PERUSLUONTEISET OPINKOHDAT 8
Kristuksen ja Saatanan välinen taistelu


Raamattu kertoo kosmisesta taistelusta hyvän ja pahan, Jumalan ja Saatanan välillä. Kun opimme ymmärtämään tätä taistelua, joka koskee koko maailmankaikkeutta, ymmärrämme myös paremmin, miksi Jeesus tuli tähän maailmaan.

Taistelun kosmiset näköalat

Taistelu hyvän ja pahan välillä alkoi taivaassa, niin käsittämättömältä kuin se tuntuukin. Miten oli mahdollista, että synti sai alkunsa ympäristössä, missä kaikki oli täydellistä?

Enkelit oli luotu elämään läheisessä yhteydessä Jumalaan (Ilm. 1:1; 3:5; 5:11). Enkelit luotiin voimakkaiksi olennoiksi, jotka toteuttivat Jumalan käskyjä (Ps. 103:20) ja he olivat palvelijoita, "palvelevia henkiä" (Hepr. 1:14). Vaikka enkelit ovat tavallisesti ihmissilmälle näkymättömiä, ne ilmestyvät toisinaan ihmismuodossa (1. Moos. 18,19; Hepr. 13:2). Yhden tällaisen enkeliolennon kautta synti tuli maailmankaikkeuteen.

Miten taistelu sai alkunsa. Kuvaillessaan tämän kosmisen taistelun alkua Raamattu käyttää Babylonin ja Tyroksen kuninkaita vertauskuvana langenneesta enkeliruhtinaasta, 'Kointähdestä', 'sädehtivästä vartijaenkelistä', jonka asumus oli Jumalan luona (Jes. 14:12; Hes. 28:14). *1 Raamattu sanoo: "Sinä olit täydellisistä täydellisin, täynnä viisautta, itse kauneus. - - Moitteen sijaa ei sinussa ollut siitä päivästä, jona sinut loin, siihen päivään, jolloin lankesit pahaan" (Hes. 28:12,15).

Vaikka synnin alkuperä on selittämätön ja ilman puolustusta, sen juuret juontavat Luciferin ylpeyteen: "Kauneutesi houkutti sinut korskeuteen, loistosi sokaisemana haaskasit viisautesi" (Hes. 28:17). Lucifer ei tyytynyt siihen korkeaan asemaan, johon Luoja oli hänet asettanut. Itsekkäästi hän kadehti yhdenvertaisuutta itse Jumalan kanssa: "Etkö juuri sinä sydämessäsi sanonut: 'Minä tahdon nousta taivaisiin! Minä pystytän valtaistuimeni Jumalan tähtiä korkeammalle - - olen korottava itseni Korkeimman vertaiseksi'" (Jes. 14:13,14). Mutta vaikka hän halusi Jumalan asemaa, hän ei halunnut hänen luonnettaan. Hän tavoitteli Jumalan valtaa mutta ei hänen rakkauttaan. Luciferin kapina Jumalan hallitusta vastaan oli ensimmäinen vaihe hänen muuttumisessaan Saatanaksi, "vastustajaksi".

Luciferin toiminta sokaisi monia enkeleitä ja esti heitä näkemästä Jumalan rakkautta. Tyytymättömyys ja kapinamieli Jumalan hallitusta vastaan kasvoi kunnes kolmas osa enkeleistä liittyi Saatanan puolelle (Ilm. 12:4). Jumalan valtakunnan rauha rikkoutui ja "taivaassa syttyi sota" (Ilm. 12:7). Taivaallinen taistelu johti siihen, että Saatana, jota kuvattiin suureksi lohikäärmeeksi, Paholainen ja eksyttäjä, "syöstiin maan päälle, ja samoin syöstiin alas sen enkelit" (Ilm. 12:9).

