessä vaelluksessamme usein kompastumme. Jalkamme tulevat pölyisiksi. Meidän on tultava uudelleen Kristuksen luo ja annettava hänen puhdistavan armonsa pestä pois kertyneen lian. Meidän ei kuitenkaan tarvitse mennä uudestaan kasteelle, sillä "se, joka on kylpenyt, tarvitsee vain jalkojen pesun" (Joh. 13:10). *1 Jalkojen pesun toimitus muistuttaa meitä siitä, että tarvitsemme toistuvaa puhdistusta ja että olemme täysin riippuvaisia Kristuksen verestä. Jalkojen peseminen ei itsessään voi puhdistaa synnistä. Ainoastaan Kristus voi meidät puhdistaa.

3. Anteeksiantamuksen yhteys. Tähän toimitukseen osallistuvien keskuudessa vallitseva anteeksiannon asenne osoittaa, että tämän palveluksen kuvaama puhdistus on tapahtunut. Vain antamalla anteeksi voimme kokea Jumalan anteeksiantamuksen. "Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne" (Matt.  6:14,15).

Jeesus sanoi: "Jos nyt minä - - olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat" (Joh. 13:14). Meidän tulee olla valmiita pesemään toistemme jalat ja olemaan myös valmiita toistemme pestäviksi. Viimeksi mainitussa tilanteessa tunnustamme olevamme hengellisen avun tarpeessa.

Kun jalkojenpesutoimitus on ohi, usko vakuuttaa meille, että olemme puhtaita, koska syntimme on pesty pois. Kuka ne on pessyt? Kristus. Mutta tämän Kristuksen palvelun vertauskuvasta osallistumme uskonveljemme ja - sisaremme avulla, ja näin tästä toimituksesta tulee anteeksiantamuksen yhteys.

4. Kristuksen ja uskovien yhteys. Tämä jalkojenpesutoimitus kuvaa, miten Kristus on osoittanut rakkauttaan seuraajiaan kohtaan "loppuun asti" (Joh. 13:1). Pietarin vastustellessa jalkojensa pesemistä Jeesus vastasi: "Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani" (jae 8). Ei puhdistusta, ei yhteyttä. Ne, jotka haluavat jatkuvaa yhteyttä Kristuksen kanssa, osallistuvat tähän toimitukseen.

Samana iltana Jeesus sanoi: "Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne" (jae 34). Tämän toimituksen sanoma on selvä: "rakastakaa ja palvelkaa toisianne" (Gal. 5:13). Tällainen rakkaus merkitsee sitä, että luovutamme mielellämme korkeimman paikan lähimmäisillemme ja pidämme toista parempana kuin itseämme (Fil. 2:3). Se velvoittaa meitä rakastamaan niitäkin, jotka ovat eri mieltä kanssamme. Se ei salli meidän tuntea ylemmyyttä eikä toimia puolueellisesti. Elämäntyylimme heijastaa rakkauttamme uskonsisariimme ja - veljiimme. Kun polvistumme heidän edessään ja pesemme heidän jalkojaan me iloitsemme siitä, että saamme elää heidän kanssaan ikuisesti. Kaikki, jotka noudattavat Jeesuksen siinä antamaa esimerkkiä, saavat jollakin tavoin kokea, mitä merkitsee rakastaa niin kuin Jeesus rakasti. Sellaisella rakkaudella voi olla väkevä todistamisvoima.

Eräs buddhalainen munkki pyysi kerran kristityltä lähetyssaarnaajalta ehdotusta kuvasta, joka esittäisi olennaista kristinuskosta. Taiteilijoiden oli määrä koristaa buddhalaisen luostarin suuren salin seinät freskoilla, jotka kuvasivat suuria maailmanuskontoja. Hetken mietittyään lähetyssaarnaaja alkoi lukea kertomusta Johanneksen evankeliumin 13. luvusta. "Munkki ei sanonut mitään sitä lukiessani," lähetyssaarnaaja kertoo, "mutta tunsin outoa, pelottavaa hiljaisuutta ja voimaa lukiessani kuvausta siitä, miten Jeesus pesi opetuslastensa jalat." Tuossa kulttuurissa jalkojen mainitsemista julkisessa keskustelussa pidettiin osoituksena alhaisesta käytöksestä.

