PERUSLUONTEISET OPINKOHDAT 24
Kristuksen palvelus taivaallisessa pyhäkössä


Iltauhrin aika on tullut. Jerusalemin temppelin esipihassa seisoo pappi valmiina teurastamaan uhrikaritsan. Hänen kohottaessaan veitsen karitsan teurastamiseksi maa tärähtelee. Kauhuissaan hän pudottaa veitsen ja karitsa pakenee. Maanjäristyksen jylinän läpi hän kuulee voimakkaan ratkeamisesta aiheutuvan äänen, kun näkymätön käsi repäisee temppelin väliverhon kahtia ylhäältä alas asti.

Kaupungin laidalla tummat pilvet peittävät näkyvistä ristin. Kun Jeesus, Jumalan pääsiäiskaritsa, huutaa "Se on täytetty", hän kuolee maailman syntien tähden.

Esikuva on saavuttanut täyttymyksensä. Juuri se, mihin temppelin palvelusmenot ovat kautta vuosisatojen viitanneet, on nyt tapahtunut. Vapahtaja on antanut sovittavan uhrinsa. Koska vertauskuva on kohdannut todellisuuden, tähän uhriin tähdänneet toimitukset saavat nyt loppua. Siksi väliverho repäistiin halki, veitsi putosi ja karitsa pääsi pakoon.

Mutta pelastushistoriaan sisältyy enemmän. Se ulottuu ristin jälkeiseen aikaan. Jeesuksen ylösnousemus ja taivaaseen astuminen johtavat huomiomme taivaalliseen temppeliin, jossa Jeesus palvelee pappina. Kristus on kerran uhrattu, "jotta hän ottaisi pois kaikkien synnit" (Hepr. 9:28); nyt hän jakaa kaikkien saataville tämän sovittavan uhrinsa ansiot.

Pyhäkkö taivaassa

Mooses sai käskyn rakentaa Jumalalle pyhäkkö, jotta Jumala voisi asua kansansa keskellä (2. Moos. 25:8). Tämä ensimmäinen pyhäkkö toimi ensimmäisen (vanhan) liiton alaisuudessa (Hepr. 9:1). Pyhäkkö oli paikka, jossa ihmisille opetettiin pelastuksen tietä. Noin 400 vuotta myöhemmin kuningas Salomon rakentama pysyvä temppeli Jerusalemissa korvasi Mooseksen rakentaman kannettavan telttamajan. Nebukadnessarin hävitettyä Jerusalemin temppelin, Baabelin vankeudesta palanneet pakkosiirtolaiset rakensivat toisen temppelin, jota Herodes Suuri kaunisti ja jonka roomalaiset hävittivät vuonna 70 jKr.

Uusi testamentti osoittaa, että uudella liitolla on myös pyhäkkö. Tuo pyhäkkö on taivaassa. Siinä Kristus toimii ylipappina "Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella". "Hän toimittaa palvelusta taivaan pyhäkössä, todellisessa pyhäkköteltassa, jota ei ole pystyttänyt ihminen vaan Herra itse" (Hepr. 8:1,2). *1 Siinain vuorella Moosekselle näytettiin "malli", "kaava", "esikuva" taivaallisesta pyhäköstä (2. Moos. 25:9,40). *2 Raamattu nimittää hänen rakentamaansa pyhäkköä taivaan todellisuuden kuvaksi ja "todellisen pyhäkön kuvaksi" (Hepr. 9:23,24). Maallisen pyhäkön ja siinä toimitetun palveluksen tuli siis antaa meille erityistä valoa taivaallisen pyhäkön merkityksen ymmärtämiseen.

Raamatussa on paljon viittauksia taivaalliseen pyhäkköön tai temppeliin (esim. Ps. 11:4; Miika 1:2,3) *3 Näyssä Ilmestyskirjan kirjoittaja Johannes näki taivaallisen pyhäkön. Hän käytti siitä nimitystä "taivaan temppeli, todistuksen teltta" (Ilm. 15:5); hän mainitsee myös, että "taivaassa avattiin Jumalan temppeli" (Ilm. 11:19). Hän näki esineitä, joiden mukaan maallisen pyhäkön etummaisen osan eli pyhän kalusteet oli valmistettu, kuten seitsemän lampunjalkaa (Ilm. 1:12) ja suitsutusalttari (Ilm. 8:3). Hän näki siellä myös liitonarkun, joka muistutti sitä, mitä pidettiin maallisen pyhäkön kaikkeinpyhimmässä (Ilm. 11:19).

Taivaallinen suitsutusalttari sijaitsi Jumalan valtaistuimen edessä (Ilm. 8:3; 9:13), ja tämä valtaistuin oli Jumalan taivaallisessa temppelissä (Ilm. 4:2; 7:15; 16:17). Tästä voimme päätellä, että Danielin saama näky valtaistuinsalista (Dan. 7:9,10) koski taivaallista temppeliä eli pyhäkköä. Tämän vuoksi Jumalan rangaistustuomiot eli viimeiset vitsaukset lähetetään taivaan temppelistä (Ilm. 15:5 - 8).

On sen vuoksi selvää, että Raamattu esittää taivaallisen temppelin todellisena paikkana (Hepr. 8:2), ei pelkkänä kielikuvana tai ajatusluomuksena. *4 Taivaallinen pyhäkkö on Jumalan varsinainen asumus.

Palvelus taivaallisessa pyhäkössä

Pyhäkön sanoma oli sanoma pelastuksesta. Jumala käytti pyhäkön menoja julistaakseen evankeliumia (Hepr. 4:2). Maallisen pyhäkön menot kuvasivat Kristuksen työtä meidän hyväksemme (Hepr. 9:9 - 12). "Vertauskuvien ja uhrimenojen avulla Jumalan tarkoitus oli kohdistaa Israelin usko maailman Lunastajan uhriin ja pappispalvelukseen. Hän oli 'Jumalan Karitsa', joka ottaisi pois maailman synnin (Gal. 3:23; Joh. 1:29)." *5

Pyhäkkö kuvasi kolmea vaihetta Kristuksen palvelustyössä: 1) sijaisuhria, 2) papillista välitystyötä ja 3) lopullista tuomiota.

Sijaisuhri. Jokainen pyhäkön uhri oli vertauskuva Jeesuksen kuolemasta syntien anteeksi antamiseksi ja paljasti sen totuuden, ettei "anteeksianto ole mahdollinen, ellei vuodateta uhriverta" (Hepr. 9:22). Nuo uhrit kuvasivat seuraavia totuuksia:

1. Jumala tuomitsee synnin. Koska synti on syvälle juurtunutta kapinaa kaikkea sitä vastaan, mikä on hyvää, puhdasta ja totta, sitä ei voida jättää huomiotta. "Synnin palkka on kuolema" (Room. 6:23).

2. Kristuksen sijaiskuolema. "Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat - - mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen" (Jes. 53:6). "Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu" (1. Kor. 15:3).

3. Jumala antaa sovitusuhrin. Tuo uhri on Jeesus Kristus. "Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi" (Room. 3:24,25). "Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden" (2. Kor. 5:21). Kristus otti Lunastajana synnin tuomion kannettavakseen. "Kristusta kohdeltiin meidän ansiomme mukaan, jotta meitä voitaisiin kohdella hänen ansionsa mukaan. Hänet tuomittiin meidän syntiemme tähden, joihin hänellä ei ollut mitään osaa, jotta meidät voitaisiin vanhurskauttaa hänen vanhurskautensa tähden, johon meillä ei ole mitään osaa. Hän kärsi kuoleman, joka kuului meille, jotta me saisimme elämän, joka oli hänen. 'Hänen haavainsa kautta me olemme paratut.'" *6

Maallisen pyhäkön uhrit olivat toistuvia. Tämä vertauskertomus lunastuksesta kerrottiin uudelleen ja uudelleen, vuodesta toiseen. Sen sijaan esikuvan täyttymys - Herramme todellinen sovituskuolema - tapahtui Golgatalla vain yhden ainoan kerran (Hepr. 9:26 - 28; 10:10 - 14).

Ristillä ihmisen synnin rangaistus maksettiin kokonaan. Jumalallinen oikeus tyydytettiin. Oikeudellisesta näkökulmasta maailma palautettiin Jumalan suosioon (Room. 5:18). Sovitus, rekonsiliaatio, suoritettiin loppuun ristillä, niin kuin uhrit olivat esikuvanneet, ja katuva uskova voi luottaa tähän Herramme täytettyyn työhön. *7

Papillinen välittäjä. Jos uhri sovitti synnin, miksi tarvittiin pappia?

Papin tehtävä kiinnitti huomiota siihen, että tarvittiin välittäjää syntisten ja pyhän Jumalan välillä. Papillinen välitystyö paljastaa synnin vakavuuden ja sen vieraantumisen, mikä on aiheutunut synnittömän Jumalan ja syntisen luodun välille. "Aivan niin kuin jokainen uhri kuvasi Kristuksen kuolemaa, samoin jokainen pappi kuvasi Kristuksen välitystyötä, jota hän suorittaa ylipappina taivaallisessa pyhäkössä. 'Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus' (1. Tim. 2:5)." *8

1. Välittäjä ja sovitus. Sovittavan veren käyttö papin suorittaman välitystyön yhteydessä esitetään Raamatussa myös osana sovitusmenoja (3. Moos. 4:34,35). Niin kuin Kristuksen sovituskuolema sovitti maailman Jumalan kanssa, samoin Kristuksen välitystyö eli hänen synnittömän elämänsä ja sijaiskuolemansa ansioiden hyväksikäyttö tekee sovituksen Jumalan kanssa uskovalle henkilökohtaiseksi todellisuudeksi.

