PERUSLUONTEISET OPINKOHDAT 22
Kristityn elämäntavat


Kristityn elämäntapa - Jumalan lapsen elämäntyyli - perustuu kiitollisuuteen siitä valtavasta pelastuksesta, jonka Jumala Kristuksen kautta on lahjoittanut. Paavali vetoaa kaikkiin kristittyihin: "Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä" (Room. 12:1,2). Niinpä kristityt mielellään suojelevat ja kehittävät henkisiä, fyysisiä ja hengellisiä kykyjään voidakseen tuottaa kunniaa Luojalleen ja Lunastajalleen.

Kristus rukoili: "En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu" (Joh. 17:15,16). Miten kristitty voi olla maailmassa ja kuitenkin erossa siitä? Miten kristityn elämäntyylin tulisi poiketa maailman tyylistä?

Kristittyjen tulisi omaksua erilainen elämäntyyli - ei siksi, että olisivat erilaisia, vaan koska Jumala on kutsunut heidät elämään kristillisten periaatteiden mukaan. Se elämäntyyli, johon Jumala on heidät kutsunut, tekee heidät kykeneviksi saavuttamaan täydet mahdollisuutensa Jumalan luomina olentoina. Niin heistä tulee tehokkaita Jumalan palveluksessa. Erilaisuus myös edistää heidän lähetystehtävänsä suorittamista: palvella maailmaa, olla maan suola ja maailman valo. Mitä arvoa olisi suolalla, josta puuttuisi maku, tai valolla, joka ei eroaisi pimeydestä?

Kristus on meidän esimerkkimme. Hän eli niin perusteellisesti maailmassa, että ihmiset väittivät hänen olleen "syömäri ja juomari" (Matt. 11:19), vaikka hän ei ollutkaan. Hän eli niin johdonmukaisesti Jumalan periaatteiden mukaan, että kukaan ei voinut todistaa häntä syylliseksi syntiin (Joh. 8:46).

Elämäntavat ja pelastus

Määrittäessämme mikä on sopivaa käyttäytymistä meidän tulisi välttää kahta äärimmäisyyttä. Ensimmäinen on sääntöjen ja periaatteellisten menettelytapojen pitäminen keinona pelastuksen saavuttamiseksi. Paavali tiivistää tämän äärimmäisyyden sanomalla: "Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle" (Gal. 5:4).

Päinvastainen äärimmäisyys on uskoa, että koska teot eivät pelasta, ne ovat sen vuoksi merkityksettömiä - että ihmisen teoilla ei todellisuudessa ole mitään väliä. Paavali sanoi sanan tästäkin äärimmäisyydestä: "Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen" (Gal. 5:13). Kun jokainen jäsen seuraa vain omia ajatuksiaan, "ei ole mitään yhteistä kristillistä seurakuntakuria, josta puhutaan Matteuksen 18. luvussa ja Galatalaiskirjeen 6. luvun jakeissa 1 ja 2. Näin seurakunnasta ei tule Kristuksen ruumista, jossa vallitsee jäsenten välinen rakkaus ja huolenpito, vaan se on kokoelma toisistaan erossa olevia yksilöitä, joista kukin kulkee omaa tietään kantamatta mitään vastuuta lähimmäisestään tai omaksumatta mitään huolta muista jäsenistä." *1

Vaikka elämäntapamme ja hengellisyytemme ovat läheisessä suhteessa toisiinsa, emme voi koskaan ansaita pelastusta hyvällä käytöksellä. Sen sijaan kristillinen elämäntapa on pelastuksen luonnollinen hedelmä, ja se perustuu siihen, mitä Kristus on jo Golgatalla tehnyt hyväksemme.

Pyhän Hengen temppeleitä

Ei ainoastaan seurakunta vaan myös yksityinen kristitty on Pyhän Hengen asumukseksi tarkoitettu temppeli: "Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne" (1. Kor. 6:19).

Tästä syystä kristitty noudattaa terveitä elintapoja suojellakseen Kristuksen Hengen asuinpaikkaa, mieltään, joka on hänen ruumiinsa temppelin käskynjakokeskus.