"Kun olin lopettanut lukemisen, vallitsi hetken hiljaisuus. Munkki katsoi minua epäluuloisena ja sanoi: 'Tarkoitatteko, että uskontonne perustaja pesi oppilaittensa jalat?'

"Kyllä, minä vastasin. Munkin tavallisesti tyynet kasvot ajeltuine kulmakarvoineen vääntyivät hämmästyksestä. Hän oli sanaton, samoin minäkin. Nielaisin tyhjää muutaman kerran, ja kumpikin olimme tuon vaikuttavan kuvauksen valtaamia. Katsellessani buddhalaismunkkia epäilevä ilme hänen kasvoillaan muuttui katseeksi, josta heijastui syvä, pelonsekainen kunnioitus. Jeesus, kristinuskon perustaja, oli koskettanut kalastajien likaisia jalkoja! Hetken kuluttua hän saavutti taas itsensä hallinnan ja nousi seisomaan. 'Nyt minä tajuan kristinuskon sisimmän olemuksen.'" *2

Herran ehtoollisen vietto

Herran ehtoollinen on Suomessa tavallisin nimitys sille, mitä Uudessa testamentissa nimitetään Herran ateriaksi (1. Kor.  11:20; vrt. Matt. 26:26; Mark. 14:22; Luuk. 22:14; Joh. 13:2). Muita Uudessa testamentissa käytettyä nimityksiä ovat 'Herran pöytä' (1. Kor. 10:21) ja 'leivän murtaminen' (Ap.t. 2:42; 20:7). *3 Kirkollisessa luterilaisessa kielenkäytössä on lisäksi 'alttarin sakramentti', katolisessa 'eukaristia' (kreik. eukaristia, kiittäminen) ja 'kommuunio' (lat. communio, yhteys).

Herran ehtoollisen on määrä olla riemullinen, ei surullinen tilaisuus. Sitä edeltävä jalkojen pesu tarjoaa tilaisuuden itsetutkisteluun, syntien tunnustamiseen, erimielisyyksien sovittamiseen ja anteeksiantamiseen. Saatuaan vakuutuksen siitä, että Vapahtajan veri on puhdistanut heidät, uskovat ovat valmiita Herran aterialle. He saapuvat Herran pöytään iloiten, he ovat ristin pelastavassa valossa eivätkä varjossa, valmiina juhlimaan Kristuksen hankkimaa lunastusta ja voittoa.

Herran ehtoollisen merkitys. Herran ehtoollinen on tullut vanhan liiton aikaisen pääsiäisjuhlan tilalle. Pääsiäinen saavutti täyttymyksensä kun Kristus pääsiäislampaana antoi henkensä. Ennen kuolemaansa Kristus itse asetti sen tilalle hengellisen Israelin suuren juhlan, jota vietetään uudessa liitossa. Tämän vuoksi monet Herran ehtoollisen vertauskuvallisista juurista ulottuvat historiassa taaksepäin pääsiäisen viettoon.

1. Synnistä vapauttamisen muisto. Kuten Israel vietti pääsiäisjuhlaa Egyptin orjuudesta vapautumisensa muistoksi, samoin Herran ehtoollinen on juhla sen muistoksi, että Jumalan kansa on vapautunut hengellisestä Egyptistä, synnin orjuudesta.

Pääsiäiskaritsan verta siveltiin ovenpieliin ja ovenkamanaan suojaamaan talon asukkaita kuolemalta; sen lihan tarjoama ravinto antoi heille voimaa paeta Egyptistä (2. Moos. 12:3 - 8). Samoin Kristuksen uhri tuo vapautuksen kuolemasta; uskovat ovat turvassa osallistuttuaan hänen lihastaan ja verestään (Joh. 6:54). Herran ehtoollinen julistaa, että Kristuksen kuolema ristillä hankki meille pelastuksen, anteeksiantamuksen ja takasi ikuisen elämän.