Leeviläinen pappeus havainnollisti sitä pelastavaa palvelusta, jota Kristus on toimittanut kuolemastaan lähtien. Meidän ylipappimme, joka palvelee taivaassa Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella, "toimittaa palvelusta taivaan pyhäkössä, todellisessa pyhäkköteltassa, jota ei ole pystyttänyt ihminen vaan Herra itse" (Hepr. 8:1,2).

Taivaallinen pyhäkkö on suuri johtokeskus, jossa Kristus toimittaa papillista palveluaan meidän pelastuksemme hyväksi. "Siksi hän pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa. Hän elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan" (Hepr. 7:25). Sen vuoksi meitä rohkaistaan astumaan "rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme" (Hepr. 4:16).

Maallisessa pyhäkössä papit toimittivat kahta erillistä palvelusta - jokapäiväistä palvelusta pyhäkön ensimmäisessä osassa eli pyhässä ja vuotuista palvelusta pyhäkön toisessa osassa eli kaikkeinpyhimmässä. Nämä palvelukset kuvasivat Kristuksen papillista palvelustyötä. *9

2. Palvelus pyhässä. Pyhäkön ensimmäisessä osassa, pyhässä, tapahtuvaa pappispalvelusta voitaisiin luonnehtia palvelukseksi, joka oli esirukousta, anteeksiantamusta, sovitusta ja ennalleen asettamista. Se oli jatkuvaa palvelusta, joka tarjosi jatkuvan pääsyn Jumalan tykö papin välityksellä. *10 Se oli vertauskuvaa siitä totuudesta, että katuvalla syntisellä on välitön ja jatkuva pääsy Jumalan tykö esirukoilijana ja välittäjänä toimivan Kristuksen pappispalvelun kautta (Ef. 2:18; Hepr. 4:14 - 16; 7:25; 9:24; 10:19 - 22).

Kun katuva syntinen *11 tuli pyhäkköön mukanaan uhrieläin, hän asetti kätensä viattoman eläimen pään päälle ja tunnusti syntinsä. Tämä teko vertauskuvallisesti siirsi hänen syntinsä ja siitä aiheutuvan rangaistuksen tuon uhrin kannettavaksi. Tästä seurasi, että hän sai anteeksiannon synneistään. *12 Juutalainen tietosanakirja esittää: "Käsien laskeminen uhrin pään päälle on tavallinen rituaali, jolla aikaansaadaan syntien siirtäminen ja samalla syyllisyyden siirto." "Jokaisessa uhritoimituksessa on esillä ajatus korvaamisesta, sijaan asettamisesta; uhrieläin ottaa syntisen ihmisen paikan." *13

Syntiuhrin verta käsiteltiin kahdella tavalla: a. Jos sitä vietiin pyhäkköön, sitä pirskotettiin väliverhon edessä ja siveltiin suitsutusalttarin sarviin (3. Moos. 4:6,7,17,18). b. Jos sitä ei viety pyhäkköön, sitä siveltiin esipihassa olevan polttouhrialttarin sarviin (3. Moos. 4:25,30). Tässä tapauksessa pappi söi osan uhrilihasta (3. Moos. 6:25,26,30). Kummassakin tapauksessa uhraajat ymmärsivät, että heidän syntinsä ja syyllisyytensä oli siirretty pyhäkköön ja sen papistoon. *14

"Tässä vertauskuvallisessa rituaalissa pyhäkkö otti vastuun katuvan syntisen syyllisyydestä - ainakin toistaiseksi - kun syntinsä tunnustava ihminen uhrasi syntiuhrin. Hän lähti pois anteeksisaaneena, vakuuttuneena siitä, että Jumala oli hänet hyväksynyt. Samoin tämän vertauskuvan täyttymyksessä, kun Pyhä Henki saa katuvan syntisen vastaanottamaan Kristuksen Vapahtajakseen ja Herrakseen, Kristus ottaa päälleen hänen syntinsä ja syyllisyytensä. Hänelle annetaan synnit anteeksi ilmaiseksi. Kristus on uskovan Takaaja samoin kuin hänen Sijaisensa." *15

Pyhässä tapahtuva palvelus keskittyy sekä vertauskuvassa että todellisuudessa ensisijaisesti yksilöön. Kristuksen pappispalvelus koituu kaikkien niiden hyväksi, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa (Hepr. 7:25). "Kristuksen tähden Jumala armahtaa katuvan syntisen, lukee hänen hyväkseen Poikansa vanhurskaan luonteen ja kuuliaisuuden, antaa anteeksi hänen syntinsä ja kirjoittaa hänen nimensä elämän kirjaan tunnustaen näin hänet lapsekseen (Ef. 4:32; 1.Joh. 1:9; 2.Kor. 5:21; Room. 3:24; Luuk. 10:20). Ja kun uskova pysyy Kristuksen yhteydessä, Herramme jakaa hänelle Pyhän Hengen kautta armoaan, niin että hän kypsyy hengellisesti ja heijastaa jumalallisen luonteen ominaisuuksia (2. Piet. 3:18; Gal. 5:22,23)." *16

Pyhässä tapahtuva palvelus saa aikaan uskovan vanhurskauttamisen ja pyhityksen.

Lopullinen tuomio. Suuren sovituspäivän tapahtumat kuvaavat kolmea vaihetta Jumalan lopullisessa tuomiossa. Ne ovat 1) tuhatvuotiskautta edeltävä tuomio (jota myös nimitetään "adventtia edeltäväksi" tai "tutkivaksi" tuomioksi); 2) tuhatvuotiskauden aikana tapahtuva tuomio ja 3) tuomion täytäntöön pano, joka tapahtuu tuhatvuotiskauden lopussa.

1. Palvelus kaikkeinpyhimmässä. Pappispalveluksen toinen osa keskittyy ensisijaisesti pyhäkköön, ja siinä on kysymys pyhäkön ja Jumalan kansan puhdistamisesta. Tämä palvelus, joka keskittyi pyhäkön kaikkeinpyhimpään ja jota ainoastaan ylipappi saattoi toimittaa, rajoittui yhteen päivään uskonnollisessa vuosikalenterissa.

Pyhäkön puhdistusmenoihin tarvittiin kaksi vuohipukkia - toinen pukki Herralle ja toinen Asaselille. Teurastettuaan syntiuhripukin ylipappi toimitti "pyhäkön , pyhäkköteltan ja alttarin puhdistusmenot" (3. Moos. 16:20; vrt. 16:15 - 18).

Ylipappi otti Herralle kuuluvan syntiuhripukin verta, joka kuvasi Kristuksen verta, kaikkeinpyhimpään, jossa hän pirskotti verta Jumalan edessä kymmenen käskyä sisältävän liitonarkun kanteen tyydyttääkseen Jumalan pyhän lain vaatimukset. Tämä toimitus kuvasi sitä ääretöntä hintaa, minkä Kristus joutui maksamaan meidän syntiemme tähden, ja se osoitti samalla, miten halukas Jumala on tekemään sovinnon kansansa kanssa (vrt. 2.Kor. 5:19). Sitten ylipappi astui "ulos alttarin luo, joka on Herran edessä" ja toimitti sen puhdistusmenot. Hän otti sonnin ja pukin verta, siveli sitä alttarin sarviin ja pirskotti sitä alttarille. Näin hän toimitti pyhäkön pyhimmän osan eli kaikkeinpyhimmän puhdistusmenot samoin kuin pyhäkköteltan ja alttarin puhdistusmenot ja toimitti "sovituksen papeille ja koko Israelin seurakunnalle" (3. Moos. 16:16 - 20, 30 - 33).

"Kun Aaron on saattanut päätökseen pyhäkön, pyhäkköteltan ja alttarin puhdistusmenot, hän tuokoon esiin elävän pukin, asettakoon molemmat kätensä eläimen pään päälle ja tunnustakoon siinä israelilaisten kaikki synnit, kaikki pahat teot ja rikkomukset, joihin israelilaiset ovat syyllistyneet. Näin hän pankoon ne pukin kannettaviksi ja lähettäköön sen sitten tehtävään määrätyn miehen ajamana autiomaahan" (3.Moos. 16:20,21). Ylipappi kuvasi Kristusta välittäjänä. Hän otti päälleen ne synnit, jotka olivat saastuttaneet pyhäkön, ja siirsi ne elävän pukin kannettavaksi. Tämä Asaselille omistettu pukki ajettiin sitten Jumalan kansan leiristä pois autiomaahan. Tämä toimitus poisti kansan synnit, jotka oli vertauskuvallisesti siirretty katuvilta uskovilta uhrieläinten veren välityksellä pyhäkköön jokapäiväisessä palveluksessa. Tällä tavoin pyhäkkö puhdistettiin syntien tuomasta epäpuhtaudesta ja valmistettiin uutta palvelusvuotta varten (3. Moos. 16:16 - 20, 30 - 33). *17 Näin kaikki asetettiin kohdalleen Jumalan ja hänen kansansa välillä. *18

Suuri sovituspäivä kuvaa siis sellaista oikeusprosessia, joka käsittelee synnin hävittämistä. Tuona päivänä toimitettu sovitus "oli esikuva Kristuksen ansioiden lopullisesta soveltamisesta, jonka tarkoituksena on karkottaa synti ikuisiksi ajoiksi ja saada aikaan koko maailmankaikkeuden täydellinen sovittaminen yhdeksi sopusointuiseksi hallinnoksi Jumalan alaisuudessa." *19