Raamattu pitää ihmistä kokonaisvaltaisena, jakamattomana olentona (luku 7). "Ihmisen kahtiajako hengelliseen ja aineelliseen on vierasta Raamatun opetukselle." *2 Siten Jumalan kutsu pyhitykseen koskee sekä fyysistä että hengellistä terveyttä. Susanna Wesley, metodismin perustajan äiti, määritteli tämän suhteen sattuvasti: "Mikä tahansa heikentää ymmärrystäsi, vahingoittaa omantuntosi herkkyyttä, hämärtää käsitystäsi Jumalasta tai vähentää mielesi kykyä ja voimaa hallita ruumistasi - kaikki sellainen on väärin, olipa se itsessään miten viatonta tahansa." *3

Jumalan lait, joihin sisältyvät myös terveyden lait, eivät ole mielivaltaisia. Luojamme on ne suunnitellut tehdäkseen meidät kykeneviksi nauttimaan elämästä parhaimmillaan.

Jumalan siunauksia kokonaisvaltaisen terveyden hyväksi

Terveyden saavuttaminen ja ylläpitäminen riippuu suurelta osin siitä, noudatammeko muutamia melko yksinkertaisia mutta tehokkaita Jumalan antamia periaatteita. Jotkut niistä ovat itsestään selviä, jotka useimmat ihmiset voivat hyväksyä. Toiset, kuten sopivan ravinnon nauttiminen, ovat vaikeampia omaksua, koska niihin liittyvät tottumukset ovat juurtuneet syvälle elämäntapoihimme. Tämän vuoksi käsittelemme laajemmin niitä periaatteita, joita on väärinymmärretty, joista kiistellään tai jotka halutaan torjua.

Liikunnan siunaus. Säännöllinen liikunta on yksinkertainen keino elinvoiman lisäämiseen, elimistön vahvistamiseen, stressin vähentämiseen, ihon terveyden edistämiseen, itseluottamuksen lisäämiseen, tehokkaampaan painon valvontaan, ruoansulatuksen parantamiseen, masennuksen ehkäisemiseen ja sydäntauteihin ja syöpään sairastumisen riskin pienentämiseen. Liikunta ei ole vain yksi vaihtoehto, vaan se on välttämätöntä parhaan mahdollisen terveyden - sekä fyysisen että henkisen terveyden - ylläpitämiselle.

Hyödyllinen toiminta johtaa menestykseen; toimettomuus ja laiskuus johtaa vaikeuksiin (Sananl. 6:6 - 11; 14:23). Jumala antoi ensimmäiselle ihmisparille aktiivista toimintaa: heidän piti liikkua ulkoilmassa ja hoitaa puutarhakotiaan (1. Moos. 2:5,15; 3:19). Kristus itse antoi esimerkin fyysisestä toiminnasta. Suurimman osan maanpäällisestä elämästään hän teki käsillään työtä rakennusmiehenä, ja julkisen toimintansa aikana hän käveli Palestiinan teitä.

Raittiin, päihteistä vapaan elämän siunaus. Päihteet ovat levinneet laajalle yhteiskunnassamme. Yleisemmin tunnettujen päihteiden kuten alkoholin, tupakan ja huumeiden lisäksi monet viattomilta näyttävät aineet vaikuttavat psyykkisiin toimintoihin ja aiheuttavat riippuvuutta. Suositut juomat kuten kahvi, tee ja colajuomat sisältävät kofeiini - nimistä alkaloidia, joka vaikuttaa keskushermostoon kiihdyttävästi ja aiheuttaa haittavaikutuksina mm. ahdistuneisuutta, levottomuutta sekä unihäiriöitä. Myös osa sairaudenhoitoon tarkoitetuista lääkkeistä altistaa riippuvuuteen. Nopeavaikutteiset ahdistuksen ja unettomuuden hoitoon tarkoitetut lääkkeet sekä voimakkaat kipulääkkeet ovat tavallisimmat ongelmakäyttöön johtaneista lääkkeistä.

Viisas kristitty pidättyy käyttämästä kaikkea sellaista, mikä on haitallista, ja käyttää kohtuullisesti vain sellaista, mikä on hyvää.

1. Tupakka. Kaikissa muodoissaan tupakka aiheuttaa voimakasta riippuvuutta ja vaikuttaa haitallisesti terveyteen ja elinikään. Se mm. aiheuttaa sydän- ja verenkiertoelinten sairauksia, keuhkosairauksia, erilaisia syöpätauteja, heikentää hedelmällisyyttä, lisää keskenmenon riskiä, hidastaa haavojen paranemista ja vanhentaa elimistöä ennenaikaisesti.