Miten ihminen joutui mukaan taisteluun? Tultuaan karkoitetuksi taivaasta Saatana levitti kapinansa meidän maailmaamme. Hän esiintyi puhuvana käärmeenä ja käytti samoja väitteitä, jotka olivat johtaneet hänen omaan lankeemukseensa. Hän onnistui heikentämään Aadamin ja Eevan luottamusta Luojaansa (1. Moos. 3:5). Saatana herätti Eevassa tyytymättömyyttä saamaansa asemaan. Ajatus yhdenvertaisuudesta Jumalan kanssa kiehtoi Eevaa ja sai hänet uskomaan kiusaajan sanaan - ja epäilemään Jumalan sanaa. Eeva rikkoi Jumalan käskyn ja söi kielletyn hedelmän sekä sai miehensäkin tekemään samoin. Uskoessaan käärmeen sanaa enemmän kuin Luojan sanaa he osoittivat epäluottamusta Jumalaa kohtaan. Taivaassa alkaneen taistelun siemenet alkoivat näin itää ja juurtua Maa - planeetalla (ks. 1. Moos. 3).

Vieteltyään esi-isämme syntiin Saatana salakavalasti riisti heiltä oikeuden maapallon hallintaan. Saatana alkoi sitten väittää olevansa "tämän maailman ruhtinas". Maa-planeetalta käsin hän uhkasi Jumalaa, hänen hallitustaan ja koko maailmankaikkeuden rauhaa.

Vaikutus ihmissukuun. Kristuksen ja Saatanan välisen taistelun vaikutukset kävivät pian ilmeisiksi, kun synti vääristi Jumalan kuvan ihmisessä. Vaikka Jumala tarjosi ihmissuvulle armoliittoaan Aadamin ja Eevan välityksellä (1. Moos. 3:15), heidän ensimmäinen lapsensa Kain tappoi veljensä (1. Moos. 4:8). Jumalattomuus lisääntyi jatkuvasti kunnes Jumala joutui lopulta surullisena toteamaan ihmisistä, että "heidän ajatuksensa ja pyrkimyksensä olivat kauttaaltaan pahat" (1. Moos. 6:5).

Jumala käytti suurta vedenpaisumusta puhdistamaan maailman katumattomista asukkaista ja antamaan ihmiskunnalle mahdollisuuden alkaa alusta (1. Moos. 7:17 - 20). Mutta ennen pitkää uskollisen Nooan jälkeläiset hylkäsivät Jumalan liiton. Vaikka Jumala oli luvannut olla koskaan enää hukuttamatta maailmaa vedenpaisumuksella, ihmiset osoittivat epäluottamustaan Jumalaa kohtaan rakentamalla Baabelin tornin. Heidän tavoitteenaan oli sen avulla välttyä tuhoutumasta seuraavassa mahdollisessa vedenpaisumuksessa. Tällä kertaa Jumala torjui ihmisen kapinan sekoittamalla ihmiskunnan yhteisen kielen (1. Moos. 9:1,11; 11).

Vähän myöhemmin, kun maailma oli täydellisen luopumuksen partaalla, Jumala teki liiton Abrahamin kanssa. Abrahamin välityksellä Jumala siunaisi maailman kaikkia kansoja (1. Moos. 12:1 - 3; 22:15 - 18). Abrahamin jälkeen tulleet sukupolvet osoittivat kuitenkin epäuskoa Jumalan armoliittoa kohtaan. Synnin pettäminä he auttoivat Saatanaa saavuttamaan tarkoituksensa suuressa taistelussa ristiinnaulitsemalla liiton tekijän ja vakuuden Jeesuksen Kristuksen.

Maailma, maailmankaikkeuden näyttämö. Jobin kirjassa esitetty kertomus kosmisesta kokoontumisesta, jossa oli mukana edustajia eri osista maailmankaikkeutta, antaa lisävaloa tähän suureen taisteluun. Kertomus alkaa: "Eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat koolle ja asettuivat Herran eteen. Myös Saatana oli heidän joukossaan. Herra kysyi Saatanalta: 'Mistä sinä tulet?' Saatana vastasi: 'Olen kuljeksinut pitkin ja poikin maita mantereita (Job 1:6,7; vrt. 2:1 - 7).