2. Asasel. "Hän heittäköön arpaa siitä, kumpi pukeista kuuluu Herralle ja kumpi Asaselille" (3. Moos. 16:8). *20 Kun tutkitaan tarkkaan 3.Moos. 16.lukua havaitaan, että Asasel edustaa Saatanaa, ei Kristusta, niin kuin jotkut ovat ajatelleet. Tämän tulkinnan tueksi voidaan esittää seuraavia todisteita: 1) "Asaselille arvottua pukkia ei teurastettu kuten uhrieläimet teurastettiin eikä sitä sen vuoksi voitu käyttää anteeksiannon välineenä, sillä anteksianto ei ole mahdollinen, "ellei vuodateta uhriverta" (Hepr. 9:22); 2) pyhäkön puhdistusmenot toimitettiin Herralle arvotun pukin verellä ennen kuin Asaselille arvottu pukki tuotiin esiin (3. Moos. 16:20); 3) Raamatun teksti käsittelee Asaselia persoonallisena olentona, joka on vastakkainen Herralle (3. Moos. 16:8). Tämän vuoksi, kun otetaan huomioon koko pyhäkköpalveluksen vertauskuvallisuus, on johdonmukaisinta nähdä Herran pukissa vertauskuva Kristuksesta ja Asaselin pukissa vertauskuva Saatanasta." *21

3. Tuomion eri vaiheet. Asasel - rituaali suurena sovituspäivänä viittasi Golgatan toiselle puolen syntiongelman lopulliseen päätökseen - synnin ja Saatanan hävittämiseen ikuisiksi ajoiksi. "Täysi vastuu synnin olemassaolosta vyörytetään Saatanalle, joka on synnin alkuunpanija ja siihen yllyttäjä. Saatana, hänen seuraajansa ja kaikki synnin jäljet hävitetään maailmankaikkeudesta. Lopullinen tuomio aikaansaa näin täysin sovitetun ja sopusointuisen maailmankaikkeuden (Kol. 1:20). Tämä on se tavoite, jonka Kristuksen pappispalveluksen toinen ja lopullinen vaihe taivaallisessa pyhäkössä toteuttaa." *22 Tämä tuomio merkitsee sitä, että Jumalan oikeudenmukaisuus vahvistetaan lopullisesti koko maailmankaikkeuden edessä. *23

Suuri sovituspäivä kuvasi lopullisen tuomion kolmea eri vaihetta:

a. Syntien poistaminen pyhäköstä liittyy tuomion ensimmäiseen eli adventtia edeltävään, tutkivaan vaiheeseen. Se "keskittyy elämän kirjaan kirjoitettuihin nimiin niin kuin suuri sovituspäivä keskittyi tunnustettujen syntien poistamiseen pyhäköstä. Valeuskovaiset seulotaan pois; todellisten uskovaisten usko ja heidän yhteytendä Kristukseen vahvistetaan koko uskollisen universumin edessä, ja heidän syntiensä muistiinmerkinnät pyyhitään pois." *24

b. Asaselille arvotun pukin karkottaminen autiomaahan kuvaa Saatanan tuhatvuotista vankeutta autioituneen maan päällä. Tuo vankeus alkaa Kristuksen toisen tulemuksen yhteydessä, ja sen aikana taivaassa käydään tuomion toista vaihetta (Ilm. 20:4; 1.Kor. 6:1 - 3). Tähän tuhatvuotiskauden aikainen oikeudenkäynti koskee jumalattomien tuomion tarkastusta, ja siitä on hyötyä pelastetuille, jotka näin saavat selvemmän käsityksen siitä, miten Jumala on käsitellyt syntiä ja niitä syntisiä, jotka eivät pelastu. Sen aikana lunastetut saavat vastauksen kaikkiin kysymyksiinsä, joita heillä voi olla Jumalan armosta ja oikeudenmukaisuudesta.

c. Puhdas leiri kuvaa tuomion kolmatta eli täytäntöönpanovaihetta, jolloin tuli hävittää jumalattomat ja puhdistaa maan (Ilm. 20:11 - 15; Matt. 25:31 - 46; 2. Piet. 3:7 - 13).

Taivaallinen pyhäkkö profetiassa

Edellä olemme tarkastelleet pyhäkköä vertauskuvan ja täyttymyksen näkökulmasta. Nyt katselemme sitä profeetallisen sanan valossa.

Taivaallisen pyhäkön voiteleminen. Danielin 9. luvun profetia 70 vuosiviikosta viittasi Kristuksen pappispalveluksen alkamiseen taivaallisessa pyhäkössä. Yksi viimeisistä tapahtumista, jotka toteutuivat 490 - vuotisen ajanjakson aikana, oli kaikkeinpyhimmän voiteleminen (Dan. 9:24; ks. tämän kirjan lukua 4).

Kuten maallisen pyhäkön vihkimisen yhteydessä se voideltiin pyhällä öljyllä ja erotettiin pyhää palvelusta varten, samoin taivaallinen pyhäkkö oli voideltava Kristuksen välitystyötä varten. Taivaaseen astumisensa yhteydessä pian kuolemansa jälkeen (Dan. 9:27) *25 Kristus aloitti palveluksensa ylipappinamme ja esirukoilijanamme.

Taivaallisen pyhäkön puhdistaminen. Kirjoittaessaan taivaallisen pyhäkön puhdistamisesta Heprealaiskirje toteaa: "Lain mukaan melkein kaikki puhdistetaan verellä, eikä anteeksianto ole mahdollinen, ellei vuodateta uhriverta. Kun siis taivaan todellisuuden kuvat on näin puhdistettava, tulee itse todellisuus puhdistaa paremmin uhrein" - Kristuksen kalliilla verellä (Hepr. 9:22,23).

Useat selittäjät ovat kiinnittäneet huomiota tähän raamatulliseen opetukseen. Henry Alford huomauttaa, että "itse taivas tarvitsi ja sai puhdistuksen Kristuksen sovittavan veren voimasta." *26 B.F. Westcott toteaa: "Voidaan sanoa, että myöskin 'taivaalliset', 'itse todellisuus', siinä määrin kuin ne ilmentävät ihmisen tulevaa elämää, kokivat syntiinlankeemuksessa jotakin sellaista, mikä edellytti puhdistusta." Kristuksen veri oli hänen mukaansa saatavilla "maallisen pyhäkön taivaallisen perikuvan puhdistamista varten." *27

Kuten Jumalan kansan synnit asetettiin uskossa syntiuhrin päälle ja sitten vertauskuvallisesti siirrettiin maalliseen pyhäkköön, samoin uudessa liitossa katuvan ihmisen tunnustamat synnit asetetaan uskossa Kristuksen päälle. *28

Ja niin kuin vertauskuvallisena suurena sovituspäivänä maallisen pyhäkön puhdistusmenoissa poistettiin sinne kertyneet synnit, samoin taivaallinen pyhäkkö puhdistetaan poistamalla lopullisesti taivaan kirjoihin tehdyt syntimerkinnät. Mutta ennen kuin merkinnät lopullisesti poistetaan, niitä tutkitaan jotta voidaan päättää, ketkä ovat katuneet syntejään ja uskoneet Kristukseen niin että ovat oikeutettuja astumaan hänen ikuiseen valtakuntaansa. Taivaallisen pyhäkön puhdistaminen sisältää sen vuoksi tutkimus - ja tuomiotoimen *29, joka täysin vastaa suuren sovituspäivän luonnetta tuomion päivänä. *30 Tämän tuomion, joka vahvistaa päätöksen siitä, ketkä pelastuvat ja ketkä joutuvat kadotukseen, on tapahduttava ennen Kristuksen toista tulemusta, sillä silloin Kristuksella on jo palkka mukanaan, ja hän maksaa "kullekin hänen tekojensa mukaan" (Ilm. 22:12). Silloin myös Saatanan syytöksiin annetaan vastaus (vrt. Ilm. 12:10).

Kaikki, jotka ovat todella katuneet ja uskossa vedonneet Kristuksen sovitusuhrin vereen, ovat saaneet armahduksen. Kun heidän nimensä tulee esille tällä tuomiolla ja heidän havaitaan olevan puettuina Kristuksen vanhurskauden viittaan, heidän syntimerkintänsä poistetaan ja heidät katsotaan arvollisiksi ikuiseen elämään (Luuk. 20:35). Jeesus sanoo: "Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä" (Ilm. 3:5).

Profeetta Daniel paljastaa tämän tutkivan tuomion luonteen. Samanaikaisesti kun pienen sarven kuvaama luopiovalta jatkaa pilkkaavaa ja vainoavaa työtään Jumalaa ja hänen maan päällä olevaa kansaansa kohtaan (Dan. 7:8,20,21,25), istuimet asetetaan paikoilleen ja Jumala istuu johtamaan oikeuden istuntoa. Tämä oikeus kokoontuu taivaallisen temppelin valtaistuinsalissa, ja siihen osallistuu suuri joukko taivaallisia todistajia. Kun oikeus on asettunut istumaan, kirjat avataan, mikä merkitsee tutkivan käsittelyn alkamista (Dan. 7:9,10). Vasta tämän oikeuden istunnon jälkeen luopiovalta tuhotaan (Dan. 7:11). *31

Tuomion aika. Sekä Kristus että Isä Jumala osallistuvat tähän tutkivaan tuomioon. Ennen paluutaan maan päälle "taivaan pilvissä", Kristus tulee Ihmisen Poikana "taivaan pilvien keskellä" Isän Jumalan eli "Ikiaikaisen eteen" (Dan. 7:13). Taivaaseen astumisestaan lähtien Kristus on toiminut ylipappina, välittäjänämme Jumalan edessä (Hepr. 7:25). Mutta tällä kertaa hän saapuu vastaanottamaan vallan ja kuninkuuden (Dan. 7:14).