2. Alkoholijuomat. Alkoholi on yksi yleisimmin käytettyjä päihteitä Maa-planeetalla. Sen käyttöön liittyvät vakavat terveyshaitat ovat selvästi suuremmat kuin myönteiset terveysvaikutukset. Alkoholi on tuhonnut lukemattomia miljoonia ihmisiä. Se ei vahingoita ainoastaan alkoholin käyttäjiä, vaan sen vahingolliset vaikutukset koskevat koko yhteiskuntaa köyhyyden, väkivaltaisuuden, tapaturmien, äkillisten kuolemien ja rikkoutuneiden kotien muodossa. Koska Jumala on yhteydessä ihmiseen ajatusmaailman eli aivotoiminnan välityksellä, on hyvä muistaa, että alkoholi vaikuttaa haitallisesti juuri aivojen kaikkiin toimintoihin.

Raamatun kertomukset tapahtumista, joihin liittyy alkoholijuomien nauttimista, saattavat antaa vaikutelman, että Jumala hyväksyi alkoholin käytön. On kuitenkin huomattava, että Raamattu kertoo myös Jumalan kansan keskuudessa esiintyneen avioeroja, moniavioisuutta ja orjuutta - tapoja, joita Jumala ei suinkaan kannattanut. Tällaisia Raamatun kohtia tulkittaessa on hyvä pitää mielessä, että Jumala ei välttämättä suosi kaikkea, minkä hän sallii.

Jeesuksen vastaus kysymykseen, miksi Mooses salli avioeron, viittaa tähän tulkintaperiaatteeseen. Hän vastasi: "Mooses antoi teille luvan hylätä vaimonne, koska te olette niin kovasydämisiä. Mutta alunperin ei ollut niin" (Matt. 19:8). Eeden on se jumalallinen malli, johon evankeliumi haluaisi meidät palauttaa. Myös alkoholin suhteen pitää paikkansa, että se ei kuulunut Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan. *4

Levon siunaus. Riittävä lepo on välttämätöntä ruumiin ja mielen terveydelle. Kristus ulottaa meihin saman myötätuntoisen kutsun, jonka hän esitti väsyneille opetuslapsilleen: "Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää" (Mark. 6:31). Lepoajat tarjoavat tarpeellista hiljaisuutta voidaksemme seurustella Jumalan kanssa: "Lakatkaa te huolehtimasta! Tietäkää, että minä olen Jumala, kaikkia kansoja mahtavampi, korkein koko maailmassa" (Ps. 46:11). Jumala korosti levon tarvettamme erottamalla viikon seitsemännen päivän lepopäiväksi (2. Moos. 20:10).

Lepo merkitsee enemmän kuin nukkumista tai säännöllisestä työstä lakkaamista. Siihen liittyy myös se, miten käytämme vapaa - aikaamme. Väsymys ei aina johdu stressistä tai siitä, että olemme työskennelleet liian kovasti tai liian kauan. Mielemme voi olla väsynyt siksi, että se on joutunut liialliseen kiihotustilaan esimerkiksi tiedotusvälineiden, sairauden tai erilaisten henkilökohtaisten ongelmien vuoksi.

Oikea virkistys elvyttää ruumiin ja mielen voimia ja auttaa siten ihmistä palaamaan takaisin työhönsä uusin innoin. Voidakseen elää elämänsä täysipainoisesti, kristityn tulisi harrastaa vain sellaisia virkistysmuotoja, jotka vahvistavat hänen suhdettaan Kristukseen ja edistävät hänen terveyttään.

Raamattu esittää seuraavan periaatteen, joka auttaa kristittyjä valitsemaan hyviä virkistäytymismuotoja: "älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa. Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä" (1. Joh. 3:15,16).

Ravitsevan ruoan siunaus. Ensimmäiselle ihmisparille Luoja antoi ihanteellisen ruokavalion: "Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne" (1. Moos. 1:29).

Nykypäivän terveysongelmat keskittyvät rappeutumissairauksiin, jotka johtuvat suoranaisesti ruokavaliosta ja elämäntavoista. Jumalan suunnittelema ruokavalio, johon kuuluu viljatuotteita, hedelmiä, marjoja, pähkinöitä, vihanneksia ja juureksia, tarjoaa oikeita ravitsemustekijöitä parhaan mahdollisen terveyden takaamiseksi.