Silloin Herra sanoi: "Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole maan päällä toista hänen kaltaistaan, niin vilpitöntä ja nuhteetonta ja jumalaapelkäävää, ei ketään, joka niin karttaisi kaikkea pahaa" (Job 1:8).

Kun Saatana vastasi "Miksi ei Job olisi jumalaapelkäävä? Sinähän olet sulkenut hänet suojelukseesi" Herra (Kristus) salli Saatanan koetella Jobia kaikin tavoin viemättä kuitenkaan Jobin henkeä (Job 1:9 - 2:7).

Jobin kirjan kosmiset näköalat tarjoavat voimakkaan todistuksen siitä suuresta taistelusta, jota käydään Kristuksen ja Saatanan välillä. Tämä planeetta on näyttämö, jolla esitetään dramaattinen taistelu oikean ja väärän välillä. Raamattu sanoo: "olemme - - areenalla, koko maailman katseltavina, enkelien ja ihmisten" (1. Kor. 4:9).

Synti rikkoi Jumalan ja ihmisen välisen suhteen, ja "kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä" (Room. 14:23). Jumalan käskyjen tai lakien rikkominen on välitöntä seurausta uskon puutteesta ja todiste rikkoutuneesta suhteesta. Pelastussuunnitelmallaan Jumala aikoo palauttaa luottamuksen Luojaa kohtaan ja siten synnyttää rakastavan suhteen, mikä ilmenee kuulaisuutena. Kuten Kristus huomautti, rakkaus johtaa kuuliaisuuteen (Joh. 14:15).

Nykyisenä laittomuuden aikakautena mikään ei ole ehdotonta, epärehellisyyttä ylistetään, lahjonta kuuluu elämään, aviorikokset ovat yleisiä ja sopimuksia - olivatpa ne kansainvälisiä tai henkilökohtaisia - rikotaan. Etuoikeutemme on nostaa katseemme tästä toivottomasta maailmasta rakastavaan, kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Tämä laajempi näköala paljastaa meille Vapahtajamme aikaansaaman sovituksen merkityksen. Se johtaa tämän taistelun päätökseen.

Taistelun pääkysymys

Mistä tässä taistelussa elämästä ja kuolemasta on varsinaisesti kysymys?

Jumalan hallitus ja laki. Jumalan siveyslaki on aivan yhtä välttämätön maailmankaikkeuden olemassaololle kuin ne luonnonlait, jotka pitävät sitä koossa ja toiminnassa. "Synti merkitsee Jumalan lain rikkomista" (1. Joh.3:4) eli 'laittomuutta', kuten kreikan kielen sana anomia ilmaisee. Laittomuus merkitsee Jumalan ja hänen hallituksensa hylkäämistä.

Sen sijaan että Saatana tunnustaisi vastuunsa maailmassa vallitsevasta laittomuudesta, hän syyttää siitä Jumalaa. Hän väittää, että Jumalan laki, jota hän pitää mielivaltaisena, rajoittaa yksilöllistä vapautta. Hän väittää edelleen, että koska lakia on mahdotonta totella, se on ristiriidassa luotujen olentojen etujen kanssa. Hyökkäämällä jatkuvasti ja kavalasti lakia vastaan Saatana pyrkii kukistamaan Jumalan hallituksen ja itse Jumalankin.

