PERUSLUONTEISET OPINKOHDAT 19
Jumalan laki


Kaikki silmät olivat kohdistuneet vuoreen. Sen huippua peitti paksu pilvi, joka kävi yhä synkemmäksi ja laskeutui alaspäin kunnes koko vuori oli salaperäisen verhon peitossa. Salamat leimahtelivat pimeydessä ja ukkosen jylinä kiiri kallioiden välissä. "Siinainvuori oli kauttaaltaan savun peitossa, koska Herra laskeutui vuorelle tulessa. Vuori savusi kuin tulinen uuni ja vavahteli ankarasti. Torven ääni kasvoi kasvamistaan" (2. Moos. 19:18,19). Niin väkevä oli tämä Jumalan läsnäolon majesteettinen ilmestyminen, että koko Israel vapisi pelosta.

Äkkiä jylinä ja torven ääni vaikeni, ja tilalle tuli pelottava hiljaisuus. Sitten Jumala puhui häntä ympäröivästä pimeydestä hänen seistessään vuoren huipulla. Syvästä rakkaudesta kansaansa kohtaan Jumala julisti Kymmenen käskyn lain.

Antaessaan Siinailla lakinsa Jumala ei ainoastaan ilmoittanut itseään koko maailmankaikkeuden korkeimpana valtiaana. Hän ilmaisi itsensä myös kansansa vapauttajana (2. Moos. 20:2). Koska hän on Vapahtaja, hän kutsui Israelin lisäksi kaikkia ihmisiä (Saarn. 12:13) tottelemaan noita kymmentä lyhyttä mutta kaiken kattavaa ja arvovaltaista säädöstä, joihin sisältyy ihmisolentojen velvollisuus Jumalaa ja toisia ihmisiä kohtaan.

Niin Jumala sanoi:

"Sinulla ei saa olla muita jumalia.

"älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua. Mutta polvesta polven minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni.

"älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään.

"Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.

"Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että saisit elää kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.

"älä tapa.

"älä te aviorikosta.

"älä varasta.

"älä todista valheellisesti toista ihmistä vastaan.

"älä tavoittele toisen taloa. älä tavoittele hänen vaimoaan, älä orjaa tai orjatarta, älä hänen härkäänsä, älä hänen aasiaan äläkä mitään, mikä on hänen" (2. Moos. 20:3 - 17).

Lain luonne

Jumalan luonteen heijastuksena Kymmenen käskyn laki on moraalinen, hengellinen ja kaiken kattava, sen sisältämät periaatteet ovat yleismaailmalliset.

Heijastus lainantajan luonteesta. Raamattu osoittaa, että Jumalan laissa ilmenee hänen luonteensa. Jumala on täydellinen, siksi hän on antanut myös "täydellisen lain" (Ps. 19:8). "Käsky on pyhä, oikea ja hyvä" (Room. 7:12). "Sinun käskyissäsi on totuus. Jo kauan olen tiennyt, millainen liittosi on: sinä olet säätänyt sen ikiajoiksi" (Ps. 119:151,152). "Käskysi ovat hyvät ja oikeat" (Ps. 119:172).

Moraalinen laki. Kymmenen käskyä sisältävät Jumalan antaman mallin inhimilliselle käyttäytymiselle. Ne määrittelevät suhteemme Luojaamme ja Lunastajaamme sekä velvollisuutemme lähimmäisiämme kohtaan. Raamattu nimittää Jumalan lain rikkomista synniksi (1. Joh. 3:4).

Hengellinen laki. "Laki on hengellinen" (Room. 7:14). Sen vuoksi vain ne, jotka ovat hengellisiä ja jotka omistavat Hengen tuottamaa hedelmää, voivat totella sitä (Joh. 15:4; Gal. 5:22,23). Jumalan Henki antaa meille voimaa hänen tahtonsa tekemiseen (Ap.t. 1:8; Ps. 51:12 - 14). Pysymällä Kristuksessa saamme tarvitsemamme voiman tuottaaksemme hedelmää hänen kunniakseen (Joh. 15:5).

Inhimilliset lait koskevat vain tekoja. Mutta Jumalan käskyt ovat "ylen avarat" (Ps. 119:96, VKR), ne koskevat salaisimpiakin ajatuksiamme, halujamme ja tunteitamme. Vuorisaarnassa Jeesus korosti tätä lain hengellistä ulottuvuutta ja osoitti, että rikkomus saa alkunsa sydämessä (Matt. 5:21,22,27,28; Mark. 7:21 - 23).

Myönteinen laki. Dekalogi on enemmän kuin vain lyhyt sarja kieltoja; se sisältää kauaskantoisia periaatteita. Se ei koske vain tekoja, joita meidän ei tule tehdä, vaan myös sitä, mitä meidän tulisi tehdä. Meidän ei tule vain pidättyä pahoista teoista ja ajatuksista; meidän on opittava käyttämään Jumalalta saamiamme kykyjä ja lahjoja hyvään. Näin jokaisella kiellolla on myönteinen ulottuvuutensa.

Esimerkiksi käskyllä "älä tapa" on myönteinen merkityksensä: "Edistä elämää." "Jumalan tahto on se, että hänen seuraajansa pyrkivät edistämään jokaisen heidän vaikutuspiiriinsä tulevan henkilön hyvinvointia ja onnea. Syvällisessä merkityksessä evankeliumin levittäminen - hyvä uutinen pelastuksesta ja ikuisesta elämästä Jeesuksen Kristuksen yhteydessä - perustuu sille myönteiselle periaatteelle, joka on ilmaistuna käskyssä 'älä tapa'." *1

Kymmenen käskyn lakia ei tulisi nähdä "niinkään kieltona kuin siunauksena. Sen kiellot ovat varmana takeena kuuliaisuuteen liittyvästä onnesta. Kun se vastaanotetaan Kristuksessa, se vaikuttaa meissä luonnetta puhdistavasti ja tuottaa meille iloa kautta ikuisten aikojen. Kuuliaiselle se on suojaavana muurina. Näemme siinä Jumalan hyvyyttä; ilmaisemalla ihmisille vanhurskauden muuttumattomat periaatteet Jumala pyrkii suojelemaan heitä rikkomuksen pahoilta seurauksilta." *2

Yksinkertainen laki. Kymmenen käskyä ovat yksinkertaisessa laaja - alaisuudessaan hyvin syvälliset. Ne ovat niin lyhyet, että lapsikin voi nopeasti oppia ne ulkoa; kuitenkin ne ovat samalla niin kauaskantoiset, että niiden piiriin kuuluvat kaikki mahdolliset synnit. "Jumalan laissa ei ole mitään salaperäisyyttä. Kaikki voivat ymmärtää sen sisältämät suuret totuudet. Heikoinkin äly voi tajuta näiden sääntöjen merkityksen; tietämättöminkin voi säännellä elämäänsä ja muodostaa luonnettaan tämän jumalallisen ihanteen mukaisesti." *3

Periaatteellinen laki. Kymmenen käskyä muodostavat yhteenvedon kaikista oikeista periaatteista - ne soveltuvat koko ihmiskuntaan kaikkina aikoina. Raamattu sanoo: "Tässä on lopputulos kaikesta, mitä nyt on kuultu: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä" (Saarn. 12:13).