Terveys on kallis lahja. Ruokavaliolla on tärkeä rooli terveydessä. Siksi on viisasta pyrkiä syömään parasta mahdollista ruokaa. Se ei tee meistä vanhurskaita, se ei tee meistä pyhiä, eikä se varsinkaan oikeuta meitä tuomitsemaan niitä, joilla on toisenlainen ruokavalio. Se voi kuitenkin tehdä meistä terveempiä, ja kukapa ei haluaisi olla terveempi? *5

1. Alkuperäinen ruokavalio. Raamattu ei kiellä syömästä sellaisten eläinten lihaa, joita se nimittää "puhtaiksi" eli "uhrikelpoisiksi" (1. Moos. 7:2). Mutta Jumalan alkuperäiseen ihmiselle laadittuun ruokavalioon ei sisältynyt liharuokaa, koska se olisi merkinnyt eläinten tappamista ja koska monipuolinen kasvisruoka täydennettynä maitovalmisteilla ja munalla on parasta ihmisen terveydelle - tosiasia, jolle tieteellinen tutkimus on antanut lisääntyvässä määrin tukea. *6

2. Puhtaat ja epäpuhtaat eläimet. Vasta vedenpaisumuksen jälkeen Jumala esitti mahdollisuuden syödä liharuokaa. Kun koko kasvillisuus oli tuhoutunut, Jumala antoi Nooalle ja tämän perheelle luvan syödä liharuokaa. Kuitenkin hän kielsi syömästä lihaa, jossa vielä on jäljellä sen veri (1. Moos. 9:3 - 5).

Raamatusta voimme päätellä, että Jumala antoi Nooalle myös toisen ohjeen, jonka mukaan Nooan ja hänen perheensä oli syötävä vain sellaisten eläinten lihaa, joita Jumala nimitti puhtaiksi, uhrikelpoisiksi. Koska Nooa ja hänen perheensä tarvitsi näitä eläimiä sekä ravinnoksi että uhrieläimiksi (1. Moos. 8:20), Jumala neuvoi Nooaa ottamaa arkkiin seitsemän paria jokaista uhrikelpoista eläinlajia, mutta sitä vastoin vain yhden parin kutakin epäpuhdasta eläintä (1. Moos. 7:2,3). 3. Mooseksen kirjan 11. luvussa ja 5. Mooseksen kirjan 14. luvussa annetaan yksityiskohtaisia määräyksiä puhtaista ja saastaisista eläimistä.

Saastaisiksi luetut eläimet ovat jo luonnostaan vähemmän sopivia ravinnoksi. Monet niistä ovat joko raadonsyöjiä tai petoeläimiä - leijonasta ja siasta korppikotkaan ja pohjavesissä eläviin imukaloihin. Niiden elintavoista johtuu, että ne muita herkemmin levittävät tauteja.

Pidättymällä nauttimasta saastaisia ruokia Jumalan kansa osoitti kiitollisuuttaan siitä, että se oli lunastettu ympäröivästä turmeltuneesta, saastaisesta maailmasta (3. Moos. 20:24 - 26; 5. Moos. 14:2). Jumalan esittämään ihanteeseen ei kuulu minkään saastaisen päästäminen ihmisruumiin temppeliin, jossa Jumalan Henki asuu.

Uusi testamentti ei kumonnut puhtaan ja saastaisen liharuoan välistä eroa. Jotkut uskovat, että koska nämä ruokavaliota koskevat määräykset mainitaan kolmannessa Mooseksen kirjassa, ne ovat pelkästään seremoniallisia tai rituaalisia eivätkä näin ollen koske enää kristittyjä. Kuitenkin voimme todeta, etä ero puhtaiden ja epäpuhtaiden eläinten välillä on peräisin jo Nooan ajoilta - paljon ennen Israelin olemassaoloa. Terveysperiaatteina nämä ruokavaliota koskevat ohjeet ovat jatkuvasti voimassa. *7

Kristityn vaatetuksen siunaus. Jumala hankki ensimmäiset vaatteet Aadamille ja Eevalle. Hän tietää, että mekin tarvitsemme tänä aikana sopivaa vaatetusta (Matt. 6:25 - 33). Vaatteiden valinnan tulisi perustua periaatteisiin, jotka suosivat yksinkertaisuutta, säädyllisyyttä, käytännöllisyyttä, terveellisyyttä ja viehättävyyttä.

1. Yksinkertaisuus. Niin kuin muitakin elämänalueita, kristillinen kutsu yksinkertaisuuteen koskee myös pukeutumistamme. Kristillinen todistaminen edellyttää yksinkertaisuutta.