1. Kristuksen pappispalveluksen hämärtäminen. Danielin 8. luku kertoo hyvän ja pahan välisestä taistelusta ja Jumalan lopullisesta voitosta. Tuo luku paljastaa, että Kristuksen ylipapillisen palveluksen alkamisen ja taivaallisen pyhäkön puhdistamisen välisenä aikana eräs maallinen valta pyrkisi hämärtämään Kristuksen palvelustyötä.

Tuossa näyssä pässi kuvasi Meedia - Persian valtakuntaa (Dan. 8:2) - kaksi sarvea, joista toinen oli pitempi kuin toinen ja kasvoi myöhemmin esiin, kuvasi selvästi valtakunnan kahta vaihetta, joista hallitseva Persia nousi valta - asemaansa viimeksi. Kuten Daniel ennusti, tämä itäinen valtakunta laajensi valtaansa "länteen, pohjoiseen ja etelään" ja "tuli yhä mahtavammaksi" (Dan. 8:4).

Lännestä tullut vuohipukki kuvasi Kreikan valtakuntaa, ja suuri sarvi sen otsassa, "ensimmäinen kuningas", kuvasi Aleksanteri Suurta (Dan. 8:21). Aleksanteri'Suuri tuli lännestä ja valloitti nopeasti Persian. Muutama vuosi hänen kuolemansa jälkeen hänen valtakuntansa jakautui neljäksi kuningaskunnaksi (Dan. 8:8,22) - Kassanderin, Lysimakuksen, Seleukoksen ja Ptolemaioksen valtakunniksi.

"Ja kun niiden valta on lopullaan" (Dan. 8:23), eli jakautuneen Kreikan valtakunnan lopulla, nousisi esiin "pieni sarvi" (Dan.8:9). Jotkut katsovat, että tämän osan profetiasta täytti Antiokos Epifanes, syyrialainen kuningas, joka hallitsi Palestiinaa lyhyen ajan toisella vuosisadalla eKr. Toiset, mukaan luettuina monet uskonpuhdistajista, ovat samastaneet tämän pienen sarven Roomaan, sekä pakanalliseen että paavilliseen. Tämä viimeksi mainittu tulkinta sopii tarkasti Danielin antamiin tuntomerkkeihin, kun taas edellinen tulkinta ei sovi. *32 Huomaa seuraavat yksityiskohdat:

a. Pienen sarven valta ulottuu Kreikan valtakunnan kukistumisesta lopun aikaan asti (Dan. 8:17). Vain Rooma, pakanallinen ja paavillinen, vastaa näitä aikamääreitä.

b. Danielin luvut 2,7 ja 8 ovat rinnasteisia. Danielin 2. luvun kuvapatsaan metallit ja 7. luvun neljä eläintä kuvaavat samoja maailmanvaltoja: Babyloniaa, Meedia - Persiaa, Kreikkaa ja Roomaa. Sekä rautaa ja savea olevat jalat että neljännen eläimen kymmenen sarvea kuvaavat Rooman jakautumista; tuo jakautuminen jatkuisi Kristuksen toiseen tulemukseen asti. Huomaa, että molemmat profetiat viittaavat Roomaan, joka on Kreikan seuraaja ja viimeinen maailmanvalta ennen toista tulemusta ja lopullista tuomiota. Danielin 8. luvun pieni sarvi sopii samaan sarjaan: se seuraa Kreikkaa ja se tuhotaan yliluonnollisella tavalla, "käden koskematta" (Dan. 8:25; vrt. Dan. 2:34). *33

c. Meedia - Persia tuli "yhä mahtavammaksi", Kreikka "tuli hyvin mahtavaksi" ja pieni sarvi "kasvoi kasvamistaan" (Dan. 8:4,8,9). Rooma, yksi suurimmista maailmanvalloista, sopii tähän kuvaukseen.

d. Vain Rooma ulotti valtakuntaansa etelään (Egypti), itään (Makedonia ja Vähä - Aasia) ja "Ihanaa maata" (Palestiinaa) päin, juuri niin kuin profetia ennusti (Dan. 8:9).

e. Rooma nousi vastustamaan "taivaan joukon valtiasta" ja "ruhtinaiden ruhtinasta" (Dan. 8:11,25), joka ei ollut kukaan muu kuin Jeesus Kristus. "Häntä ja hänen kansaansa samoin kuin hänen pyhäkköään vastaan Rooman valta kävi hämmästyttävää taistelua. Tämä kuvaus kattaa sekä Rooman pakanallisen että paavillisen vaiheen. Kun pakanallinen Rooma vastusti Kristusta ja kirjaimellisesti hävitti Jerusalemin temppelin, paavillinen Rooma hämärsi tehokkaasti sen papillisen välitystyön, jota Kristus tekee syntisten hyväksi taivaallisessa pyhäkössä(ks. Hepr. 8:1,2), asettamalla sen sijaan pappeuden, joka väittää voivansa tarjota anteeksiannon ihmisten toimittaman välitystyön kautta." *34 (Ks. lukua 12.) Tämä luopiovalta olisi menestyksellinen, sillä "sarvi menestyi yhä kaikissa toimissaan" (Dan. 8:12).

2. Ennalleen asettamisen, puhdistamisen ja tuomion aika. Jumala ei sallisi Kristuksen ylipapillista palvelusta koskevan totuuden hämärtämistä loputtomiin. Uskollisten, jumalaapelkäävien miesten ja naisten välityksellä hän herätti evankeliumin totuuden jälleen eloon. Uskonpuhdistus löysi osittain uudelleen totuuden Kristuksen tehtävästä välittäjänämme, ja se aiheutti suuren herätyksen kristikunnassa. Kuitenkin oli vielä lisää totuutta paljastettavana Kristuksen taivaallisesta palveluksesta.

Danielin näky antoi ymmärtää, että Kristuksen asema suurena ylipappinamme tulisi erityisen voimakkaasti esille "lopun aikana" (Dan. 8:17), jolloin hän alkaisi erityisen puhdistus - ja tuomiotoimen jatkuvan välitystyönsä lisäksi (Hepr. 7:25). *35 Näky ilmaisee, milloin Kristus alkaisi tämän suuren sovituspäivän palvelustyönsä - tutkivan tuomiotoimen (Dan. 7) ja pyhäkön puhdistusmenot (3. Moos. 16): se tapahtuisi sitten, kun kaksituhatta kolmesataa iltaa ja aamua on kulunut; "sitten nousee pyhäkkö taas kunniaan", "sitten pyhäkkö asetetaan jälleen oikeuteensa" (Dan. 8:14, VKR). *36 Koska näky viittaa lopun aikaan, sen mainitsema pyhäkkö ei voi olla maallinen pyhäkkö, sillä se hävitettiin vuonna 70 jKr. Profetian on sen vuoksi viitattava uuden liiton pyhäkköön taivaassa, paikkaan, missä Kristus toimittaa pappispalvelusta pelastuksemme hyväksi.

Mitä ovat "2300 iltaa - aamua", kuten alkuperäinen hepreankielinen teksti sen ilmaisee? *37 Raamatun ensimmäisen luvun (1. Moos. 1) mukaan "ilta ja aamu" tarkoittavat yhtä päivää, vuorokautta. Olemme todenneet tämän kirjan luvuissa 4 ja 12, että vertauskuvallisessa profetiassa myös aikajaksot ovat vertauskuvallisia: profeetallinen päivä vastaa yhtä vuotta. Sen mukaisesti, niin kuin monet kristityt kautta vuosisatojen ovat uskoneet, Danielin 8. luvun 2300 iltaa ja aamua (päivää) tarkoittaa 2300 kirjaimellista vuotta. *38

a. Danielin 9. luku avaa 8. luvun. Jumala lähetti enkeli Gabrielin Danielin luo ja sanoi: "Selitä hänelle tämä näky" (Dan. 8:16). Mutta näyn vaikutus Danieliin oli niin voimakas, että hän sairastui ja Gabrielin oli keskeytettävä selityksensä. Luvun lopussa Daniel huomauttaa: "Minä olin hämmentynyt näystäni enkä saanut siihen selvyyttä" (Dan. 8:27).

Tämän keskeytyksen vuoksi Gabrielin oli lykättävä tuonnemmaksi selityksensä aikajaksosta - se oli ainoa osa näystä, jota hän ei vielä ollut selittänyt Danielille. Danielin 9. luvussa kerrotaan enkelin paluusta suorittamaan loppuun velvollisuutensa. Danielin 8. ja 9. luku liittyvät siis toisiinsa; viimeksi mainittu sisältää avaimen, jolla 2300 päivän salaisuus voidaan ratkaista. *39 Palattuaan Gabriel sanoi Danielille: "Daniel, nyt olen tullut ohjaamaan ymmärrystäsi oikeaan. Heti kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä tulin kertomaan sen sinulle, sillä Jumala rakastaa sinua. Kuuntele siis tarkoin tätä sanaa, niin ymmärrät näkysi" (Dan. 9:22,23). Tässä hän viittaa taaksepäin 2300 päivän näkyyn. Hänen halunsa selittää Danielin 8. luvun näyn aikajaksoa tekee ymmärrettäväksi, miksi hän aloittaa selityksensä 70 vuosiviikon profetialla.