Dekalogi - kymmenen sanaa tai kymmenen käskyä (2. Moos. 34:28) - muodostuu kahdesta osasta, mikä ilmenee siitäkin, että Jumala kirjoitti ne kahteen kivitauluun (5. Moos. 4:13). Ensimmäiset neljä käskyä (alkuperäisen käskyjaotuksen mukaan) koskevat velvollisuuttamme Luojaamme ja Lunastajaamme kohtaan, ja loput kuusi käskyä säätävät velvollisuuksiamme muita ihmisiä kohtaan. *4

Tämä kaksiosaisuus perustuu niihin kahteen suureen rakkauden perusperiaatteeseen, jotka ovat Jumalan valtakunnan toiminnan perustana: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" (Luuk. 10:27; vrt. 5. Moos. 6:4,5; 3. Moos. 19:18). Ne, jotka elävät näiden periaatteiden mukaan, ovat täysin sopusoinnussa kymmenen käskyn kanssa, sillä nuo käskyt ilmaisevat yksityiskohtaisemmin näiden periaatteiden sisällön.

Ensimmäinen käsky ohjaa palvomaan ainoaa tosi Jumalaa. Toinen kieltää epäjumalankuvien tekemisen ja palvonnan. *5 Kolmas kieltää Jumalan nimen turhan, halventavan ja väärän käytön. Neljäs kutsuu viettämään sapattia ja muistuttaa siitä, että tosi Jumala on taivaan ja maan Luoja.

Viides käsky vaatii lapsia olemaan alamaisia vanhemmilleen, jotka Jumala on asettanut välittämään hänen ilmoitettua tahtoaan tuleville sukupolville (ks. 5. Moos. 4:6 - 9; 6:1 - 7). Kuudes suojelee ihmisen henkeä, koska elämä on pyhä. Seitsemäs vaalii puhtautta ja suojelee aviosuhdetta. Kahdeksas suojaa omaisuutta. Yhdeksäs vartioi totuutta ja kieltää väärän valan. Kymmenes koskee kaikkien ihmissuhteiden juuria kieltämällä himoitsemasta ja tavoittelemasta sitä, mikä kuuluu toisille. *6

Ainutlaatuinen laki. Kymmenen käskyä muodostavat ainoat sanat, jotka Jumala on koskaan lausunut ääneen kokonaisen kansan kuullen (5. Moos. 5:22). Jumala ei kuitenkaan jättänyt tätä lakia vain ihmisten heikon muistin varaan, vaan hän kaiversi sen sitten omalla sormellaan kahteen kivitauluun, joita oli säilytettävä ilmestysmajassa olevan arkun sisällä (2. Moos. 31:18; 5. Moos. 10:2).

Auttaakseen Israelia käskyjen soveltamisessa Jumala antoi israelilaisille lisäksi muita lakeja, joissa annettiin yksityiskohtaisia määräyksiä heidän suhteistaan Jumalaan ja toisiinsa. Jotkut näistä laeista koskivat Israelin yhteiskunnallisia asioita (siviilioikeudelliset lait), toiset taas sisälsivät määräyksiä pyhäkköpalveluksesta (seremonialait). Jumala antoi nämä lait kansalle välittäjänä toimineen Mooseksen kautta. Mooses kirjoitti ne "lain kirjaan", joka asetettiin "liitonarkun viereen" (5. Moos. 31:25,26) - ei itse arkkuun, jonne oli sijoitettu dekalogi, Jumalan tahdon ylin ilmoitus. Tuosta lain kirjasta käytettiin myös nimitystä "Mooseksen lain kirja" (Joos. 8:31; Neh. 8:1) tai yksinkertaisesti "Mooseksen laki" (2. Kun. 23:25; 2. Aik. 23:18; 25:4). *7

Iloa tuottava laki. Jumalan laki on sielun innoittaja. Psalmista sanoi: "Kuinka rakastankaan sinun lakiasi! Kaiken päivää minä sitä tutkin." "Minä rakastan sinun käskyjäsi, ne ovat minulle kalliimmat kuin puhtain kulta." "Minä olen joutunut ahdinkoon ja hätään, mutta sinun käskyistäsi saan ilon" (Ps. 119:97,127,143). Ne, jotka rakastavat Jumalaa, pitävät hänen käskynsä, "eivätkä ne ole raskaita noudattaa" (1. Joh. 5:3). Lainrikkojat pitävät lakia raskaana ikeenä, sillä lihan pyrkimykset "eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua" (Room. 8:7).

Lain tarkoitus

Jumala antoi lakinsa antamaan ihmisille runsaita siunauksia ja johtamaan heitä pelastavaan suhteeseen itsensä kanssa. Pane merkille seuraavat lain erityiset tehtävät:

Se ilmoittaa ihmiselle Jumalan tahdon. Kymmenen käskyä ilmentävät Jumalan luonnetta ja rakkautta, ja ne ilmoittavat hänen tahtonsa ja tarkoituksensa ihmiskuntaa kohtaan. Ne vaativat täydellistä kuuliaisuutta, "sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin" (Jaak. 2:10). Laki on elämän sääntö, ja siksi kuuliaisuus laille on elintärkeätä pelastuksellemme. Kristus itse sanoi: "Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä" (Matt. 19:17). Tämä kuuliaisuus on mahdollista ainoastaan sen voiman avulla, minkä uskovassa asuva Pyhä Henki antaa.

Se on Jumalan liiton perusta. Mooses kirjoitti kymmenen käskyä sekä muita lakeja kirjaan, jota nimitettiin liiton kirjaksi (2. Moos. 20:1 - 24:8). *8 Myöhemmin kymmenen käskyä sisältäviä kivitauluja nimitettiin "liiton tauluiksi", mikä osoitti niiden tärkeyttä ikuisen liiton perustana (5. Moos. 9:9; vrt. 4:13).

Se toimii arvosteluperusteena tuomiolla. Kaikki Jumalan käskyt ovat oikeat, vanhurskaat (Ps. 119:172). Siksi laki asettaa vanhurskauden normit. Jokainen ihminen tuomitaan näiden vanhurskaiden periaatteiden mukaan, ei omantunnon mukaan. Raamattu sanoo: "Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä. Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista, niin hyvistä kuin pahoista" (Saarn. 12:13,14; vrt. Jaak. 2:12).