Jeesus sanoi: "Tehkää tämä minun muistokseni" (1. Kor. 11:24). Herran ateria korostaa Kristuksen sovitustyön sijaisluonnetta. "Tämä on minun ruumiini," Jeesus sanoi, "joka annetaan teidän puolestanne" (1. Kor. 11:24; vrt. Jes. 53:4 - 12). Ristillä Viaton astui syyllisen sijaan, Vanhurskas epävanhurskaan paikalle. Tämä suunnaton teko tyydytti lain vaatimukset syntisen kuolemasta ja hankki anteeksiantamuksen, rauhan ja vakuutuksen ikuisesta elämästä katuville syntisille. Risti poisti tuomiomme ja hankki meille Kristuksen vanhurskauden viitan sekä voiman pahan voittamiseen.

a. Leipä ja viiniköynnöksen anti. Jeesus käytti monia kielikuvia opettaakseen erilaisia itseään koskevia totuuksia. Hän sanoi: "Minä olen portti" (Joh. 10:9), "Minä olen tie" (Joh. 14:6), "Minä olen tosi viinipuu" (Joh. 15:1) ja "Minä olen elämän leipä" (Joh. 6:35). Emme voi ymmärtää näitä ilmaisuja kirjaimellisesti, sillä Jeesus ei ole läsnä jokaisessa portissa tai viinipuussa. Sensijaan hän käyti näitä vertauskuvia havainnollistaakseen syvempiä totuuksia.

Ruokkiessaan 5000 ihmistä Jeesus paljasti ruumiinsa ja verensä syvemmän merkityksen. Todellisena leipänä Jeesus sanoi: "'Ei Mooses teille antanut taivaasta leipää, vaan todellista taivaan leipää teille antaa minun Isäni. Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän.' He sanoivat: 'Anna meille aina sitä leipää.' Jeesus sanoi: 'Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan'" (Joh. 6:32 - 35). Hän uhrasi lihansa ja verensä tyydyttääkseen meidän syvimmän nälkämme ja janomme (Joh. 6:50 - 54).

Jeesuksen syömä pääsiäisleipä oli happamatonta, ja viinipuun anti käymätöntä. *4 Hapatetta, joka aiheuttaa käymisen ja saa taikinan nousemaan, pidettiin synnin vertauskuvana (1. Kor. 5:6 - 8), joten se oli sopimaton Kristuksen, "tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan" (1. Piet. 1:19) vertauskuvaksi. *5 Ainoastaan happamaton eli "käymätön" taikina ja siitä leivottu leipä saattoi kuvata Kristuksen synnitöntä ruumista. Samoin ainoastaan turmeltumaton viiniköynnöksen hedelmä - käymätön viini - kuvaa sopivasti Vapahtajan puhdistavan veren tahratonta täydellisyyttä. *6

b. Syöminen ja juominen. "Ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet" (Joh. 6:53,54).

Kristuksen lihan syöminen ja hänen verensä juominen on vertauskuvallista kieltä. Sillä tarkoitetaan osallistumista Jumalan sanasta, jonka välityksellä uskova pitää yllä yhteyttä taivaaseen ja omistaa hengellistä elämää. Jeesus sanoi: "Ne sanat, jotka olen teille puhunut, ovat henki ja elämä" (Joh. 6:63). "Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta" (Matt. 4:4).

Uskova syö Kristusta, elämän leipää, osallistumalla elämän sanasta - Raamatusta. Tuo sana välittää Kristuksen elämää antavaa voimaa. Ehtoollisjumalanpalveluksessa osallistumme Kristuksesta nauttiessamme hänen sanaansa Pyhän Hengen avulla. Tästä syystä sanan saarnaaminen liittyy jokaiseen Herran ehtoolliseen.