Seitsemänkymmentä vuosiviikkoa eli 490 vuotta oli "määrätty" eli "säädetty" juutalaisille ja Jerusalemille (Dan. 9:24). Tekstissä käytetty heprean kielen verbi on chathak. Vaikka tämä verbi esiintyy vain kerran Raamatussa, sen merkitys ymmärretään muista hepreankielisistä lähteistä. *40 Geseniuksen tunnettu heprealais - englantilainen sanakirja esittää, että sanan perusmerkitys on "leikata" tai "jakaa". *41

Tätä taustaa vasten Gabrielin selitykset ovat hyvin valaisevia. Hän kertoo Danielille, että 490 vuotta oli leikattu pois pitemmästä 2300 vuoden ajanjaksosta. Lähtökohdaksi 490 vuoden jaksolle Gabriel mainitsee "Jerusalemin entiselleen palauttamista ja rakentamista koskevan sanan" lausumisen (Dan. 9:25), mikä tapahtui vuonna 457 eKr., Artakserkseen seitsemäntenä hallitusvuotena. *42

Nuo 490 vuotta päättyivät vuonna 34 jKr. Kun leikkaamme 490 vuotta pois 2300 vuodesta, meille jää 1810 vuotta. Koska 2300 vuoden ajanjakson tuli siis ulottua 1810 vuotta eteenpäin vuodesta 34 jKr., ne ulottuvat vuoteen 1844. *43

b. Kohti Kristuksen työn täydempää ymmärtämistä. Viime vuosisadan alkupuolella monet kristityt - heidän joukossaan oli baptisteja, presbyteriaaneja, metodisteja, luterilaisia, anglikaaneja, episkopaaleja, kongregationalisteja ja muita - tutkivat perusteellisesti Danielin 8. luvun profetiaa. *44 Kaikki nämä Raamatun tutkijat odottivat jotain merkittävää tapahtuvan 2300 vuoden aikajakson päättyessä. Siitä riippuen, miten he tulkitsivat pienen sarven vallan ja pyhäkön, he odottivat tuon profeetallisen ajanjakson päättyvän seurakunnan puhdistamiseen, Palestiinan ja Jerusalemin vapauttamiseen, juutalaisten paluuseen, Turkin vallan kukistumiseen, paavikunnan hävittämiseen, oikean jumalanpalveluksen ennallistamiseen, maallisen tuhatvuotisen valtakunnan alkamiseen, tuomion päivään, maan puhdistamiseen tulella tai Kristuksen toiseen tulemiseen. *45

Mikään näistä odotuksista ei toteutunut, ja kaikki, jotka niihin uskoivat, kokivat pettymyksen. Pettymyksen ankaruus oli tietenkin suhteessa odotetun tapahtuman luonteeseen. On selvää, että niiden pettymys, jotka odottivat Kristuksen tulevan takaisin 1844, oli traumaattisempi kuin niiden, jotka odottivat juutalaisten paluuta Palestiinaan. *46

Seurauksena pettymyksestä oli se, että monet luopuivat kokonaan profetioiden tutkimisesta tai hylkäsivät profetioiden historisoivan tulkintatavan, joka oli johtanut heidät näihin johtopäätöksiin. *47 Kuitenkin jotkut jatkoivat tämän profetian ja pyhäkkökysymyksen tutkimista. He rukoilivat paljon ja hartaasti, ja tarkastelivat uudelleen Kristuksen palvelusta taivaallisessa pyhäkössä heidän puolestaan. Tuloksena oli, että he saivat runsaasti uusia näkemyksiä tuosta palvelustyöstä. He havaitsivat, että varhaisen seurakunnan ja uskonpuhdistuksen ajan historiallis - profeetallinen näkemys oli yhä pätevä. Profeetallista aikaa koskeneet laskelmat olivat oikeita. Nuo 2300 vuotta päättyivät 1844. Heidän erehdyksensä - ja kaikkien tuon ajan selittäjien erehdys - oli heidän käsityksensä siitä, mitä piti tapahtua tuon profeetallisen aikajakson päättyessä. Uusi näkemys Kristuksen pyhäkköpalveluksesta muutti heidän pettymyksensä toivoksi ja iloksi. *48

Pyhäkköä koskevien Raamatun opetusten tutkiminen paljasti, että vuonna 1844 Kristus oli tullut Ikiaikaisen luo ja aloittanut viimeisen vaiheen ylipapillisessa palveluksessaan taivaallisessa pyhäkössä. Tämä palvelus oli täyttymystä sille suurena sovituspäivänä tapahtuvalle pyhäkön puhdistamiselle, jota Danielin 7. luvussa kuvataan adventtia edeltävänä tutkivana tuomiona eli taivaallisen oikeuden istuntona.

Tämä uusi näkemys Kristuksen taivaalliseen palvelustyöhön "ei merkinnyt poikkeamista historiallisesta kristinuskosta. Se merkitsi päinvastoin tuon uskon johdonmukaista lopputulosta ja väistämätöntä täyttymystä. Se oli yksinkertaisesti ikuisen evankeliumin lopunajallinen profeetallinen täyttymys, joka päättäisi tuon evankeliumin julistamisen koko maailmalle." *49

Merkitys suuressa taistelussa

Danielin 7. ja 8. luvun profetiat paljastavat laajoja näköaloja Jumalan ja Saatanan väliseen suureen taisteluun.

Jumalan luonteen puolustaminen. Pienen sarven toiminnan avulla Saatana on yrittänyt asettaa kyseenalaiseksi Jumalan arvovallan. Tuon vallan teot ovat tallanneet ja häpäisseet taivaallista pyhäkköä, Jumalan hallituksen päämajaa. Danielin näyt viittaavat adventtia edeltävään tuomioon, jossa Jumala julistaa tuomiopäätöksen pienelle sarvelle ja siten Saatanalle itselleen. Kaikki Saatanan haasteet torjutaan Golgatan valossa. Kaikki tulevat ymmärtämään ja tunnustamaan, että Jumala on oikeassa; että hän ei ole vastuussa syntiongelmasta. Jumalan luonne osoitetaan vanhurskaaksi ja hänen rakkauden hallituksensa vahvistetaan.

Jumalan kansan puolustaminen. Samalla kun tuomio langetetaan pienen sarven luopiovallalle, "Korkeimman pyhät saivat oikeutensa" (Dan. 7:22). Tämä tuomiopäätös osoittaa Jumalan oikeaksi maailmankaikkeuden edessä, ja samalla se vapauttaa myös hänen kansansa kaikista syytöksistä. Vaikka pyhiä on kautta vuosisatojen halveksittu ja vainottu siksi, että he ovat uskoneet Kristukseen, tämä tuomio asettaa asiat kohdalleen. Jumalan kansa saa kokea todeksi Kristuksen lupauksen: "Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa" (Matt. 10:32; vrt. Luuk. 12:8,9; Ilm. 3:5).

Tuomio ja pelastus. Vaarantaako tutkiva tuomio niiden pelastuksen, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen? Ei suinkaan. Todelliset uskovaiset elävät yhteydessä Kristukseen ja luottavat häneen välimiehenään (Room. 8:34). Heidän pelastusvarmuutensa perustuu lupaukseen, että "meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus" (1. Joh. 2:1).

Miksi sitten tarvitaan adventtia edeltävää tuomiota? Tämä tuomio ei ole tarpeellinen Jumalalle. Se on ensisijaisesti hyödyksi maailmankaikkeudelle, sillä se vastaa Saatanan haasteisiin ja antaa lankeamattomalle luomakunnalle varmuuden siitä, että Jumala päästää valtakuntaansa vain niitä, jotka ovat todella kääntyneitä. Sen vuoksi Jumala avaa muistikirjat puolueettomalle tarkastukselle (Dan. 7:9,10).

Ihmiset kuuluvat johonkin näistä kolmesta ryhmästä: 1) jumalattomiin, jotka hylkäävät Jumalan arvovallan; 2) aitoihin uskoviin, jotka uskossa luottavat Kristuksen ansioihin ja osoittavat kuuliaisuutta Jumalan laille; ja 3) niihin, jotka esiintyvät aitoina uskovina mutta eivät sitä ole.

Lankeamattomat olennot voivat helposti tunnistaa ensimmäisen ryhmän. Mutta kuka on aito uskova ja kuka ei? Molemmat ryhmät ovat kirjoitettuina elämän kirjaan, joka sisältää kaikkien niiden nimet, jotka ovat joskus ryhtyneet palvelemaan Jumalaa (Luuk. 10:20; Fil. 4:3; Dan. 12:1; Ilm. 21:27). Seurakunnassa itsessään on sekä aitoja että valeuskovia, vehnää ja rikkaviljaa (Matt. 13:28 - 30).