Ihmisten omatunto vaihtelee. Joidenkin omatunto on "heikko", toisten taas "likaantunut","paha" tai siinä on "polttomerkki" (1. Kor. 8:7,12; Titus 1:15; Hepr. 10:22; 1.Tim. 4:2). Omatunto on kellon kaltainen: toimipa se muuten miten hyvin tahansa, se on ensin asetettava oikeaan aikaan ennen kuin siitä on hyötyä. Omatuntomme sanoo meille, että meidän tulee tehdä oikein, mutta se ei kerro, mikä on oikein. Vain Jumalan suuren normin - hänen lakinsa - mukaan säädetty omatunto voi pitää meitä erossa synnistä. *9

Se osoittaa, mikä on syntiä. Ilman kymmenen käskyn lakia ihminen ei voi nähdä Jumalan pyhyyttä, omaa syyllisyyttään eikä tarvettaan kääntyä.

Kun ihminen ei tiedä rikkovansa Jumalan lakia, hän ei myöskään tajua kadotettua tilaansa eikä ymmärrä tarvitsevansa Kristuksen sovittavaa verta.

Jotta ihmiset näkisivät todellisen tilansa, laki toimii kuin peilinä (ks. Jaak. 1:23 - 25). Ne, jotka katsovat siihen, näkevät oman luonteensa puutteet Jumalan vanhurskaan luonteen taustaa vasten. Näin moraalilaki osoittaa, että koko maailma on syyllinen Jumalan edessä (Room. 3:19) ja joutuu vastaamaan hänelle.

"Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on" (Room. 3:20), sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista (1. Joh.3:4). Paavali sanoikin: "Vasta lain vaikutuksesta tulin tuntemaan synnin" (Room. 7:7). Laki saa syntisen vakuuttuneeksi synnistään. Se auttaa syntistä tajuamaan, että hän on Jumalan vihan tuomitsema ja että hänen rangaistuksensa on ikuinen kuolema. Laki saattaa hänet tuntemaan äärimmäisen avuttomuutensa.

Se on välikappale kääntymisessä. Pyhä Henki käyttää Jumalan lakia johtamaan meitä kääntymykseen. Kun nähtyämme oman luonteemme tajuamme olevamme syntisiä, kuolemaan tuomittuja ja ilman toivoa, tunnemme tarvitsevamme Vapahtajaa. Silloin evankeliumin hyvä uutinen tulee meille todella merkitykselliseksi. Siten laki ohjaa meitä kohti Kristusta. Hän on ainoa, joka voi auttaa meitä tässä epätoivoisessa tilanteessamme. *10 Tätä taustaa vasten Paavali viittasi sekä moraalilakiin että seremonialakiin, kun hän kirjoitti: "Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme" (Gal. 3:24, VKR). *11

Mutta vaikka laki paljastaa meille syntimme, se ei voi pelastaa meitä. Niin kuin vesi on väline, jolla voimme puhdistaa likaiset kasvot, samoin nähtyämme Jumalan moraalilain peilistä likaisuutemme me käymme sille lähteelle, "joka puhdistaa synnistä ja saastaisuudesta" (Sak. 13:1) ja pesemme itsemme "Karitsan veressä" (Ilm. 7:14). Meidän on katsottava Kristukseen, "ja kun Kristus paljastetaan meille Golgatan ristillä kuolemassa koko maailman syntien alla, Pyhä Henki näyttää meile - - miten Jumala suhtautuu kaikkiin niihin, jotka katuvat rikkomuksiaan." *12 Silloin toivo täyttää sydämemme ja uskossa käännymme Vapahtajamme puoleen, joka antaa meille ikuisen elämän lahjan (Joh. 3:16).

Se antaa todellisen vapauden. Kristus sanoi, että "jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja" (Joh. 8:34). Kun rikomme Jumalan lakia, emme ole vapaita, mutta kuuliaisuus kymmenelle käskylle takaa meille todellisen vapauden. Jumalan lain mukainen elämä merkitsee vapautta synnistä. Se merkitsee myös vapautta synnin seurauksista - jatkuvista loukatun omantunnon vaivoista ja lisääntyvästä syyllisyydestä, mikä kuluttaa elinvoimia. Psalmista sanoi: "Sinun säädöstesi mukaan minä tahdon elää, ja siksi voin kulkea kevein mielin" (Ps. 119:45). Jaakob nimitti dekalogia "vapauden täydelliseksi laiksi" (Jaak. 1:25).

Voidaksemme vastaanottaa tämän vapauden, Jeesus kutsuu meitä tulemaan hänen tykönsä syntitaakkoinemme. Hän tarjoaa meille niiden sijaan oman ikeensä, joka on kevyt ja hyvä kantaa (Matt. 11:29,30). Ies on palveluksen apuväline. Ies jakaa kuorman painon ja tekee tehtävän suorittamisen helpommaksi. Kristus tarjoutuu jakamaan ikeen kanssamme. "Ies, joka sitoo meidät palvelukseen, on Jumalan laki. Tuo suuri rakkauden laki, joka ilmoitettiin Eedenissä, julistettiin Siinailla, ja uudessa liitossa kirjoitetaan sydämeen, on se, mikä sitoo inhimillisen työntekijän Jumalan tahtoon." *13 Kun olemme ottaneet Kristuksen ikeen harteillemme, hän kantaa raskaan kuorman ja tekee kuuliaisuudesta ilon. Hän tekee meidät kykeneviksi onnistumaan siinä, mikä aikaisemmin oli mahdotonta. Näin laista, joka on kirjoitettu sydämeemme, tulee riemun ja ilon lähde. Olemme vapaita, sillä me haluamme noudattaa hänen käskyjään.

Jos lakia opetetaan ilman Kristuksen pelastavaa voimaa, ei koeta vapautta synnistä. Mutta Jumalan pelastava armo, joka ei tee lakia tyhjäksi, tuo mukanaan synnistä vapauttavan voiman, sillä "missä Herran Henki on, siellä on vapaus" (2. Kor. 3:17).

Se ehkäisee pahuutta ja tuo siunauksia. Lisääntyvä rikollisuus, väkivalta, siveettömyys ja jumalattomuus, mikä tulvan tavoin leviää maailmassa, on dekalogin väheksymisen seurausta. Kun tätä lakia kunnioitetaan, se ehkäisee syntiä, edistää oikeita tekoja ja ylläpitää oikeutta. Ne kansakunnat, jotka ovat sisällyttäneet sen periaatteita lakeihinsa, ovat kokeneet suurta siunausta. Toisaalta sen periaatteiden hylkääminen johtaa jatkuvaan rappeutumiseen.