"Tapa, millä pukeudumme, osoittaa maailmalle, keitä me olemme ja mitä me olemme. Kysymys ei ole jostakin viktoriaaniselta ajalta peräisin olevasta vaatimuksesta vaan siitä, että osoitamme rakastavamme Jeesusta." *8

2. Moraali. Kristityt eivät turmele luonteensa kauneutta pukeutumistyyleillä, jotka herättävät "ruumiin haluja" (1. Joh. 2:16). Koska kristitty haluaa todistaa uskostaan toisille, hän pukeutuu ja toimii säädyllisesti eikä korosta niitä ruumiinosia, jotka kiihottavat seksuaalisia haluja. Säädyllisyys edistää moraalista terveyttä. Kristityn pyrkimyksenä on kirkastaa Jumalaa, ei itseään.

3. Käytännöllisyys ja taloudellisuus. Koska kristitty on Jumalan hänelle uskomien varojen taloudenhoitaja, hän harjoittaa säästäväisyyttä ja ohittaa "kultakorut, helmet tai kalliit vaatteet" (1. Tim. 2:9). Taloudellisuus ei kuitenkaan välttämättä edellytä halvimpien saatavissa olevien vaatteiden ostamista. Useinkin korkea laatu osoittautuu pitkän päälle taloudellisimmaksi ratkaisuksi.

4. Terveellisyys. Ihmisen terveydentilaan ei vaikuta ainoastaan ruokavalio. Kristitty välttää sellaisia pukeutumistyylejä, jotka eivät tarjoa riittävää suojaa tai jotka vaikuttavat elimistöön haitallisesti ja terveyttä vaarantavasti.

5. Luonnollinen kauneus. Kristitty ymmärtää varoituksen "mahtailevasta elämästä" (1. Joh. 2:16). Jeesus viittasi kedon kukkiin sanoessaan: "Edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä" (Matt. 6:29). Siten hän osoitti, että taivaan käsitykselle kauneudesta on luonteenomaista sulous, yksinkertaisuus, puhtaus ja luonnollisuus. Maallisella näyttävyydellä, mitä ohimenevät muodit ilmentävät, ei ole mitään arvoa Jumalan silmissä (1. Tim. 2:9).

Kristityt eivät voita epäuskoisia maailmanihmisiä pukeutumalla ja käyttäytymällä maailman tavalla, vaan olemalla viehättävällä ja virkistävällä tavalla erilaisia. Pietari sanoi, että ne miehet, jotka eivät usko Jumalan sanaan, voitaisiin voittaa "vaimonsa elävällä esimerkillä", "kun he näkevät teidän elävän jumalanpelossa puhdasta elämää". Hän neuvoi uskovia naisia: "älkää pitäkö tärkeänä ulkonaista kaunistusta, älkää hiuslaitteita, kultakoruja tai hienoja vaatteita. Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista" (1. Piet. 3:1 - 4). Raamattu opettaa, että:

a. Ihmisen todellinen kauneus ilmenee luonteessa. Pietarin tavoin Paavalikin korostaa todellisen kauneuden lähdettä: "Samoin tahdon, että naisten kaunistuksena on hillitty esiintyminen, vaatimattomuus ja säädyllisyys - eivät tukkalaitteet, kultakorut, helmet tai kalliit vaatteet, vaan hyvät teot, niin kuin sopii naisille, jotka tunnustavat palvelevansa Jumalaa" (1. Tim. 2:9,10).

b. Yksinkertaisuus on sopusoinnussa herätyksen ja uudistuksen kanssa. Kun Jaakob pyysi perhettään pyhittäytymään Jumalalle, he luovuttivat "kaikki hallussaan olevat jumalankuvat sekä renkaat, jotka heillä oli korvissaan", ja Jaakob hautasi ne maahan (1. Moos. 35:2,4).

Kun israelilaiset olivat langenneet tekemään kultaisen vasikan, Jumala antoi määräyksen: "Pankaa nyt korunne pois, sitten minä päätän, mitä teille teen." Katuvina "israelilaiset luopuivat koruistaan eivätkä Horebinvuoren tapahtumien jälkeen enää käyttäneet niitä" (2. Moos. 33:5,6). Paavali sanoo selvästi, että Raamattu kertoo tästä luopumuksesta "ojennukseksi meille, joiden osana on elää lopun aikoja" (1. Kor. 10:11).