Kristus ja kysymys kuuliaisuudesta. Ne kiusaukset, joita Kristus kohtasi maanpäällisen toimintansa alussa, paljastivat taistelun vakavuuden. Kysymys oli kuuliaisuudesta ja alistumisesta Jumalan tahtoon. Kohdatessaan nuo kiusaukset, jotka valmistivat häntä olemaan "armahtava ja uskollinen ylipappi" (Hepr. 2:17), Kristus joutui vastakkain vaarallisen vihollisen kanssa. Kun Kristus oli autiomaassa paastonnut neljäkymmentä päivää, Saatana kiusasi häntä muuttamaan kivet leiviksi todistaakseen siten olevansa todella Jumalan Poika (Matt. 4:3). Kuten Saatana oli vietellyt Eevaa epäilemään Jumalan sanaa Eedenissä, samoin hän nyt koetti saada Kristuksen epäilemään sitä, mitä Jumala oli lausunut hänen kasteensa yhteydessä: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt" (Matt. 3:17). Jos Kristus olisi ottanut asiat omiin käsiinsä ja luonut kivistä leipää todistaakseen siten jumaluutensa, hän olisi Eevan tavoin osoittanut epäluottamusta Jumalaa kohtaan. Hänen missionsa olisi päättynyt epäonnistumiseen.

Mutta Kristuksen korkeimpana päämääränä oli elää sopusoinnussa Isänsä sanan kanssa. Ankarasta nälästään huolimatta hän vastasi Saatanan kiusaukseen: "Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta" (Matt. 4:4).

Toisessa yrityksessään voittaa Kristus Saatana näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja lupasi: "Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua" (Matt. 4:9). Saatana antoi ymmärtää, että Kristus siten saisi maailman takaisin hallintaansa ja toteuttaisi missionsa joutumatta kärsimään Golgatan tuskaa. Hetkeäkään epäröimättä ja ehdottoman uskollisena Jumalalle Jeesus sanoi: "Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: 'Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella'" (Matt. 4:10). Nämä sanat merkitsivät taistelun päätöstä. Vaikka Kristus oli säilyttänyt täydellisen riippuvuutensa Isästään, hän oli voittanut Saatanan.

Loppuratkaisu Golgatalla. Tämä kosminen taistelu saavutti huippukohtansa Golgatalla. Kun Jeesuksen maanpäällinen tehtävä lähestyi päätöstään Saatana tehosti yrityksiään sen keskeyttämiseksi. Saatana onnistui erityisen hyvin käyttämään sen ajan uskonnollisia johtajia, jotka olivat kateellisia Jeesuksen saamasta kansansuosiosta. Heidän aiheuttamiensa häiriöiden vuoksi Jeesus lopetti julkisen toimintansa (Joh. 12:45 - 54). Yhden opetuslapsensa kavaltamana ja väärien todistusten perusteella Jeesus vangittiin, häntä kuulusteltiin ja lopulta hänet tuomittiin kuolemaan (Matt. 26:63,64; Joh. 19:7). Ehdottoman kuuliaisena Isänsä tahdolle Jeesus pysyi uskollisena kuolemaan asti.

Kristuksen elämän ja kuoleman vaikutukset ulottuvat yli ihmiskunnan rajojen. Puhuessaan rististä Jeesus sanoi: "Nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta" (Joh. 12:31); "tämän maailman ruhtinas on tuomittu" (Joh. 16:11).

Kosminen taistelu saavutti huippunsa ristillä. Se rakkaus ja uskollinen kuuliaisuus, mitä Kristus osoitti ristillä Saatanan julmuuden edessä, horjutti Saatanan asemaa ja varmisti hänen lopullisen häviönsä.

Taistelu totuudesta sellaisena kuin se on Jeesuksessa

Nykyään Kristuksen arvovallasta käytävä taistelu ei koske ainoastaan hänen lakiaan vaan myös hänen sanaansa, Raamattua. Raamatun tulkitsemiseksi on kehitetty menetelmiä, jotka jättävät kovin vähän jos lainkaan tilaa jumalalliselle ilmoitukselle. Raamattua käsitellään ikään kuin se olisi mikä tahansa muinaisajalta peräisin oleva dokumentti, ja sitä analysoidaan samanlaisin kriittisin menetelmin. Yhä useammat kristityt, heidän joukossaan myös teologeja, eivät enää pidä Raamattua Jumalan sanana, erehtymättömänä ilmoituksena hänen tahdostaan. Tästä on ollut seurauksena, että on asetettu kyseenalaiseksi Raamatun esittämä näkemys Jeesuksen Kristuksen persoonasta; hänen olemustaan, neitseellistä syntymäänsä, ihmetekojaan ja ylösnousemustaan pidetään laajalti kiistanalaisina.