Jumalan luomat lankeamattomat olennot eivät ole kaikkitietäviä; he eivät kykene näkemään sydämeen. "Siksi tarvitaan tuomiota - ennen Kristuksen toista tulemusta - erottamaan oikeat vääristä ja osoittamaan kiinnostuneelle maailmankaikkeudelle, että Jumala on oikeudenmukainen pelastaessaan vilpittömän uskovan. Kysymys on Jumalan ja maailmankaikkeuden välisestä suhteesta, ei Jumalan ja hänen todellisen lapsensa suhteesta. Tämän vuoksi kirjat on avattava, jolloin nähdään, ketkä ovat tunnustaneet uskoa Jumalaan ja keiden nimet on kirjoitettu elämän kirjaan." *50

Kristus kuvasi tätä tuomiota vertauksessaan häävieraista, jotka vastasivat evankeliumin avaraan kutsuun. Koska kaikki, jotka valitsevat olla kristittyjä, eivät ole aitoja opetuslapsia, kuningas tulee tarkastamaan vieraitaan ja katsomaan, ketkä ovat pukeutuneita hääpukuun. "Vertauksen häävaatteilla kuvataan sitä puhdasta, tahratonta luonnetta, joka Kristuksen tosi seuraajilla tulee olemaan. Se annetaan seurakunnalle, joka saa 'pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen', eikä siinä ole 'tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista'. Tämä liinavaate, sanoo Raamattu,'on pyhien vanhurskautus' (Ilm. 19:8; Ef. 5:27). Se on Kristuksen vanhurskaus, hänen oma tahraton luonteensa, joka uskon kautta annetaan kaikille, jotka ottavat hänet vastaan omaksi henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen." *51 Kun kuningas tarkastaa häävieraita, vain ne, jotka ovat pukeutuneet Kristuksen vanhurskauden viittaan, joka on vapaasti tarjottu evankeliumin kutsussa, hyväksytään aitoina uskovina. Ne, jotka väittävät olevansa Jumalan seuraajia mutta elävät tottelemattomuudessa eivätkä ole Kristuksen vanhurskauden verhoamia, pyyhitään pois elämän kirjasta (ks. 2.Moos. 32:33).

Käsitys, jonka mukaan kaikki, jotka sanovat uskovansa Kristukseen, joutuvat läpikäymään tutkivan tuomion, ei ole ristiriidassa sen raamatullisen opetuksen kanssa, että pelastus on armosta, uskon kautta. Paavali tiesi, että eräänä päivänä hän joutuisi tuomiolle. Sen vuoksi hän ilmaisi toivon, että "kävisi ilmi, että kuulun hänelle. Näin minulla ei enää ole mitään omaa, lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko kristukseen ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo" (Fil. 3:9). Kaikki, jotka ovat yhteydessä Kristuksen kanssa, ovat saaneet varmuuden pelastuksesta. Viimeisen tuomion adventtia edeltävässä vaiheessa aidot uskovat, joilla on pelastava suhde Kristukseen, saavat vahvistuksen pelastukselleen koko lankeamattoman maailmankaikkeuden edessä.

Kristus ei kuitenkaan voi taata pelastusta niille, jotka esiintyvät kristittyinä vain sillä perusteella, miten paljon hyviä tekoja he ovat tehneet (ks. Matt. 7:21 - 23). Taivaalliset muistikirjat ovat sen vuoksi enemmän kuin vain väline aidon erottamiseksi väärästä. Niiden perusteella voidaan myös vahvistaa aidot uskovat enkeleiden edessä.

"Sen sijaan että oppi pyhäköstä riistäisi uskovalta hänen pelastusvarmuutensa Kristuksessa, se päinvastoin vahvistaa sitä. Se valaisee ja selvittää hänelle pelastussuunnitelmaa. Katuvan uskovan sydän riemuitsee tajutessaan sen todellisuuden, että Kristuksen sijaiskuolema hänen syntiensä vuoksi on esitetty jo edeltä uhritoimituksissa. Sen lisäksi hänen uskonsa kurottuu tavoittamaan sen merkitystä elävässä Kristuksessa, joka on hänen papillinen Asianajajansa pyhän Jumalan edessä." *52

Aika olla valmis. Jumalan tarkoituksena on se, että tämä hyvä uutinen Kristuksen lopullisesta pelastustyöstä tavoittaisi koko maailman ennen Kristuksen takaisintuloa. Tämän sanoman keskuksena on ikuinen evankeliumi, jota on julistettava kiireellisesti, koska "hänen tuomionsa aika on tullut" (Ilm. 14:7). Tämä kutsu varoittaa maailmaa siitä, että Jumalan tuomion aika on juuri nyt.

Tällä hetkellä elämme suuren sovituspäivän täyttymyksen aikaa. Niin kuin israelilaisia pyydettiin paastoamaan tuona päivänä (3. Moos. 23:27), samoin Jumala kutsuu kansaansa nyt sydämestä lähtevään katumukseen. Kaikkien, jotka haluavat säilyttää nimensä elämän kirjassa, tulee tehdä asiat selväksi Jumalan ja lähimmäistensä kanssa tänä Jumalan tuomion aikana (Ilm. 14:7).

Kristuksen työ ylipappina on lähestymässä päätöstään. Ihmiskunnan armonaika *53 on kulumassa loppuun. Kukaan ei tiedä, milloin Jumalan ääni julistaa: "Se on tapahtunut." Kristus sanoi: "Pitäkää varanne, olkaa valveilla, sillä te ette tiedä, milloin se aika tulee" (Mark. 13:33).

Vaikka elämmekin suuren sovituspäivän vakavan täyttymyksen aikaa, meidän ei tarvitse pelätä. Jeesus Kristus, joka on sekä uhri että pappi, palvelee meidän puolestamme taivaallisessa pyhäkössä. "Koska meillä siis on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa. Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme" (Hepr. 4:14 - 16).