Koska uskon kautta käytämme hyväksemme Kristuksen sovitusuhrin ansioita, Herran ehtoollinen on paljon enemmän kuin vain muistoateria. Osallistuminen ehtoollisjumalanpalvelukseen merkitsee sitä, että Kristuksen ylläpitävä voima uudistaa elämäämme, antaa meille elinvoimaa ja iloa. Lyhyesti sanoen nämä vertauskuvat osoittavat, että "hengellinen elämämme on yhtä riippuvainen Kristuksesta kuin fyysinen elämämme on riippuvainen ruoasta ja juomasta." *7

Herran aterialla me "siunaamme" maljan (1. Kor. 10:16). Se merkitsee sitä, että niin kuin Kristus, ottaessaan maljan, "kiitti Jumalaa" (Matt. 26:27), samoin mekin ilmaisemme kiitollisuutemme Jeesuksen verestä.

2. Seurakunnallinen yhteys Kristukseen. Maailmassa, joka on täynnä kiistoja ja jakautuneisuutta, meidän yhteinen osallistumisemme näihin seurakunnallisiin tilaisuuksiin edistää seurakunnan ykseyttä ja tasapainoisuutta. Samalla se osoittaa, millaista on oikea yhteys Kristukseen ja toisiin jäseniin. Paavali kirjoittaa: "Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen? Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä" (1. Kor. 10:16,17).

"Tässä on viittaus siihen tosiasiaan, että ehtoollisleipä murretaan moniin palasiin, jotka seurakunnan jäsenet syövät. Niin kuin kaikki nuo palaset ovat peräisin samasta leivästä, samoin kaikki Herran aterialle osallistuvat uskovat ovat yhtä hänessä, jonka murrettua ruumista tuo murrettu leipä kuvaa. Osallistumalla yhdessä tähän ateriaan, kristityt osoittavat julkisesti, että he ovat yhtä ja kuuluvat yhteen suureen perheeseen, jonka pää on Kristus." *8

Kaikkien seurakunnan jäsenten tulisi osallistua pyhään ehtoolliseen, koska siinä, Pyhän Hengen välityksellä, "Kristus kohtaa kansansa ja antaa sille läsnäolollaan voimaa. Ehtoollinen voidaan jakaa kelvottomin sydämin ja käsin, ja kuitenkin Kristus on siellä itse palvelemassa lapsiaan. Kaikki, jotka tulevat sinne lujasti uskoen häneen, saavat suuria siunauksia. Jokainen, joka laiminlyö nämä jumalallisen etuoikeuden hetket, menettää paljon. Heistä voidaan sopivasti sanoa: 'Ette kaikki ole puhtaat.'" *9

Koemme yhteytemme voimakkaimmin ja syvimmin Herran pöydässä. Siinä kohtaamme toisemme yhteisellä pohjalla, kaikki erottavat raja - aidat kaadettuina. Siinä tajuamme, että vaikka yhteiskunnassa on paljon sellaista, mikä erottaa meitä, Kristuksessa on kaikki mitä tarvitaan meidän yhdistämiseksemme. Jakaessaan ehtollismaljastaan Jeesus vahvisti opetuslapsilleen uuden liiton. Hän sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi" (Matt. 26:27,28). Niin kuin vanha liitto vahvistettiin eläinuhrien verellä (2. Moos. 24:8), niin uusi liitto vahvistettiin Kristuksen verellä. Herran aterialla uskovat uudistavat uskollisuuden lupauksensa Herralleen. He tunnustavat uudelleen olevansa osa siitä hämmästyttävästä sopimuksesta, jolla Jumala Jeesuksessa sitoi itsensä ihmiskuntaan. Koska he ovat osa tästä liitosta, heillä on aihetta juhlia sitä. Näin siis Herran ehtoollinen on sekä muistoateria että kiitosjuhla ikuisen armonliiton sinetöimisen johdosta. Siitä saadut siunaukset ovat suhteessa osallistujien uskoon.