Kristilliset normit ja ihanteet

Kristillinen elämäntyyli on kaikissa ilmenemismuodoissaan vastausta Kristuksen kautta saatuun pelastukseen. Kristitty haluaa kunnioittaa Jumalaa ja elää niin kuin Jeesuskin eläisi. Vaikka jotkut ajattelevat, että kristillinen elämäntyyli merkitsee kieltojen luetteloa, meidän tulisi nähdä se pikemminkin sarjana myönteisiä periaatteita, joiden taustalla on pelastus. Jeesus sanoi tulleensa antamaan elämän, "yltäkylläisen elämän". Mitkä periaatteet ohjaavat meitä täyteen elämään? Kun Pyhä Henki tulee yksilön elämään, tapahtuu ratkaiseva muutos, joka on ilmeinen kaikille hänen ympärillään oleville (Joh. 3:8). Henki ei ainoastaan pane alulle muutosta elämässä. Hengen vaikutus on jatkuva. Rakkaus on Hengen hedelmää (Gal. 6:22,23). Voimakkain todiste kristinuskon puolesta on rakastava ja rakastettava kristitty.

Eläminen Kristuksen mielen mukaan. "Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli" (Fil. 2:5). Kaikissa oloissa, niin suotuisissa kuin vastoinkäymisissäkin, meidän tulisi pyrkiä ymmärtämään ja elämään sopusoinnussa Kristuksen tahdon ja mielen kanssa (1. Kor. 2:16).

Ellen White on pannut merkille, miten kauniita tuloksia on elämästä, joka eletään tämänkaltaisessa suhteessa Kristukseen: "Tosi kuuliaisuus tulee sydämestä. Se on sydämen yhteyttä Kristuksen kanssa. Jos alistumme, on hän samastava itsensä meidän ajatustemme ja päämääriemme kanssa, taivuttava sydämemme ja mielemme niin tahtonsa mukaisiksi, että totellessamme häntä toteutamme vain omia ajatuksiamme. Pyhittynyt ja jalostunut tahto pitää suurimpana ilonaan hänen palvelemistaan. Kun tunnemme Jumalan, niin kuin etuoikeutemme on tuntea hänet, on elämämme oleva jatkuvan kuuliaisuuden elämää. Kun opimme ymmärtämään Kristuksen luonnetta ja olemme yhteydessä Jumalan kanssa, synti alkaa tuntua inhottavalta." *9

Eläminen Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi. Jumala on tehnyt niin paljon hyväksemme. Yksi tapa, millä voimme osoittaa kiitollisuuttamme, on hänen ylistämisensä.

Psalmit korostavat voimakkaasti tätä aluetta hengellisessä elämässä: "Pyhäkössä saan nähdä sinut, kokea sinun voimasi ja kirkkautesi. Suurempi kuin elämä on sinun armosi. Minun huuleni ylistävät sinua. Jumalani, minä kiitän sinua niin kauan kuin elän, minä turvaan sinuun, kohotan käteni sinun puoleesi. Sinä ravitset minut kuin parhaissa pidoissa, ja minä ylistän sinua riemuitsevin huulin" (Ps. 63:3 - 6).

Tällainen ylistyksen asenne merkitsee kristitylle sitä, että elämän muut asiat pysyvät oikeissa mittasuhteissa. Kun katselemme ristiinnaulittua Vapahtajaamme, joka lunasti meidät rangaistuksesta ja vapauttaa meidät synnin vallasta, haluamme tehdä vain sellaista, "mikä on hänen mielensä mukaista" (1. Joh. 3:22; vrt. Ef. 5:10). Kristityt eivät enää elä itselleen, "vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä" (2. Kor. 5:15). Jokainen tosi kristitty asettaa Jumalan ensimmäiseksi kaikessa, mitä hän tekee, ajattelee, puhuu ja toivoo. Hän ei pidä muita jumalia Lunastajansa rinnalla (1. Kor.10:31).

Eläminen esimerkkinä. Paavali neuvoi, ettei tule olla loukkaukseksi kenellekään (1. Kor. 10:32). "Teen kaikkeni, että minulla aina olisi puhdas omatunto Jumalan ja ihmisten edessä" (Ap.t. 24:16). Jos esimerkkimme johdattaa toisia syntiin, tulemme loukkauskiviksi niille, joiden puolesta Kristus kuoli. "Sen, joka sanoo pysyvänsä hänessä, tulee myös elää samalla tavoin kuin hän eli" (1. Joh. 2:6).

Eläminen muiden pelastamiseksi. Pääsyy siihen, että kristitty elää niin kuin hän elää, on hänen halunsa pelastaa kadotettuja miehiä ja naisia. Paavali kirjoitti: "Minäkin yritän aina tulla toimeen kaikkien kanssa; en etsi omaa etuani vaan muiden ihmisten parasta, jotta he pelastuisivat" (1. Kor. 10:33; vrt. Matt. 20:28).