Ratkaisevin kysymys. Kun Jeesus kysyi: "Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?" opetuslapset vastasivat: "Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista" (Matt. 16:13,14). Toisin sanoen, useimmat hänen aikalaisistaan pitivät häntä pelkkänä ihmisenä. Raamattu jatkaa selostusta:

"'Entä te?' kysyi Jeesus. 'Kuka minä teidän mielestänne olen?'
"Simon Pietari vastasi: 'Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.'
"Jeesus sanoi hänelle: 'Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa'" (Matt. 16:15 - 17).

Tänään jokainen joutuu vastaamaan samaan kysymykseen, minkä Jeesus esitti opetuslapsilleen. Vastaus tähän elämän ja kuoleman kysymykseen riippuu vastaajan uskosta Jumalan sanan todistukseen.

Raamatun oppien keskus. Kristus on Raamatun pyhien kirjoitusten keskus. Jumala kutsuu meitä ymmärtämään sitä totuutta, "joka Jeesuksessa on" (Ef. 4:21), sillä hän on totuus (Joh. 14:5). Yksi Saatanan strategioista tässä kosmisessa taistelussa on saada ihmiset vakuuttuneiksi siitä, että he voivat ymmärtää totuuden ilman Jeesusta. Siten on esitetty monia totuuden lähteitä - joka yksinään tai yhteydessä toisiin lähteisiin: (1) ihminen, (2) luonto eli havaittava maailmankaikkeus, (3) Raamattu ja (4) seurakunta.

Vaikka kaikilla näillä on osuutensa totuuden ilmoittamisessa, Raamattu esittää Kristuksen kaikkien edellä mainittujen luojana ja niiden yläpuolella olevana. Ne kaikki saavat todellisen merkityksensä vain Hänessä, josta ne ovat saaneet alkunsa. Jos Raamatun opit irrotetaan Kristuksesta, ymmärrämme väärin häntä, joka on "tie, totuus ja elämä" (Joh.14:6). Antikristuksen luonteeseen ja tarkoitusperiin soveltuu hyvin esittää muita totuuden keskuksia Kristuksen rinnalle. (Alkuperäisessä kreikan kielessä sana antikristus ei merkitse välttämättä Kristuksen "vastaista" vaan voi myös tarkoittaa Kristuksen "sijaista".) Asettamalla kirkon oppeihin muita keskuksia kuin Kristuksen Saatanan on onnistunut siirtää huomio pois hänestä, joka on ihmiskunnan ainoa toivo.

Kristillisen teologian tehtävä. Saatana on pyrkinyt riistämään Kristukselta hänelle kuuluvan aseman sekä maailmankaikkeudessa että totuudessa. Teologian, joka merkitsee oppia Jumalasta ja hänen suhteestaan luotuihinsa, on tarkasteltava kaikkia oppeja Kristuksen valossa. Kristillisen teologian tehtävänä on herättää luottamusta Jumalan sanan arvovaltaan ja poistaa kaikki muut totuuden lähteet Kristuksen tieltä. Niin tehdessään oikea kristillinen teologia palvelee hyvin seurakuntaa, sillä se ulottuu kosmisen taistelun juuriin, paljastaa ne ja kohtaa ne ainoalla vastaansanomattomalla todistuksella - Raamatussa itsensä ilmoittavalla Kristuksella. Tästä lähtökohdasta käsin teologia voi toimia tehokkaana välineenä, joka auttaa ihmiskuntaa vastustamaan Saatanan hyökkäyksiä.