3. Toisen adventin odotus. "Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee" (1. Kor. 11:26). Ehtoollispalvelus yhdistää Golgatan toiseen adventtiin. Se kytkee toisiinsa ristin ja valtakunnan. Se liittää toisiinsa "jo nyt" ja "ei vielä", jotka muodostavat Uuden testamentin maailmankuvan keskeisen olemuksen. Se pitää yhdessä Vapahtajan uhrin ja hänen toisen tulemuksensa - hankitun pelastuksen ja päätökseen saatetun pelastuksen. Se julistaa, että Kristus on läsnä Henkensä välityksellä kunnes hän tulee näkyvästi.

"Minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa" (Matt. 26:29). Tämä Kristuksen vakuutus on profeetallinen. Se suuntaa uskomme tulevaisuuden ehtoollisateriaan Vapahtajamme kanssa valtakunnassa. Tuo suuri juhla on "Karitsan hääateria" (Ilm. 19:9).

Kristus antoi ohjeet valmistautumiseksi tuota tapahtumaa varten: "Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä" (Luuk. 12:35 - 37).

Juhlapöytään kokoontuneiden seuraajiensa kanssa Kristus viettää ehtoollista niin kuin hän teki Jerusalemissa. Niin kauan hän on odottanut tätä tilaisuutta, ja nyt kaikki on valmista. Hän nousee valtaistuimeltaan ja ryhtyy palvelemaan. Hämmästys valtaa kaikki läsnäolijat. He tuntevat olevansa täysin arvottomia Kristuksen palveltaviksi. He esittävät vastalauseita ja sanovat: "Anna meidän palvella!" Mutta Kristus pitää tyynesti sanansa ja pitää heidät istumassa paikoilaan.

"Milloinkaan ei Kristus maan päällä ollessaan ollut suurempi kuin tuona muistorikkaana hetkenä Herran ehtoollisella, kun hän otti palvelijan paikan ja nöyryytti itsensä. Milloinkaan ei Kristus ole suurempi taivaassa kuin hänen palvellessaan pyhiään." *10 Tähän huippukohtaan Herran ehtoollinen suuntaa odotuksemme, tulevan kirkkauden iloon, joka perustuu henkilökohtaiselle suhteelle Kristuksen kanssa hänen ikuisessa valtakunnassaan.

Osallistumisen edellytykset. Kaksi suurta ja pyhää toimitusta tukee kristityn uskoa: kaste ja Herran ehtoollinen. Edellinen on portti seurakuntaan, jälkimmäinen tuo siunausta niille, jotka ovat seurakunnan jäseniä. *11 Jeesus jakoi ehtoollista vain niille, jotka tunnustautuivat hänen seuraajikseen. Herran ehtoollinen on sen vuoksi tarkoitettu uskoville kristityille. Lapset eivät yleensä osallistu ehtoolliselle ellei heitä ole kastettu. *12

Raamattu opettaa uskovia viettämään ehtoollista asianmukaisen kunnioittavasti, sillä "se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan" (1. Kor. 11:27). Tuo 'arvoton tapa' tarkoittaa "joko sopimatonta käytöstä (ks. jae 21) tai sitä, että henkilö ei todella usko Kristuksen sovitusuhriin." *13 Sellainen merkitsisi Vapahtajan hylkäämistä ja osallisuutta niiden syyllisyyteen, jotka ristiinnaulitsivat hänet.

Ne, jotka syövät ja juovat arvottomalla tavalla, "ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista," syövät ja juovat itselleen tuomion (1. Kor. 11:29). He eivät tee eroa tavallisen ruoan ja Kristuksen sovituskuolemaa kuvaavien pyhitettyjen ehtoollisaineiden välillä. "Uskovien ei tule pitää tätä toimitusta pelkkänä muistona historiallisesta tapahtumasta. Se on sitä, mutta se on paljon enemmän. Se muistuttaa meitä siitä, mitä synti on maksanut Jumalalle ja mitä ihminen on velkaa Vapahtajalle. Se on myös väline pitää tuoreena mielessä uskovan velvollisuus todistaa julkisesti uskostaan Jumalan Pojan sovituskuolemaan." *14

Näiden varoitusten tähden Paavali neuvoo uskovaa tutkimaan itseään ennen kuin osallistuu Herran ehtoolliseen (1. Kor. 11:28). Ennen osallistumistaan uskovan tulisi rukoillen tarkastella hengellistä kokemustaan, tunnustaa syntinsä ja saattaa ennalleen rikkoutuneet ihmissuhteet.