Vanhan testamentin aikoina Jumala usein siunasi kansoja ja yksilöitä sen mukaan, miten kuuliaisia he olivat hänen lailleen. "Vanhurskaus on kansalle kunniaksi," sanoo Raamattu, ja "ilman oikeutta ei valtaistuin kestä" (Sananl. 14:34; 16:12). Ne, jotka kieltäytyivät tottelemasta Jumalan käskyjä, kohtasivat onnettomuuksia (Ps. 89:31 - 33). "Jumalattoman kodissa on Herran kirous, mutta oikeamielisten asuinsijan hän siunaa" (Sananl. 3:33; vrt. 3. Moos. 26; 5. Moos. 28). Sama yleinen periaate pitää paikkansa tänäänkin.

Lain pysyvyys

Koska kymmenen käskyn moraalilaki on heijastusta Jumalan luonteesta, sen periaatteet eivät ole ajasta tai tilanteesta riippuvia, vaan ne ovat ehdottomia, muuttumattomia ja pysyvästi päteviä ihmiskunnalle. Kautta vuosisatojen kristityt ovat tukeneet Jumalan lain pysyvyyttä ja voimakkaasti vakuuttaneet sen jatkuvaa arvoa.

Laki ennen Siinaita. Laki oli olemassa kauan ennen kuin Jumala antoi Israelille dekalogin. Jos niin ei olisi ollut, ennen Siinaita ei olisi myöskään ollut syntiä, "sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista" (Jaak. 3:4). Se tosiasia, että Saatana ja hänen enkelinsä tekivät syntiä, osoittaa, että laki oli olemassa jo ennen luomista (2. Piet. 2:4).

Kun Jumala loi Aadamin ja Eevan omaksi kuvakseen, hän asetti lain moraaliset periaatteet heidän mieleensä. Tästä johtui, että heistä oli luonnollista noudattaa Jumalan tahtoa. Heidän rikkomuksensa toi synnin ihmisperheeseen (Room. 5:12).

Myöhemmin Jumala sanoi Abrahamista, että hän "oli minun äänelleni kuuliainen ja noudatti sitä, mihin minä hänet velvoitin. Hän piti minun käskyni, määräykseni ja lakini" (1. Moos. 26:5). Mooseskin opetti Jumalan säädöksiä ja lakeja ennen Siinaita (2. Moos. 16; 18:16). Ensimmäisen Mooseksen kirjan tutkiminen osoittaa, että kymmenen käskyä tunnettiin hyvin ennen Siinaita. Kirjasta ilmenee, että ihmiset tiesivät jo ennen dekalogin antamista, että siinä kielletyt teot olivat vääriä. *14 Tämä yleinen tieto moraalilaista osoittaa, että Jumala oli antanut ihmiskunnalle tiedon kymmenestä käskystä.

Laki Siinailla. Egypti oli kansakunta, joka ei tuntenut oikeaa Jumalaa (2. Moos. 5:2). Ollessaan pitkään orjuudessa Egyptissä, israelilaiset joutuivat elämään epäjumalanpalveluksen ja turmeluksen keskellä. Siitä oli seurauksena, että he suuressa määrin kadottivat käsityksen Jumalan pyhyydestä, puhtaudesta ja moraalisista periaatteista. Orjina heidän oli myös vaikea ylläpitää oikeaa jumalanpalvelusta.

Kun israelilaiset huusivat epätoivoissaan apua, Jumala vastasi. Hän muisti Abrahamin kanssa tekemänsä liiton ja päätti vapauttaa kansansa tuosta "sulatusuunista" (5. Moos. 4:20) viemällä israelilaiset maahan, jossa "he noudattaisivat hänen käskyjänsä ja ottaisivat hänen laeistansa vaarin" (Ps. 105:43 - 45).

Vapautettuaan israelilaiset Herra johti heidät Siinain vuoren luo antaakseen heille moraalilain, joka on hänen hallituksensa normina, sekä seremonialait, joiden tarkoituksena oli opettaa heille, että tie pelastukseen käy Vapahtajan sovitusuhrin kautta. Siinailla Jumala siis antoi lain selvin, yksinkertaisin sanoin "osoittamaan rikkomukset" (Gal. 3:19), "näin käsky teki synnin vielä monin verroin pahemmaksi" (Room. 7:13). Vain siten, että israelilaisten huomio kiinnitettiin voimakkaasti Jumalan moraalilakiin, he saattoivat tulla tietoisiksi rikkomuksistaan, havaita avuttomuutensa ja nähdä pelastuksen tarpeensa.

Laki ennen Kristuksen takaisintuloa. Raamattu paljastaa, että Jumalan laki on Saatanan hyökkäysten kohteena ja että hänen taistelunsa sitä vastaan saavuttaa huippunsa juuri ennen Kristuksen toista tulemusta. Profetia ilmaisee, että Saatana johtaa suuren enemmistön maapallon asukkaista olemaan tottelemattomia Jumalalle (Ilm. 12:9). Toimimalla petovallan välityksellä Saatana kiinnittää koko maailman huomion petoon Jumalan sijasta (Ilm. 13:3).

1. Laki hyökkäyksen kohteena. Danielin 7. luvussa tämä sama valta kuvataan pienenä sarvena. Tässä luvussa kerrotaan neljästä suuresta pedosta, jotka kristillisen aikakauden alusta lähtien Raamatun selittäjät ovat tunnistaneet Babylonian, Meedia - Persian, Kreikan ja Rooman valtakunniksi. Neljännen pedon kymmenen sarvea esittävät Rooman valtakunnan hajoamisen yhteydessä (476 jKr.) syntyneitä valtioita. *15

Danielin näky keskittyy pieneen sarveen, suuria sanoja puhuvaan ja Korkeimman pyhiä tuhoavaan valtaan, joka nousi noiden kymmenen sarven keskeltä, mikä osoittaa, että tämä pelottava valta nousi Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeen. Tämä valta yrittäisi muuttaa Jumalan lain (Dan. 7:25) ja jatkaisi toimintaansa aina Kristuksen takaisintuloon asti. Tämä hyökkäys on jo itsessään todiste lain jatkuvasta merkityksestä pelastussuunnitelmassa. Näky päättyy Jumalan kansalle annettuun rohkaisuun, jonka mukaan tämä valta ei onnistu hävittämään lakia, sillä oikeuden päätöksellä pieni sarvi tuhotaan (Dan. 7:26 - 28).

2. Pyhät puolustavat lakia. Kuuliaisuus on luonteenomaista pyhille, jotka odottavat Kristuksen tulemusta. Viimeisessä taistelussa he asettuvat korottamaan Jumalan lakia. Raamattu kuvailee heitä näin: he "noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen" (Ilm. 12:17; 14:12) ja he odottavat kärsivällisesti Jeesuksen takaisintuloa.