Tämän opinkohdan merkitys

Oppi suuresta taistelusta paljastaa ankaran kamppailun, jota käydään jokaisesta tähän maailmaan syntyneestä ihmisestä. Itse asiassa tämä taistelu koskettaa koko maailmankaikkeutta. Raamattu sanoo: "Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan" (Ef. 6:12).

Auttaa olemaan varuillaan. Tämän opinkohdan ymmärtäminen saa meidät vakuuttumaan siitä, että on tarpeellista vastustaa pahaa. Onnistumme tässä taistelussa vain luottamalla Jeesukseen Kristukseen, sotajoukkojen johtajaan. "Hän on Herra, väkevä ja voimallinen. Hän on Herra, voiton sankari" (Ps. 24:8). Paavali neuvoo, miten voimme selviytyä tässä taistelussa: "Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina! Kiinnittäää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana. Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta" (Ef. 6:13 - 18). Mikä etuoikeus onkaan todellisella kristityllä elää elämää, jolle on ominaista kärsivällisyys ja uskollisuus sekä jatkuva riippuvuus Hänestä, joka antaa meille kaikissa ahdingoissa "riemuvoiton" (Room. 8:37).

Valaisee kärsimyksen salaisuutta. Pahan alkuperä ei ole Jumalassa. Häntä, joka rakastaa oikeutta ja vihaa vääryyttä (Hepr. 1:9), ei voida syyttää maailman kurjuudesta. Saatana, langennut enkeli, on vastuussa julmuudesta ja kärsimyksestä. Voimme paremmin ymmärtää, miksi maailmassa tapahtuu ryöstöjä, murhia ja onnettomuuksia, kun näemme ne osana suurta taistelua.

Risti todistaa sekä synnin tuhoisuudesta että Jumalan rakkaudesta syntistä kohtaan. Siten näkemys suuresta taistelusta opettaa meitä vihaamaan syntiä ja rakastamaan syntistä.

Korostaa Kristuksen rakkautta ja huolenpitoa. Palattuaan taivaaseen Kristus ei jättänyt omiaan orvoiksi. Hän varusti meidät kaikella mahdollisella avulla taistelussa pahaa vastaan. Pyhän Hengen tehtävänä on olla jatkuvana puolustajanamme siihen asti kunnes Kristus tulee takaisin (Joh. 14:16; vrt. Matt. 28:20). Enkelien tehtävänä on myös osallistua hänen pelastavaan työhönsä (Hepr.1:14). Voittomme on varma. Voimme olla täynnä toivoa ja rohkeutta kohdatessamme tulevaisuuden, sillä Mestarimme on johdossa. Voimme ylistää häntä hänen hankkimastaan pelastuksesta.

Paljastaa ristin kosmisen merkityksen. Ihmiskunnan pelastus riippui Kristuksen elämästä ja kuolemasta, sillä hän antoi henkensä lunnaiksi syntiemme tähden. Tällä teollaan hän osoitti oikeaksi Isänsä luonteen, lain ja hallituksen, joita vastaan Saatana oli esittänyt vääriä syytöksiä.

Kristuksen elämä vahvisti Jumalan oikeudenmukaisuuden ja hyvyyden sekä osoitti, että Jumalan laki ja hallitus olivat vanhurskaita. Kristus osoitti perusteettomiksi Saatanan hyökkäykset Jumalaa vastaan. Hän osoitti, että kun katuvat uskovat turvautuvat täysin Jumalan voimaan ja hänen armoonsa, he voivat elää voitollista elämää.

Lähdeviite
1. Latinankielinen nimitys 'Lucifer' merkitsee 'valon tuoja'. Nimitystä on käytetty Kointähdestä eli Venuksesta. Paholaisen nimitykseksi se on tullut siitä syystä, että Jes. 14:12 nimitetään paholaista symboloivaa Babylonin kuningasta taivaasta pudonneeksi Kointähdeksi.

9 Kristuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus

Perusopinkohtien sisällysluettelo