Adventistiuranuurtajien kokemus osoittaa, millaista siunausta sellainen tutkistelu voi tuottaa: "Kun lukumäärämme oli vähäinen, ehtoollisen vietto oli mitä hyödyllisin tilaisuus. Edellisenä perjantaina jokainen seurakunnan jäsen pyrki selvittämään ja poistamaan kaiken sellaisen, mikä voisi erottaa häntä hänen veljistään ja Jumalasta. Sydäntä tutkittiin huolellisesti. Rukoiltiin hartaasti jumalallista valaistusta kätkössä olevien syntien havaitsemiseksi. Tunnustuksia tehtiin petollisuudesta liiketoimissa, harkitsemattomista puheista, hellitystä synnistä. Herra tuli lähelle, ja me koimme suurta vahvistusta ja rohkaisua." *15

Tällainen tutkistelu on luonteeltaan henkilökohtaista. Toinen ei voi sitä tehdä toisen puolesta, sillä kuka voi nähdä sydämeen tai erottaa valhevehnää oikeasta viljasta? Kristus, meidän esimerkkimme, ei torjunut ketään ehtoollispöydästä. Vaikkakin julkinen, jatkuva syntielämä sulkee pois ehtoollisaterialta (1. Kor. 5:11), Jeesus itse jakoi aterian Juudaksen kanssa, vaikka tämä ulkonaisesta Kristuksen seuraamisestaan huolimatta oli varas ja pettäjä.

Edellytyksenä ehtoollistilaisuuteen osallistumiselle ei siis ole jonkin määrätyn seurakunnan jäsenyys, vaan sydämen tila - antautuminen Kristukselle ja usko hänen uhriinsa. Näin ollen kaikkien kristillisten yhteisöjen uskovat jäsenet voivat ottaa osaa Herran ehtoolliseen. Kaikkia kutsutaan viettämään usein tätä uuden liiton suurta juhlaa ja osallistumisellaan todistamaan siitä, että ovat vastaanottaneet Kristuksen henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen. *16