Valmistuksena Kristuksen toiselle tulemukselle nämä kristityt julistavat evankeliumia ja kutsuvat muita kumartamaan Herraa Luojana (Ilm. 14:6,7). Ne, jotka palvelevat Jumalaa rakkaudesta, ovat hänelle kuuliaisia. Johanneshan sanoi: "Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa" (1. Joh. 5:3).

3. Jumalan tuomiot ja laki. Tottelemattomiin kohdistuvat Jumalan rangaistustuomiot seitsemän viimeisen vitsauksen muodossa ovat lähtöisin taivaan temppelistä, "todistuksen teltasta" (Ilm. 15:5). Israel tunsi hyvin samaa tarkoittavat nimitykset "telttamaja", "pyhäkköteltta", "liitonarkkua suojaava teltta" (4. Moos. 1:50,53; 17:8; 18:2). Kaikkeinpyhimmässä oli liitonarkku (2. Moos. 26:34), joka sisälsi "kaksi kivistä liitontaulua" (2. Moos. 31:18; 40:20). Kymmenen käskyn laki oli todistuksena ihmiskunnalle Jumalan tahdosta.

Mutta Ilm. 15:5 viittaa taivaassa olevaan todistuksen telttaan. Mooseksen rakennuttama telttamaja oli pelkkä jäljennös taivaallisesta temppelistä (2. Moos. 25:8,40; Hepr. 8:1 - 5); kymmenen käskyn lain suuri alkuperäiskappale säilytetään taivaan temppelissä. Kymmenen käskyn pysyvyydestä todistaa lisäksi se seikka, että lopulliset tuomiot liittyvät läheisesti Jumalan lain rikkomiseen.

Ilmestyskirja kuvaa myös taivaan temppelin avaamista, jolloin näkyviin tulee liitonarkku (Ilm. 11:19). Liitonarkulla tarkoitetaan maallisessa pyhäkössä arkkua, jossa säilytettiin kymmenen käskyä sisältävät liiton taulut (5. Moos. 9:9,10; vrt. 2. Moos. 34:27; 4. Moos. 10:33). Liitonarkku taivaallisessa temppelissä on se alkuperäinen arkku, joka sisältää ikuisen liiton sanat, alkuperäisen dekalogin. On näin ollen selvää, että Jumalan lopulliset rangaistustuomiot liittyvät taivaan temppelin avautumiseen. Siellä huomio kohdistuu kymmenen käskyä sisältävään arkkuun - todellakin sopiva kuva Jumalan lain korottamisesta tuomion normina.

Laki ja evankeliumi

Pelastus on lahja, joka annetaan armosta. Se ei perustu ihmisen tekoihin, vaan se on Jumalan lahja (Ef. 2:8,9). "Eivät mitkään lain teot, eivät kiitettävimmätkään yritykset eivätkä hyvät työt - olipa niitä paljon tai vähän - voi millään tavoin vanhurskauttaa syntistä (Tiit. 3:5; Room. 3:20)." *16

Läpi koko Raamatun vallitsee täydellinen sopusointu lain ja evankeliumin välillä; ne tukevat toisiaan.

Laki ja evankeliumi ennen Siinaita. Kun Aadam ja Eeva lankesivat syntiin, he oppivat tietämään, mitä merkitsee syyllisyys, pelko ja hätä (1. Moos. 3:10). Jumala vastasi heidän tarpeisiinsa, mutta se ei tapahtunut siten, että hän olisi mitätöinyt lain, joka tuomitsi heidät. Sen sijaan hän tarjosi heille evankeliumia, joka palauttaisi ennalleen heidän suhteensa Jumalaan ja tekisi heistä jälleen kuuliaisia Jumalalle.

Tämä evankeliumi sisälsi lupauksen lunastuksesta. Sen toteuttaisi Vapahtaja, joka olisi naisen sukua (jälkeläinen) ja joka eräänä päivänä tulisi ja murskaisi pahan vallan (1. Moos. 3:15). Jumalan asettama uhrijärjestelmä opettaisi ihmisille tärkeän totuuden sovituksesta: anteeksiantamus voitaisiin aikaansaada vain vuodattamalla verta - Vapahtajan kuoleman kautta. Kun he uskoivat, että uhrieläimen kuolema oli vertauskuva Vapahtajan sovituskuolemasta heidän puolestaan, he saivat anteeksi syntinsä. *17 He pelastuivat armosta.

Tämä evankeliumin lupaus on keskeisenä siinä Jumalan ikuisessa armoliitossa, jonka hän tarjosi ihmiskunnalle (1. Moos. 12:1 - 3; 15:4,5; 17:1 - 9). Se liittyi läheisesti kuuliaisuuteen Jumalan laille (1. Moos. 18:18,19; 26:4,5). Jumalan liiton takaajana oli Jumalan Poika, joka maailman luomisesta alkaen oli evankeliumin ydinsanoman mukaisesti "teurastettu Karitsa" (Ilm. 13:8). Näin siis Jumalan armo alkoi toimia niin pian kun Aadam ja Eeva olivat langenneet syntiin. Daavid kirjoitti: "Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Polvesta polveen ulottuu hänen uskollisuutensa kaikkiin, jotka pysyvät hänen liitossaan, muistavat hänen käskynsä ja elävät niiden mukaan" (Ps. 103:17,18).

Laki ja evankeliumi Siinailla. Dekalogin ja evankeliumin välillä vallitsee läheinen suhde. Esimerkiksi lain johdantolauseessa viitataan Jumalaan Vapauttajana (2. Moos. 20:1). Ja käskyjen antamisen jälkeen Jumala opetti israelilaisia rakentamaan alttarin ja uhraamaan sillä uhreja, jotka kuvasivat hänen pelastavaa armoaan.

Siinain vuorella Jumala antoi Moosekselle suuren osan seremonialaista, joka käsitteli pyhäkön rakentamista. Pyhäkössä Jumala asuisi kansansa keskellä ja kohtaisi heitä jakaakseen siunauksiaan ja antaakseen anteeksi heidän syntinsä (2. Moos. 24:9 - 31:18). Tämä merkitsi sen yksinkertaisen uhrijärjestelmän laajentamista, joka oli ollut olemassa jo ennen Siinaita, ja se esikuvasi Kristuksen välitystyötä syntisten lunastamiseksi ja Jumalan lain pyhyyden ja arvovallan vahvistamiseksi.

Jumalan ilmestymisen paikka oli maallisen pyhäkön kaikkeinpyhimmässä, kymmenen käskyä sisältävän arkun kannen yläpuolella. Jokainen osa pyhäkköpalveluksesta oli vertauskuvaa Vapahtajasta. Verta vuotavat uhrit viittasivat hänen sovituskuolemaansa, joka lunastaisi ihmissuvun lain vaatimalta rangaistustuomiolta (ks. lukuja 4 ja 9).