Lähdeviitteet ja huomautukset:
1. Heprealaiskirje puhuu taivaassa olevasta todellisesta pyhäköstä. Jakeessa Hepr. 8:2 oleva sana "pyhäkkö" ("Hän toimittaa palvelusta taivaan pyhäkössä") on käännetty kreikan kielen sanasta ta hagia, joka on monikkomuoto pyhää paikkaa (esinettä) tarkoittavasta sanasta. Sama monikkomuoto esiintyy mm. seuraavissa Heprealaiskirjeen kohdissa: 9:8, 12, 24, 25; 10:19; 13:11. Useissa erikielisissä käännöksissä edellä mainittu sana (ta hagia) on käännetty myös kaikkeinpyhimmäksi tai pyhäksi. Tämä johtuu siitä, että kääntäjät ovat pitäneet ta hagiaa ns. intensiivisenä monikkona, joka voidaan kääntää myös yksiköksi. Mutta Septuagintan ja Josephuksen tutkiminen osoittaa, että termi ta hagia viittaa johdonmukaisesti 'pyhiin esineisiin' tai 'pyhiin paikkoihin' - siis pyhäkköön itseensä. Se on yleistermi, jota käytetään tarkoitettaessa koko pyhäkköä, johon sisältyvät pyhä ja kaikkeinpyhin.
Heprealaiskirjeestä itsestään löytyy voimakasta eksegeettistä tukea sille havainnolle, että Heprealaiskirje käyttää käsitettä ta hagia tarkoittamaan koko pyhäkköä. Ensimmäisen kerran Heprealaiskirje käyttää termiä ta hagia alussa mainitussa jakeessa 8:2, jossa se on rinnakkaistermi käsitteelle 'pyhäkköteltta'. Koska jakeesta 8:5 ilmenee, että "teltta" (skene) tarkoittaa koko pyhäkköä, ta hagia jakeessa 8:2 tarkoittaa epäilemättä koko taivaan pyhäkköä (näin uusi raamatunsuomennos kääntääkin, suom.huom.). Ei ole mitään syytä kääntää monikkomuotoa ta hagia Heprealaiskirjeessä kaikkeinpyhimmäksi. Useimmissa tapauksissa tekstiyhteys suosii ta hagian kääntämistä pyhäköksi ("Christ and His High Priestly Ministry," Ministry, October 1980, s.49).
Tutkittuaan maallista pyhäkköä ja termiä ta hagia adventistiuranuurtajat tekivät sen johtopäätöksen, että myös taivaan pyhäkössä on kaksi osastoa. Tämä käsitys muodosti perustan heidän pyhäkköä koskevan opetuksensa kehitykselle (Damsteegt, "The Historical Development of the Sanctuary Doctrine in Early Adventist Thought" ; vrt. White, Alfa ja omega 7 (Kirjatoimi, Tampere 1988), s. 354 - 356, 363 - 369.
2. Ks. The SDA Bible Commentary, rev.ed., Ellen G. White Comments, vol. 6, s. 1082.
3. Vanhoista juutalaisista kirjoituksista ilmenee, että jotkut rabbit uskoivat myös todelliseen taivaassa olevaan pyhäkköön. Eräs rabbi sanoi 2. Moos. 15:17:n johdosta:"Maallinen pyhäkkö vastaa taivaallista pyhäkköä ja arkki taivaallista valtaistuinta" (Midrash Rabbah. Numbers, repr.ed. , vol. 1, chap.4, sec. 13, p.110). Toinen rabbi, jota lainataan babylonialaisessa Talmudissa, puhui "taivaallisesta ja maallisesta temppelistä" (Sanhedrin, 99b, I. Epstein, ed. ). Vielä eräs opettaja on lausunut: "Erimielisyyttä ei ole siitä, että täällä alhaalla oleva pyhäkkö on ylhäällä olevan pyhäkön jäljennös" (Leon Nemoy, ed., Midrash on Psalms, transl. by William G. Braude , Psalm 30, sec.1, p.386).
4. Heprealaiskirje kuvaa taivaassa olevaa todellista pyhäkköä: "Taivaan pyhäkön todellisuutta korostetaan edelleen adjektiivilla 'todellinen', Hepr. 8:2. Taivaallinen pyhäkkö on 'todellinen'. Tässä samoin kuin jakeessa 9:24, jossa myös on kysymys taivaan pyhäköstä, käytetty kreikan kielen sana on alethinos. Tämä sana tarkoittaa nimenomaan todellista vastakohtana pelkälle näennäiselle. - - Koska taivaan pyhäkkö liittyy Jumalan todellisuuteen, se on yhtä todellinen kuin Jumalakin" (Hasel, "Christ's Atoning Ministry in Heaven," Ministry, January 1976, special insert, p.21c).
5. Holbrook, "Sanctuary of Salvation", Ministry, Jan. 1983, s. 14.
6. White, Alfa ja omega 4, s. 16.
7. Holbrook, "Light in the Shadows", Journal of Adventist Education, Oct. - Nov. 1983, s. 27.
8. Sama, s. 28.
9. "Kristuksen toiminnassa tulisi olemaan kaksi suurta vaihetta, jotka kumpikin täyttivät tietyn ajanjakson ja oman määrätyn paikkansa taivaallisessa pyhäkössä. Sitä kuvaavasti maanpäällinenkin pyhäkköpalvelus jakautui kahteen vaiheeseen, päivittäiseen ja vuotuiseen palvelukseen, ja pyhäkössä oli näille kummallekin omistettu oma osastonsa" (White, Alfa ja omega 1, s. 336).
10. Päivittäisessä iltauhrissa ja aamu - uhrissa pappi edustaa koko kansaa.
11. Perheen isä edusti vaimoaan ja lapsiaan, jotka eivät uhranneet eläinuhreja.
12. Ks. esim. Angel M. Rodriguez, "Sacrificial Substitution and the Old Testament Sacrifices" in Sanctuary and the Atonement, s. 134 - 156; A.M. Rodriguez, "Transfer of Sin in Leviticus", in 70 Weeks, Leviticus, and the Nature of Prophecy, ed. F.B. Holbrook (Washington, DC.: Biblical Research Institute of the General Conference of Seventh - day Adventists, 1986), s. 169 - 197.
13. "Atonement, Day of" in The Jewish Encyclopedia, ed. Isidore Singer (New York: Funk and Wagnalls Co., 1903), s. 286. Ks. myös Hasel, "Studies in Biblical Atonement I: Continual Sacrifive, Defilement/Cleansing and Sanctuary", in Sanctuary and the Atonement, s. 97 - 99.
14. Hasel, "Studies in Biblical Atonement I", s. 99 - 107; Alberto R. Treiyer, "The Day of Atonement as Related to the Contamination and Purification of the Sanctuary", 70 Weeks, Leviticus, Nature of Prophecy, s. 253..
15. Holbrook, "Light in the Shadows", s. 27.
16. Sama, s. 29.
17. Ks. esim. Hasel, "Studies in Biblical Atonement II: The Day of Atonement", in Sanctuary and Atonement, s. 115 - 125.
18. Vrt. Hasel, "The 'Little Horn', the Saints, and the Sanctuary in Daniel 8", in Sanctuary and Atonement, s. 206,207; Treiyer, "Day of Atonement", s. 252,253.
19. Holbrook, "Light in the Shadows", s. 29.
20. Vrt. "Azazel", SDA Bible Dictionary, rev.ed., s. 102.
21. Holbrook, "Sanctuary of Salvation," s.16. Kautta vuosisatojen raamatunselittäjät ovat tulleet samanlaisiin lopputuloksiin. Septuagintassa asasel on käännetty apopompaios, pahansuopaa jumaluutta tarkoittava kreikan sana. Muinaiset juutalaiset kirjoittajat ja varhaiset kirkkoisät katsoivat Asaselin tarkoittavan paholaista (SDA Encyclopedia, rev.ed., s.1291, 1292). Viime ja tämän vuosisadan tulkitsijoista samaa kantaa ovat edustaneet mm. Samuel M. Zwemer, William Milligan, James Hastings ja William Smith presbyteerisestä kirkosta; E.W. Hengstenberg, Elmer Flack ja H.C. Alleman luterilaisesta kirkosta; William Jenks, Charles Beecher ja F.N. PeLoubet kongregationalistisesta kirkosta; John M'Clintock ja James Strong metodistikirkosta; James M. Gray reformoidusta episkopaalikirkosta; J.B. Rotherhorn Disciples of Christ - kirkosta - - . Monet muut ovat ilmaisseet samanlaisia käsityksiä (Questions on Doctrine, s. 394,395).
Jos Asasel edustaa Saatanaa, miten voi Raamattu (ks. 3. Moos. 16:10) liittää hänet sovitukseen? Niin kuin ylipappi, toimitettuaan pyhäkön puhdistusmenot, asetti synnit Asaselille, joka oli iäksi erotettu Jumalan kansasta, samoin Kristus, puhdistettuaan taivaallisen pyhäkön, siirtää kansansa tunnustetut ja anteeksiannetut synnit Saatanalle, joka sitten on ikuisesti erossa pelastetuista. "Miten sopivaa onkaan, että viimeisenä näytöksenä draamassa, jossa on kysymys siitä, miten Jumala käsittelee syntiä, on kaiken synnin ja syyllisyyden palauttaminen Saatanan pään päälle. Hänestähän on alkujaan lähtöisinkin kaikki se synti, mikä aiheutti sellaisen murhenäytelmän niiden elämässä, jotka nyt on vapautettu synnistä Kristuksen sovittavalla verellä. Siten rengas on sulkeutunut, draama on päättynyt. Vasta sitten kun Saatana, kaiken synnin alkuunpanija, on lopullisesti raivattu pois, voidaan todella sanoa, että synti on ikuisiksi ajoiksi hävitetty Jumalan maailmankaikkeudesta. Tässä erityismerkityksessä voimme ymmärtää, että Asaselin pukilla on oma osansa 'sovituksessa' (3. Moos. 16:10). Kun vanhurskaat on pelastettu ja jumalattomat hävitetty eikä Saatanaa enää ole, silloin ja vasta silloin on maailmankaikkeus oleva täydellisen sopusoinnun tilassa niin kuin se oli alkujaan ennen synnin ilmaantumista" (The SDA Bible Commentary, rev. ed., vol.1, s.778).
22. Holbrook, "Sanctuary of Salvation", s. 16.
23. Treiyer, "Day of Atonement", s. 245.
24. Holbrook, "Light in the Shadows", s. 30.
25. Ks. lukua 4.
26. Henry Alford, The Greek Testament, 3rd ed. (London: Deighton, Bell and Co., 1864), vol. 4, s. 179.
27. B.F. Westcott, Epistle to the Hebrews, s. 272, 271.
28. Asettamalla nämä tunnustetut synnit Kristuksen päälle, ne "siirretään todellisesti taivaalliseen pyhäkköön" (White, Alfa ja omega 7, s. 362.
29. Tämä oikeudenkäynti koskee Jumalan lapsiksi tunnustautuvia. "Vertauskuvallisessa palveluksessa vain niillä, jotka olivat Jumalan edessä tunnustaneet syntinsä ja tehneet parannuksen ja joiden synnit syntiuhrin veren kautta oli siirretty pyhäkköön, oli osa sovituspäivän palveluksessa. Samoin myös lopullisen sovituksen ja tutkivan tuomion suurena päivänä käsitellään vain Jumalan omiksi tunnustautuvien asiat. Jumalattomien tuomitseminen on tästä erillään oleva toimitus, joka tapahtuu myöhemmin. 'Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset?' (1.Piet. 4:17)" (Sama, s.406,407).