Kristillinen elämäntyyli ei ole mitään muuta kuin päivittäistä tahdon alistamista Kristuksen hallintaan ja päivittäistä mukautumista hänen opetuksiinsa, kun hän paljastaa niitä Raamatun tutkimisen ja rukouksen kautta. Koska me kasvamme ja kypsymme hengellisesti eri tavoin on tärkeätä, että emme tuomitse heikompia veljiä tai sisaria (Room. 14:1; 15:1).

Kristityillä, jotka elävät läheisessä yhteydessä Vapahtajaan, on vain yksi ihanne: että he tekevät voitavansa kunnioittaakseen taivaallista Isäänsä, joka on järjestänyt niin suurenmoisen suunnitelman heidän pelastamisekseen. "Syöttepä siis tai juotte tai teettepä mitä tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi" (1. Kor. 10:31).

Lähdeviitteet ja huomautukset:
1. L.A. King, "Legalism or Permissiveness: An Inescapable Dilemma?" The Christian Century, April 16, 1980, s. 436.

2. Zondervan Pictorial Encyclopedia of the Bible (Grand Rapids, MI: Zondervan Publishers, 1975), vol. 1, s. 884.
3. C.B. Haynes, "Church Standards - No. 5", Review and Herald, Oct. 30, 1941, s. 7.
4. Vanhassa testamentissa viinistä käytetään yleisesti heprean sanaa jajin. Sanaa käytetään rypäleen mehusta sen kaikissa vaiheissa käymättömästä käyneeseen, mutta yleisimmin sitä käytetään puhuttaessa täysin kypsyneestä viinistä, joka sisältää alkoholia. Tavallisin käymätöntä viiniä tarkoittava sana on tirosh. Sana käännetään useinkin 'uudeksi viiniksi', jolla tarkoitetaan vasta puristettua rypälemehua. Kumpikin sana on käännetty sanalla oinos Vanhan testamentin kreikankielisessä Septuaginta - käännöksessä. Kreikankielinen Uusi testamentti käyttää yleensä viinistä juuri sanaa oinos, jolla tekstiyhteydestä riippuen tarkoitetaan joko käymätöntä tai käynyttä viiniä. (Ks. Robert P. Teachout, "The Use of 'Wine' in the Old Testament" (Th.D. dissertation, 1979, available through University Microfilms International, Ann Arbor, MI); Lael O. Caesar, "The Meaning of Yayin" (unpublished M.A. thesis, Andrews University, Berrien Springs, MI, 1986); William Patton, Bible Wines (Oklahoma City, OK: Sane Press, n.d.), s. 54 - 64.)
Heprean kielen shekar (suomennettu vanhassa kirkkoraamatussa väkijuomaksi tai väkeväksi juomaksi, uudessa kirkkoraamatussa myös olueksi tai juovuttavaksi juomaksi) merkitsee tavallisesti käynyttä makeaa juomaa, joka yleensä on valmistettu muista aineista kuin rypäleistä. Siihen kuuluvat ohrasta, vehnästä tai hirssistä valmistetut oluen kaltaiset juomat sekä taateli - ja palmuviinit. Sanalla ei tarkoiteta tislattuja väkijuomia, sillä tislausmenetelmää ei Israelissa Raamatun aikana tunnettu (Patton, s.57,58,62).
Käynyt viini. Raamattu tuomitsee alkoholipitoisen viinin, koska se aiheutti väkivaltaa, kurjuutta ja tuhoa (Sananl. 4:17; 23:29,35). Se turmeli uskonnollisia johtajia (Jes. 56:10 - 12), horjutti Israelin johtajien arvostelukykyä (Jes. 28:7) niin kuin se teki kuningas Belsassarillekin (Dan. 5:1 - 30).
Käymätön viini. Raamattu puhuu myönteisesti käymättömästä viinistä eli rypälemehusta ja suosittelee sitä suurena siunauksena. Se on sopivaa uhrattavaksi Jumalalle (4.Moos. 18:12,13; Neh. 10:37 - 39; 13:12,13). Se on yksi Jumalan siunauksista (1. Moos. 27:28; 5. Moos. 7:13; 11:14; Tuom. 9:13; Sananl. 3:10; Jes. 65:8; Joel 4:13) ja on vertauskuva hengellisistä siunauksista (Jes. 55:1,2; Sananl. 9:2,3). Se on myös terveellinen juoma (1 .Tim. 5:23).
5. Raamatun sanoma, "Terveys ja parantuminen", huhtikuu-kesäkuu 2010, Kirjatoimi.