Dekalogi asetettiin arkun sisälle, mutta seremonialait ja siviilioikeudelliset lait, jotka Jumala antoi, kirjoitettiin "lain kirjaan" ja asetettiin liitonarkun viereen "todistuskappaleeksi" Israelin kansaa vastaan (5. Moos. 31:26). Milloin tahansa joku kansasta teki syntiä, tämä "todistaja" tuomitsi hänen tekonsa mutta antoi myös tarkkoja ohjeita siitä, miten asianomainen saattoi tulla sovitetuksi Jumalan kanssa. Siinailta aina Kristuksen kuolemaan asti dekalogin rikkojat saivat toivoa, anteeksiantamusta ja puhdistusta uskoessaan evankeliumiin, jota seremonialain säätämät pyhäkköpalvelusmenot kuvasivat.

Laki ja evankeliumi ristin jälkeen. Kuten monet kristityt ovat havainneet, Raamattu osoittaa, että vaikka Kristuksen kuolema mitätöi seremonialain, se vahvisti moraalilain pysyvyyden. Pane merkille seuraavat todisteet:

1. Seremonialaki. Kun Kristus kuoli, hän täytti uhrijärjestelmän profeetalliset vertauskuvat. Esikuva saavutti täyttymyksensä ja seremonialaki lakkasi olemasta voimassa. Vuosisatoja aiemmin Daniel oli ennustanut, että Messiaan kuolema "on lakkauttava teuras - ja ruokauhrin" (Dan. 9:27). Kun Jeesus kuoli, temppelin väliverho repäistiin yliluonnollisella tavalla rikki ylhäältä alas asti (Matt. 27:51), mikä osoitti temppelipalvelusten hengellisen merkityksen päättymistä.

Vaikka seremonialailla oli tärkeä tehtävä ennen Kristuksen kuolemaa, se oli monella tavoin puutteellinen, koska se oli vain "varjo tulevasta, paremmasta todellisuudesta" (Hepr.10:1). Se oli palvellut väliaikaista tarkoitusta ja se oli annettu Jumalan kansalle "ainoastaan siihen asti, kun pysyvä järjestys astuu voimaan" (Hepr. 9:10 vrt. Gal. 3:19) - siihen asti, kun Kristus kuoli todellisena Jumalan Karitsana.

Kristuksen kuollessa seremonialain tehtävä oli suoritettu loppuun. Kristuksen sovitusuhri tarjosi anteeksiantamuksen kaikista synneistä. Kun Kristus "antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi, hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin" (Kol. 2:13,14; vrt. 5. Moos. 31:26). Sitten ei enää ollut välttämätöntä toimittaa monimutkaisia seremonioita, jotka eivät missään tapauksessa olleet kykeneviä poistamaan syntejä tai puhdistamaan omaatuntoa (Hepr. 10:4; 9:9,14). Enää ei tarvinnut huolehtia seremonialaeista, jotka sisälsivät monimutkaisia säädöksiä ruoka - ja juomauhreista, erilaisten juhlien (pääsiäisen, helluntain jne.) viettämisestä, uusista kuista tai seremoniallisista sapateista (Kol. 2:16; vrt. Hepr. 9:10), jotka olivat vain "sen varjoa, mikä on tulossa" (Kol. 2:17).

Kun Jeesus oli kuollut, uskovilla ei ollut enää mitään tarvetta käsitellä Kristuksessa ilmenevän todellisuuden varjoja. Nyt he saattoivat lähestyä suoraan Vapahtajaa itseään, sillä "todellista on Kristuksen ruumis" (Kol. 2:17).

Juutalaiset olivat tulkinneet seremonialakia siten, että siitä oli tullut este heidän ja muiden kansojen välille. Siitä oli tullut heidän lähetystehtäväänsä suuresti vaikeuttava tekijä, joka esti heitä valaisemasta maailmaa Jumalan kirkkaudella. Kristuksen kuolema kumosi tämän "lain käskyineen ja säädöksineen"; se hajotti juutalaisia ja pakanoita "erottaneen vihollisuuden muurin" ja kokosi noista kahdesta ihmisryhmästä yhden uuden perheen, kun Kristus ristillä "sai aikaan sovinnon Jumalan ja näiden molempien välille" (Ef. 2:14 - 16).

2. Dekalogi ja risti. Samalla kun Kristuksen kuolema lopetti seremonialain, se vahvisti kymmenen käskyn arvovallan. Kristus poisti lain kirouksen ja vapautti uskovat sen tuomiosta. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt sitä, että laki olisi kumottu ja että meillä olisi vapaus rikkoa sen periaatteita. Raamatun lukuisat vakuutukset lain pysyvyydestä torjuvat sellaisen näkemyksen.

Calvin sanoi oikein vakuuttaessaan, että "meidän ei tule kuvitella, että Kristuksen tulo on vapauttanut meidät lain arvovallasta, sillä laki on hartaan ja pyhän elämän ikuinen ohje ja sen on siitä syystä oltava yhtä muuttumaton kuin Jumalan oikeuden." *18

Paavali kuvaili sitä suhdetta, mikä vallitsee kuuliaisuuden ja pelastavan armon evankeliumin välillä. Hän kutsui uskovaisia pyhään elämään ja kehotti heitä: "Antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiinne jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi! Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia" (Room. 6:13,14). Kristityt eivät siis noudata lakia hankkiakseen itselleen pelastuksen. Ne, jotka yrittävät tehdä niin, havaitsevat olevansa yhä lujemmin synnin orjuudessa. "Niin kauan kun ihminen on lain alaisuudessa, hän pysyy myös synnin alaisena, sillä laki ei voi vapauttaa ketään sen enempää synnin tuomiosta kuin synnin vallastakaan. Mutta ne, jotka ovat armon alaisia, saavat sekä vapautuksen tuomiosta (Room. 8:1) että voimaa synnin voittamiseen (Room. 6:4). Siten synnillä ei enää ole hallintavaltaa heihin." *19

"Kristus on näet lain loppu," Paavalin lisää, "ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo" (Room. 10:4). Jokainen, joka uskoo Kristukseen, ymmärtää, että Kristukseen loppuu lain käyttö vanhurskauden saavuttamisen välineenä. Itsessämme olemme syntisiä, mutta Jeesuksessa Kristuksessa olemme vanhurskaita, kun hänen vanhurskautensa on luettu hyväksemme. *20

Armon alaisena oleminen ei kuitenkaan anna uskovalle oikeutta tehdä jatkuvasti syntiä, "jotta armo tulisi yhä suuremmaksi" (Room. 6:1). Sen sijaan armo antaa voimaa, joka tekee kuuliaisuuden ja voiton synnistä mahdolliseksi. "Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa (ja jotka eivät vaella lihan vaan Hengen mukaan)" (Room. 8:1; sulkeissa oleva lisäys on eräissä käsikirjoituksissa).