Lähdeviitteet ja huomautukset
1. Kasteella ja Herran ehtoollisella on tietty yhteys. Kaste edeltää seurakunnan jäsenyyttä, jalkojen pesu palvelee niitä, jotka jo ovat seurakunnan jäseniä. Tämän toimituksen aikana on sopivaa mietiskellä kastelupausta.
2. Jon Dybdahl, Missions: A Two - Way Street (Boise, ID, Pacific Press, 1986), s. 28.
3. Vaikka yleisesti katsotaan Ap.t. 20:7:ssä olevan ilmaisun leivän murtamisesta viittaavan Herran ehtoollisen viettoon, sanonta ei tarkoita yksinomaan sitä. Luuk. 24:35 viittaa tavalliseen päivittäiseen ateriaan.
4. On oletettu, että Raamatun aikana ei olisi pystytty säilyttämään viinirypäleen mehua käymättömänä Israelin lämpimässä ilmastossa syksyllä tapahtuneesta viinirypäleiden korjuusta keväällä vietettävään pääsiäiseen asti, ja että tästä syystä olisi ollut itsestään selvää, että juutalaiset käyttivät pääsiäisjuhlassa käynyttä (alkoholipitoista) viiniä. Tämä olettamus ei kuitenkaan perustu tosiasioihin. Mehuja säilöttiin usein pitkiäkin aikoja käymättöminä käyttämällä erilaisia menetelmiä. Yksi keino oli tehdä mehusta tiivistettä keittämällä. Kun tätä tiivistettä säilytettiin viileässä paikassa se ei käynyt. Kun sitä laimennettiin vedellä saatiin alkoholitonta "makeaa viiniä". Ks. William Patton, Bible Wines - Laws of Fermentation (Oklahoma City, OK: Sane Press, n.d.) s.24 - 41; ks. myös C.A.Christoforides, "More on Unfermented Wine," Ministry, April 1955, s. 34; Lael O. Caesar, "The Meaning of Yayin in the Old Testament" (Unpublished M.A. Thesis, Andrews University, 1986), s. 74 - 77; White, Alfa ja omega 5.osa, s. 208; Pääsiäisviiniä voitiin tehdä myös rusinoista (F.C. Gilbert, Practical Lessons From the Experience of Israel for the Church of To - day (Nashville, TN: The Southern Publ. Assn., 1972 ed.), s. 240,241).
5. Tässä valossa ei ole merkityksetöntä, että Jeesus välttää pääsiäisaterialla käyttämästä tavanomaista viiniä tarkoittavaa sanaa (kreik. oinos) ja käyttää sen sijaan sanontaa "viiniköynnöksen anti" (Mark. 14:25; tässä ja vastaavassa tekstissä Matt. 26:29 uusi suomalainen KR puhuu myös "uudesta viinistä", mutta sanaa viini (kr. oinos) ei ole alkutekstissä, suom. huom.). Vaikka oinos voi tarkoittaa sekä käynyttä (alkoholipitoista) että käymätöntä viiniä, "viiniköynnöksen anti (hedelmä)" viittaa puhtaaseen rypälemehuun - sopiva vertauskuva Kristuksen verestä, Kristushan nimitti itseään "tosi viinipuuksi" (Joh. 15:1).
6. Hiiva aiheuttaa myös rypälemehun käymisen. Hiivasolut, joita liikkuu vapaasti ilmassa tai hyönteisten kuljettamina, tarttuvat rypäleen vahapintaan. Kun rypäleet murskataan, hiivasolut sekoittuvat mehuun. Huoneen lämmössä hiivasolut lisääntyvät nopeasti ja saavat aikaan viinin käymisen (ks. Martin S. Peterson, Arnold H. Johnson, eds., Encyclopedia of Food Technology (Westport, CT.: Avi Publishing Co., 1974), vol.2, s.61 - 69; sama, Encyclopedia of Food Science (Westport, CT,: Avi Publishing Co., 1978), vol.3, s. 878).
7. R.Rice, Reign of God, s. 303
8. SDA Bible Commentary, rev.ed., vol.6, s. 746.
9. White, Aikakausien Toivo, s. 637.
10. M.L. Andreasen, "The Ordinance of the Lord's House", Ministry, Jan. 1947, s. 44,46.
11. Vrt. White, Evangelism, Washington, D.C., Review and Herald, 1946, s. 273.
12. Katso esim. Frank Holbrook, "For Members Only?" Ministry Feb. 1987, s. 13
13. SDA Bible Commentary, rev.ed., vol.6, s. 765
14. Sama
15. White, Evangelism, s. 274; vrt. SDA Bible Commentary, rev.ed., vol.6, s. 765.
16. Raamattu ei määrittele, miten usein Herran ehtoollista tulisi viettää (ks. 1. Kor. 11:25,26). Adventistit ovat noudattaneet monien protestanttien käytäntöä, jonka mukaan ehtoollista vietetään neljä kertaa vuodessa. "Ottaessaan tavakseen viettää ehtoollista kerran vuosineljänneksessä varhaiset adventistit katsoivat, että useammin tapahtuva ehtoollisen vietto saattaisi johtaa muodollisuuden lisääntymiseen ja vähentää tämän toimituksen vakavuuden tajuamista" (W.E.Read, "Frequency of the Lord's Supper," Ministry, April 1955, s. 43).

17 Hengelliset lahjat ja palveluvirat

Perusopinkohtien sisällysluettelo