6. Loma Linda -yliopiston terveystutkimuksessa verrattiin kahta amerikkalaisten adventistien ryhmää, joiden elämäntapa ruokavaliota lukuunottamatta oli samanlainen. Tutkimus osoitti, että kasvisruokaa, maitoa ja munia syövillä lakto-ovo-vegetaristeilla oli vähemmän sydäntauteja, syöpiä, verenpainetautia, diabetesta, ja osteoporoosia  ja pitempi elinajan ennuste kuin lihaa syövillä kaikkiruokaisilla.
7 Uuden testamentin esittämä pyhyyden vaatimus on sopusoinnussa Vanhan testamentin kanssa. Uudessa testamentissakin osoitetaan sekä ihmisen hengelliseen että fyysiseen hyvinvointiin (Matt. 4:23; 1. Tess. 5:23; 1. Piet. 1:15,16).
Markuksen lausunto, jonka mukaan "Jeesus teki selväksi, että kaikki ruoka on puhdasta" (Mark. 7:19) ei merkitse sitä, että Jeesus olisi poistanut puhtaiden ja saastaisten ruokien välisen eron. Jeesuksen käymässä keskustelussa fariseusten ja lainopettajien kanssa ei ollut lainkaan kysymys siitä, minkälaista ruokaa opetuslapset söivät, vaan kysymys oli ateriointitavoista. Kysymys oli siitä, oliko välttämätöntä suorittaa rituaalinen käsien pesu ennen ateriointia (Mark. 7:2 - 5). Jeesuksen opetuksen mukaan ihmistä ei saastuta se, jos hän syö ruokansa pesemättömin käsin, vaan ihmisen saastuttaa sydämestä lähtevä pahuus (Mark. 20 - 23). Näin Jeesus siis selitti, että kaikki pesemättömin käsin syöty ruokakin on puhdasta (Mark. 7:19). Tässä ruoasta käytetty kreikan kielen sana (bromata) on yleinen ruokaa tarkoittava termi, joka viittaa kaikenlaiseen ihmisravinnoksi tarkoitettuun ruokaan; se ei tarkoita ainoastaan liharuokaa.
Pietarin näky eläimistä (Ap.t. 10.luvussa) ei opettanut, että saastaiset eläimet olivat nyt muuttuneet sopiviksi ruoan valmistukseen. Sen sijaan se opetti, että pakanat eivät olleet saastaisia ja että Pietari saattoi olla yhteydessä heihin tulematta saastaiseksi. Pietari itse ymmärsi näyn tällä tavoin, kun hän selitti: "Niin kuin tiedätte, juutalaisen ei ole sallittua seurustella toiseen kansaan kuuluvien kanssa eikä mennä heidän luokseen. Jumala on kuitenkin osoittanut minulle, ettei ketään ihmistä saa pitää epäpuhtaana tai saastaisena" (Ap.t. 10:28).
Kirjeissään roomalaisille ja korinttilaisille (Room. 14; 1. Kor. 8:4 - 13; 10:25 - 28) Paavali käsitteli kysymystä siitä, mitä mahdollisia seurauksia kristityille oli pakanamaailmassa laajalle levinneestä käytännöstä uhrata epäjumalille lihaa. Varhaiset kristityt keskustelivat siitä, oliko epäjumalille uhratun lihan syöminen tulkittava epäjumalan palvelemiseksi. Uskossaan vahvat eivät katsoneet sen sitä olevan, ja niinpä he saattoivat syödä myös epäjumalille uhrattua lihaa. Ne, joilla ei ollut näin vahvaa uskoa, söivät vain vihanneksia, joita ei ollut uhrattu epäjumalille. Paavali pyysi, ettei kukaan halveksisi niitä, jotka syövät vihanneksia, eikä myöskään tuomitsisi niitä, jotka katsoivat voivansa "syödä kaikkea" (Room. 14:2).
Paavali varoitti tulevaisuudessa esiintyvistä harhaopeista, jotka kieltäisivät uskovia menemästä naimisiin ja syömästä tiettyjä ruokia, jotka Jumala oli luomisessa ihmiselle antanut. Paavalin sanoja ei pidä ymmärtää niin, että Jumala olisi luonut saastaisetkin ruoat "sitä varten, että ne, jotka tuntevat ja uskovat totuuden, nauttisivat niitä ja kiittäisivät Jumalaa" (1. Tim. 4:3).
8. W. G. Johnsson, "On Behalf of Simplicity", Adventist Review, March 20, 1986, s. 4.
9. White, Alfa ja omega 5, s. 220.

23 Avioliitto ja perhe

Perusopinkohtien sisällysluettelo