30. Juutalainen perinne on kauan kuvannut Jom Kippurin tuomion päivänä, päivänä, jolloin Jumala istuu valtaistuimellaan ja tuomitsee maailman. Muistikirjat avataan, jokainen tarkastetaan ja jokaisen kohtalo sinetöidään. Katso artikkelia "Atonement, Day of," The Jewish Encyclopedia; Morris Silverman, comp. and ed., High Holyday Prayer Book (Hartford, Conn.: Prayer Book Press, 1951), s.147,164. Jom Kippur antaa uskoville lohdutusta ja varmuutta, sillä se on "päivä, jolloin pelottava tulevan tuomion odotus antaa sijaa luottavalle vakuutukselle siitä, että Jumala ei tuomitse vaan auliisti armahtaa ne, jotka kääntyvät hänen puoleensa katuvina ja nöyrinä" (William W. Simpson, Jewish Prayer and Worship [New York: Seabury Press, 1965], s.57,58).
31. Ks. Arthur J. Ferch, "The Judgment Scene in Daniel 7", in Sanctuary and Atonement, s. 163 - 166,169.
32.Antiokosta koskevista ongelmista Danielin tulkinnassa ks. W.H. Shea, Selected Studies on Prophetic Interpretation, s.25 - 55.
33. Shea, "Unity of Daniel", in Symposium on Daniel, ed. F.B. Holbrook (Washington, DC.: Biblical Research Institute of the General Conference of Seventh - day Adventists, 1986), s. 165 - 219.
34. "The Amazing Prophecies of Daniel and Revelation", These Times, Apr. 1979, s. 18. Ks. myös Maxwell, God Cares, vol. 1, s. 166 - 173; and chapter 12.
35. Maallisessa pyhäkössä ylipappi astui suurena sovituspäivänä kaikkeinpyhimpään ja samalla lopetti palveluksensa pyhäkön ensimmäisessä osassa. "Samoin Kristus lopetti työnsä pyhässä, kun hän meni kaikkeinpyhimpään suorittamaan sovitustyön viimeistä osaa. Palvelustyön päättyessä ensimmäisessä osastossa se alkoi toisessa. - - Samoin Kristus oli päättänyt vain edellisen osan työstään meidän välittäjänämme, aloittaakseen jälkimmäisen osan, ja hän edelleenkin esitti verensä Isän edessä syntisten puolustukseksi" (White, Alfa ja omega 7, s. 367).
36. Monissa raamatunkäännöksissä, mm. englantilaisessa kuningas Jaakon käännöksessä (KJV), heprealaisen alkutekstin termi nitsdaq on käännetty puhdistamiseksi. Tämä käännös pohjautuu latinalaiseen Vulgataan, jossa heprean termi on käännetty latinaksi mundapitur, 'puhdistetaan', joka puolestaan seuraa Vanhan testamentin varhaisimpia kreikankielisiä käännöksiä Septuagintaa ja Theodotionia, joissa käytetään kreikan sanaa katharisthesetai, 'puhdistetaan'.
Useimmat nykyaikaiset raamatunkäännökset eivät noudata tätä perinteellistä käännöstapaa. Koska nitsdaq pohjautuu verbimuotoon tsadaq, joka kattaa laajan merkityskentän ja voidaan kääntää esim. 'tehdä oikeaksi', 'vanhurskaaksi', 'vanhurskautettu', 'oikeassa olevaksi osoitettu', nämä käännökset puhuvat 'oikeuteen asettamisesta', 'ennallistamisesta', 'oikeaan asemaan palauttamisesta' jne. Vanhan testamentin runokielelle ominainen kerto osoittaa, että tsadaq - sanan rinnalla samaa tarkoittavana voidaan käyttää sanaa taher, "olla puhdas" (Job 4:17; vrt. 17:9), zakah, "puhdas" (Job 15:14; 25:4) ja bor, "puhdas" (Ps. 18:21). Näin ollen nitsdaq "sisällyttää semanttiseen merkitysalaansa sellaisia merkityksiä kuin 'puhdistaminen, oikeaksi osoittaminen, vanhurskauttaminen, kohdalleen asettaminen, ennallistaminen'. Miten tämä heprean termi nykykielessä ilmaistaankin, pyhäkön 'puhdistamiseen' sisältyy kirjaimellisen puhdistuksen lisäksi ennalleen saattaminen, oikeuteen asettaminen" (Hasel, "'Little Horn', the Heavenly Sanctuary and the Time of the End: A Study of Daniel 8:9 - 14," in Symposium on Daniel, s.453). Katso myös sama, s. 448 - 458; Hasel, "The 'Little Horn', the Saints, and the Sanctuary in Daniel 8", in Sanctuary and Atonement, s. 203 - 208; Niels - Erik Andreasen, "Translation of Nisdaq/Katharisthesetai in Daniel 8:14", in Symposium on Daniel, s. 475 - 496; Maxwell, God Cares, vol. 1, s. 175; "Christ and His High Priestly Ministry", Ministry, Oct. 1980, s. 34,35.
37. Jotkut ovat tulkinneet "2300 iltaa ja aamua" 1150 kirjaimelliseksi päiväksi, mutta tämä on vastoin heprean käytäntöä. "Kun heprealaiset halusivat ilmaista erikseen päivän ja yön vuorokauden osina, he mainitsivat molempien lukumäärän. He sanoivat esim. 40 päivää ja 40 yötä (1.Moos. 7:4,12; 2.Moos. 24:18; 1.Kun. 19:8) ja kolme päivää ja kolme yötä (Joona 2:1; Matt. 12:40), mutta he eivät puhuneet 80 päivästä ja yöstä jos tarkoittivat 40 vuorokautta. Hepreankielinen lukija ei voinut ymmärtää 2300 illan ja aamun aikajaksoa siten, että kysymys olisi ollut 2300 puolivuorokaudesta eli 1150 vuorokaudesta, koska ilta ja aamu luomiskertomuksessa muodosti kokonaisen vuorokauden. - - Meidän on sen vuoksi ymmärrettävä sanat sellaisinaan eli että kysymys on 2300 kokonaisesta vuorokaudesta" (C.F. Keil, Biblical Commentary on the Book of Daniel, trans. M.G.Easton, in C.F.Keil and F. Delitzsch, Biblical Commentary on the Old Testament [Grand Rapids: Wm.B.Eerdmans, 1959], vol. 25, s. 303,304]. Ks. myös Hasel, "Sanctuary of Daniel 8", in Sanctuary and Atonement, s. 195; Hasel, "The 'Little Horn', the Heavenly Sanctuary and the Time of the End", in Symposium on Daniel, s. 430 - 433; Siegfried J. Schwantes, "Ereb Boqer of Daniel 8:14 Re - Examined", in Symposium on Daniel, s. 462 - 474); Mxwell, God Cares, vol. 1, s. 174.
38. Froom, Prophetic Faith of Our Fathers, vol. 2, s. 985; vol. 3, s. 252, 743; vol. 4, s. 397,404. Periaatetta profeetallinen päivä vastaa kirjaimellista vuotta, ks. Shea, Selective Studies on Prophetic Interpretation, s. 56 - 93.
39. Ks. esim. Hasel, "Sanctuary in Daniel 8", in Sanctuary and Atonement, s. 196, 197; Shea, "Unity of Daniel", in Symposium on Daniel, s. 220 - 230.
40. Heprealaisten kirjoitusten kuten Mishnan tarkastelu osoittaa, että vaikka chathak voi tarkoittaa 'määrätä', yleisempi merkitys liittyy kuitenkin ajatukseen leikkaamisesta (Shea, "The relationship Between the Prophecies of Daniel 8 and Daniel 9," in Sanctuary and Atonement, s.242).
41. Gesenius, Hebrew and Chaldee Lexicon to the Old Testament Scripture, trans. Samuel P. Tregelles (Grand Rapids: W.B. Eerdamans, reprint ed., 1950), s. 314.
42. Ks. Ferch, "Commencement Date for the Seventy Week Prophecy", in 70 Weeks, Leviticus, and the Nature of Prophecy, s. 64 - 74.
43. Danielin 8. luku ilmaisee selvästi, että 2300 illan ja aamun ajanjakson on tarkoitettava pitkää aikaa. Jakeessa 13 esitetty kysymys kuuluu sanatarkasti: "Kuinka pitkää aikaa näky tarkoittaa?" Tässä käytetty sana 'näky' on sama, jota on käytetty jakeissa 1 ja 2. Kun siis taivaallinen olento esittää kysymyksen näyn tarkoittaman ajan pituudesta, hän ennakoi vastausta, joka kattaa koko näyn ensimmäisen ja toisen eläinsymbolin kautta sarvisymboliin ja lopun aikaan asti, kuten osoitetaan jakeissa 17 ja 19. Kun tämän ajan pituus määritellään 2300 illaksi ja aamuksi, käy selvästi ilmi, että tuo aikajakso ulottuu Meedia - Persian valtakunnasta lopun aikaan asti, mikä osoittaa, että illat ja aamut tarkoittavat vuosia eikä vuorokausia.
44. Vrt. Damsteegt, Foundations of the Seventh - day Adventist Message and Mission, s. 14,15; Froom, Prophetic Faith of Our Fathers, vol. 4.
45. Froom, Prophetic Faith of Our Fathers, vol. 4, s. 404.
46. Ks. esim. Francis D. Nichol, The Midnight Cry (Washington, D.C.: Review and Herald, 1944).
47. Ks. Froom, Prophetic Faith of Our Fathers, vols. 1 - 4; Damsteegt, Foundations of the Seventh - day Adventist Message and Mission. s. 16 - 20.
48. Ks. Damsteegt, Foundations of the Seventh - day Adventist Message and Mission, s. 103 - 146; White, The Great Controversy, s. 423 - 432.
49. Froom, Movement of Destiny. s. 543.
50. Holbrook, "Light in the Shadows", s. 35.
51. White, Christ's Object Lessons, s. 310.
52. Holbrook, "Light in the Shadows", s. 35.
53. Armon ajan päättyminen tarkoittaa aikaa, jolloin katumus ja kääntyminen ei enää ole mahdollista. Ihmisen armonaika voi päättyä kolmella tavalla: 1) kuolemassa; 2) kun hän on tehnyt synnin, jota ei voi saada anteeksi (Matt. 12:31,32; Luuk. 12:10); 3) kun armonaika päättyy kaikilta juuri ennen toista adventtia. Niin kauan kun Kristus toimii ylipappina ja välittäjänä Jumalan ja ihmisen välillä, armoa on saatavilla. "Sen vuoksi rangaistustuomioita, joihin ei sisälly armoa, ei voida langettaa ennen kuin Kristuksen työ pappina on päättynyt. Mutta seitsemän viimeistä vitsausta vuodatetaan ilman armoa (Ilm. 14:10; 15:1), joten ne vuodatetaan sen jälkeen, kun Kristus on lopettanut välitystyönsä ja armonaika on päättynyt" (U. Smith, in SDA Encyclopedia, rev.ed. s.1152).

25 Kristuksen toinen tulemus

Perusopinkohtien sisällysluettelo