Kristuksen kuolema korotti lakia ja sen yleistä arvovaltaa. Jos dekalogi olisi voitu muuttaa, Kristuksen ei olisi tarvinnut kuolla. Mutta koska tämä laki on ehdoton ja muuttumaton, sen rikkomuksen rangaistukseksi vaadittiin kuolemaa. Kristus täytti täysin tämän vaatimuksen kuolemalla ristillä. Näin hän teki ikuisen elämän mahdolliseksi kaikille, jotka hyväksyvät hänen suurenmoisen uhrinsa.

Kuuliaisuus laille

Ihminen ei voi ansaita pelastusta hyvillä teoillaan. Kuuliaisuus on Kristuksen hankkiman pelastuksen hedelmää. Ihmeellisellä armollaan, joka näkyi erityisesti ristillä, Jumala on vapauttanut kansansa synnin rangaistuksesta ja kirouksesta. Vaikka he olivat syntisiä, Kristus antoi henkensä voidakseen tarjota heille ikuisen elämän lahjan. Jumalan ylitsevuotava rakkaus herättää katuvassa syntisessä vastarakkautta, joka ilmenee rakastavana kuuliaisuutena. Tämä kuuliaisuus on mahdollista sen armon voimasta, jota niin runsaana tarjotaan ihmiselle. Uskovat, jotka ymmärtävät, että Kristus pitää lakia arvossa, ja jotka myös ymmärtävät kuuliaisuuteen sisältyvän siunauksen, haluavat elää Kristuksen kaltaista elämää.

Kristus ja laki. Kristus pitää kymmenen käskyn lakia mitä suurimmassa arvossa. Hän itse oli se suuri "Minä olen", joka julisti Isänsä moraalilain Siinailta (Joh. 8:58; 2. Moos. 3:14). Osana maanpäällistä tehtäväänsä "Herra päätti tehdä lakinsa suureksi, tehdä sen loistavaksi" (Jes. 42:21). Psalmin kohdassa, jota Uusi testamentti soveltaa Kristukseen, kuvataan hänen asennettaan lakia kohtaan: "Jumalani, minä täytän mielelläni tahtosi, sinun lakisi on minun sydämessäni" (Ps. 40:9: vrt. Hepr. 10:5,7).

Kristuksen evankeliumi synnyttää uskon, joka korostaa dekalogin pätevyyttä. Paavali huudahtaa: "Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme sen mitä laki sanoo" (Room. 3:31).

Kristus ei siis tullut ainoastaan lunastamaan ihmistä, vaan myös puolustamaan Jumalan lain pyhyyttä ja arvovaltaa. Hän opetti ihmisille sen loistoa ja kirkkautta, ja hän antoi ihmisille esimerkin siitä, miten lakiin tuli suhtautua. Kristuksen seuraajien tehtävänä on korostaa omassa elämässään Jumalan lakia. Kristus itse oli elänyt kuuliaisena, ja siksi hän teroitti seuraajilleen, että heidän tuli noudattaa käskyjä. Kun Jeesukselta kysyttiin ikuisen elämän pääsyvaatimuksia, hän vastasi: "Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä" (Matt. 19:17). Hän myös varoitti: "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon." Lainrikkojilta kielletään sinne pääsy (Matt. 7:21 - 23).

Kristus itse täytti lain - ei siten, että olisi kumonnut sen, vaan noudattamalla sitä elämässään. Hän sanoi: "Totisesti, laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut" (Matt. 5:18). Kristus korosti voimakkaasti sitä, että aina on pidettävä mielessä Jumalan lain suuri tarkoitus: rakastaa Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi (Matt. 22:37,38). Hän ei kuitenkaan halunnut seuraajiensa rakastavan toisiaan siten kuin maailma tulkitsee rakkauden - itsekkäästi tai pelkän tunteen varassa. Selittääkseen, millaisesta rakkaudesta hän puhui, Jeesus antoi "uuden käskyn" (Joh. 13:34). Tämän uuden käskyn tarkoituksena ei ollut syrjäyttää dekalogia, vaan tarjota uskoville "esimerkki todella epäitsekkäästä rakkaudesta, sellaisesta rakkaudesta, jonka kaltaista maailmassa ei koskaan aikaisemmin ollut nähty. Tässä merkityksessä hänen käskyään voidaan nimittää uudeksi. Jeesus ei pyytänyt opetuslapsia vain rakastamaan toisiaan, vaan rakastamaan "niin kuin minä olen rakastanut teitä" (Joh. 15:12). Itse asiassa meillä on tässä vain yksi lisäesimerkki siitä, miten Kristus teki Isänsä lain suureksi." *21

Kuuliaisuus on osoitus sellaisesta rakkaudesta. Jeesus sanoi: "Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni" (Joh. 14:15). "Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan" (Joh. 15:10). Samoin: jos rakastamme Jumalan lapsia, rakastamme Jumalaa ja "pidämme hänen käskynsä" (1. Joh. 2:3).

Vain pysymällä Kristuksessa voimme olla sydämestämme kuuliaisia. "Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa", Jeesus sanoi, "samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa. - - Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään" (Joh. 15:4,5). Pysyäksemme Kristuksessa meidän on tultava ristiinnaulituksi hänen kanssaan ja koettava se, mistä Paavali kirjoitti: "Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa" (Gal. 2:20). Niille, jotka ovat tässä tilassa, Kristus voi täyttää uuden liiton lupauksensa: "Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani" (Hepr. 8:10).

Kuuliaisuuden siunaukset. Kuuliaisuus kehittää kristillistä luonnetta ja saa uskovat kasvamaan kuin "vastasyntyneet lapset"; samalla he muuttuvat Herran kirkkauden kaltaisiksi (ks. 1. Piet. 2:2; 2. Kor. 3:18). Tämä muutos on voimakas todistus Kristuksen voimasta.

Raamattu julistaa autuaiksi eli onnellisiksi ne, jotka "seuraavat Herran lakia" (Ps. 119:1), jotka löytävät ilonsa Herran laista ja tutkivat sitä päivin ja öin (Ps. 1:2). Kuuliaisuutta seuraa monia siunauksia: (1) viisaus (Ps. 119:98); (2) rauha (Ps. 119:165; Jes. 48:18); (3) vanhurskaus (5. Moos. 6:25; Jes. 48:18); (4) puhdas, siveellinen elämä (Sananl. 7:1 - 5); (5) tieto totuudesta (Joh. 7:17); (6) suoja sairauksilta (2. Moos. 15:26); (7) pitkä ikä (Sananl. 3:1,2; 4:10,22) ja (8) rukousten kuuleminen (1. Joh. 3:22; vrt. Ps. 66:18).

Kutsuessaan meitä kuuliaisuuteen Jumala lupaa runsaita siunauksia (3. Moos. 26:3 - 10; 5. Moos. 28:1 - 12). Kun vastaamme hänen kutsuunsa myöntävästi, meistä tulee hänen oma kansansa (2. Moos. 19:5,6; 1. Piet. 2:5,9; 5. Moos. 28:1,13;).

Lähdeviitteet:
1. Holbrook, "What God's Law Means to Me", Adventist Review, 15.1.1987, s. 16.

2. White, Selected Messages I, s. 235.
3. Sama s. 218.
4. Vrt. The Westminster Confession of Faith, A.D. 1647, luku XIX, Philip Schaffin teoksessa The Creeds of Christendom, osa 3, s.640 - 644. (Tässä kirjassa noudatetaan alkuperäistä käskyjaotusta, jossa 1. käsky kieltää muut jumalat, 2. jumalankuvan kumartamisen, 3. Jumalan nimen väärinkäytön. Vastaavasti 10. käsky sisältää kiellon himoita (tavoitella) toisen omaa, eikä käskyä ole jaettu kahtia, kuten katolisessa ja luterilaisessa katekismuksessa on menetelty kymmenluvun saamiseksi täyteen, koska 2. käsky on jätetty pois. - Suom. huom.)
5. Ks. Taylor G. Bunch, The Ten Commandments (Washington, D.C: Review and Herald, 1944), s. 35,36.
6. "Ten Commandments", SDA Bible Dictionary, rev.ed., s. 1106.
7. Mooseksen laki voi myös viitata siihen Vanhan testamentin osaan, jota nimitetään Pentateukiksi - Raamatun ensimmäiset viisi kirjaa (Luuk. 24:44; Ap.t. 28:-23).
8. Liiton kirjaan oli sisällytetty tiettyjä siviilioikeudellisia ja jumalanpalvelusmenoihin liittyviä säännöksiä. Siviilioikeudelliset säädökset eivät olleet lisäyksiä dekalogiin, vaan niissä annettiin vain ohjeita kymmenen käskyn laajojen periaatteiden soveltamisesta. Jumalanpalvelusmenoja koskevat säädökset edustivat evankeliumia osoittaessaan, miten syntinen voi saada rikkomuksensa anteeksi ja armahduksen. Näin ollen dekalogi oli liiton hallitseva elementti. Vrt. Jer. 7:21 - 23; Francis D. Nichol, Answers to Objections (Washington, D.C.: Review and Herald, 1952), s. 62 - 68.
9. Arnold V. Wallenkampf, "Is Conscience a Safe Guide?" Review and Herald, 11.4.1983, s. 6.
10. Jotkut ovat tulkinneet Paavalin sanat "Kristus on lain loppu" siten, että lain tarkoitus on johtaa meidät tilanteeseen, jossa näemme syntisyytemme ja tulemme Kristuksen luo saadaksemme anteeksi ja uskon kautta hänen vanhurskautensa. (Tässä merkityksessä sanaa (kreik. telos) käytetään myös 1. Tess. 1:5; Jaak. 5:11 ja 1. Piet. 1:9.) Ks. myös viitettä 23.
11. Vrt. SDA Bible Commentary, rev.ed., vol.6, s. 961; White, Selected Messages, book 1, s.233. Seremonialaki oli myös kasvattaja, joka johti ihmistä Kristuksen luo, mutta toisella tavoin. Pyhäkköpalvelus siihen kuuluvine uhreineen ohjasi syntisen huomion siihen anteeksiantamukseen, jonka tulevan Jumalan Karitsan, Jeesuksen Kristuksen, veri teki mahdolliseksi, ja näin seremonialaki opetti ihmiselle evankeliumia armosta. Sen tarkoituksena oli synnyttää rakkautta Jumalan lakia kohtaan, kun taas uhrit kuvasivat Jumalan rakkautta Kristuksessa.
12. Sama s. 213.
13. White, Alfa ja omega 4, s. 283.
14. Katso viittauksia ensimmäiseen ja toiseen käskyyn 1. Moos. 35:1 - 4; neljänteen 1. Moos. 2:1 - 3; viidenteen 1. Moos. 18:29; kuudenteen 1. Moos. 4:8 - 11; seitsemänteen 1. Moos. 39:7 - 9; 16:1 - 10; kahdeksanteen 1.Moos. 44:8; yhdeksänteen 1. Moos. 12:11 - 20; 20:1 - 10 ja kymmenenteen 1.Moos. 27.
15. Froom, Prophetic Faith of Our Fathers, vol. 1, s. 456, 894; vol. 2, s. 528,784; vol. 3, s. 252,744; vol. 4, s. 392,846.
16. Questions on Doctrine, s. 142.
17. Kain ja Abel tunsivat hyvin uhrijärjestelmän (1. Moos. 4:3 - 5; Hepr. 11:4). On todennäköistä, että Aadamin ja Eevan ensimmäiset vaatteet (1.Moos. 3:21) oli tehty heidän syntiensä sovittamiseksi uhrattujen eläinten nahoista.
18. Calvin, Commenting on a Harmony of the Evangelists, trans. by William Pringle (Grand Rapids: Wm. B. Eerdmans, 1949), vol. 1, s. 277.
19. The SDA Bible Commentary, rev.ed., vol. 6, s. 541,542.
20. Toiset ovat tulkinneet sanojen "Kristus on lain loppu" merkitsevän sitä, että Kristus on lain tarkoitus tai päämäärä (vrt. Gal. 3:24) tai lain täyttymys (vrt. Matt. 5:17). Kuitenkin käsitys, jonka mukaan Kristuksessa loppuu lain käyttö pelastuksen välineenä (vrt. Room. 6:14) näyttää sopivan parhaiten jakeen (Room. 10:4) tekstiyhteyteen. "Paavali asettaa vastakkain Jumalan tavan vanhurskauttaa ihminen uskosta ja ihmisen yrityksen saavuttaa vanhurskaus lain avulla. Evankeliumin sanoma on se, että Kristus on lain loppu sikäli kuin lakia yritetään käyttää keinona vanhurskauttamiseen, koska vanhurskaus voidaan vastaanottaa vain uskossa" (The SDA Bible Commentary, rev.ed., vol. 6, s.595). Vrt. White, Selected Messages, book 1, s.394.
21. Nichol, Answers to Objections, s. 100,101.

20 Sapatti

Perusopinkohtien sisällysluettelo