HISTORIA - SUOMESSA


"Onnellinen se kansa, joka riemuiten ylistää sinua, Herra! Se kansa saa vaeltaa sinun kasvojesi valossa."
Ps. 89:15

Suomen Adventtikirkon historia

Adventtikirkon toiminta alkoi Suomessa heinäkuun 21 päivänä vuonna 1892, jolloin Helsinkiin saapui Tukholmasta "Suomen apostoli", Ruotsin adventtikirkon esimies Olof Johnsson (1843-1919) sekä kaksi seurakuntatyöntekijää. He aloittivat adventtisanoman levittämisen jakamalla ruotsinkielistä hengellistä kirjallisuutta, käymällä kodeissa ja kutsumalla ihmisiä kokouksiin Johnssonin vuokraamaan asuntoon.

Saman vuoden joulukuussa adventistien skandinaavisen työn johtaja, Lewis Johnsson kävi ensi kertaa Suomessa, tuoden mukanaan käsikirjoituksen ensimmäiseen adventistien julkaisemaan suomenkieliseen kirjaan, "Kristus ja hänen vanhurskautensa", jonka oli kirjoittanut eräs amerikkalainen adventisti ja suomentanut muuan Amerikan suomalaisista.

Suomen ensimmäinen adventtiseurakunta perustettiin Helsinkiin vuonna 1894. Siihen kuului aluksi 24 jäsentä ja se toimi osoitteessa Pursimiehenkatu 25. Adventtikirkko toimi aluksi lähes yksinomaan ruotsin kielellä vuoteen 1907, jolloin työntekijöihin liittyi kaksi suomenkielistä työntekijää.

Vuonna 1909 perustettiin itsenäinen Suomen konferenssi (piirikunta).

Vuonna 1919 Suomessa astui voimaan kieltolaki, joka oli voimassa aina vuoteen 1932 saakka. Tämä edisti myös adventistien tekemää raittiustyötä.

Vuonna 1921 voimaan astunut oppivelvollisuuslaki toi monille adventisteille ongelmia. Suomessa lauantai oli yleinen koulupäivä ja osa vanhemmista, jotka eivät uskonnollisista syistä lähettäneet lapsiaan sinä päivänä kouluun, saivat sakkoja ja muutamat jopa vankeusrangaistuksia.

Vuonna 1922 voimaan tullut uskonnonvapauslaki, joka antoi kahdeksantoista vuotta täyttäneille oikeuden kuulua haluamaansa kirkkokuntaan, antoi adventisteille mahdollisuuden perustaa oma laillistettu kirkkokunta Suomeen. Keskusteluja rekisteröidyn adventistiyhdyskunnan perustamisesta käytiin, mutta käytännön toimiin ei vielä ryhdytty.

Vuonna 1929 piirikunta jaettiin suomenkieliseen ja ruotsinkieliseen. Suomenkieliseen konferenssiin kuului 1127 jäsentä ja ruotsinkieliseen 314. Nykyisinkin toiminta jakautuu kielellisin perustein kahdeksi piirikunnaksi.

Sotavuodet 1939-1944 lisäsivät yleistä kiinnostusta uskonnollisia asioita kohtaan. Tämä näkyi myös adventtiliikkeen toiminnassa. Talvisodan aikana Helsingissä Messuhallissa pidettiin Suomen adventtiliikkeen historian toistaiseksi suurin kokous. Siihen osallistui peräti 6000-7000 kuulijaa.

Vuonna 1943 adventistipastori Toivo Seljavaaraa kiellettiin Helsingissä kokousten pito sillä perusteella, että hän kuului siviilirekisteriin eikä mihinkään laillistettuun kirkkokuntaan. Seljavaaraa vastaan nostettiin syyte luvattomien kokousten pidosta, mutta Helsingin raastuvanoikeudessa syyte kuitenkin aiheettomana hylättiin.

Opetusministeriön päätöksellä 12.6.1943 seitsemännen päivän adventistiyhdyskunta Suomessa rekisteröitiin Suomen Adventtikirkko - nimisenä. Samaan aikaan rekisteröitiin kirkon ruotsinkielinen työ Finlands Svenska Adventkyrka -nimisenä, joka toimi itsenäisenä kirkkokuntana aina vuoteen 1991 asti, jolloin se liittyi samannimisenä rekisteröitynä seurakuntana Suomen Adventtikirkkoon.

Vuonna 1996 Adventtikirkon suomalaisen piirikunnan hallintotoimisto muutti Helsingistä Tampereen Aitolahteen, jossa se toimii tänäkin päivänä.

Adventtikirkon historia Suomessa vuosilukuina:

1892
Ensimmäinen adventistisaarnaaja saapui Suomeen 21.7.

1894
Ensimmäinen adventtiseurakunta perustettiin Helsinkiin.

1897
Perustettiin "Kansainvälinen Kirja- ja Lähetysyhdistys" (nykyisin Kirjatoimi) huolehtimaan julkaisutoiminnasta. Adventtikirkon äänenkannattaja Aikain Vartija (sittemmin Valon Viesti ja Nykyaika) alkoi ilmestyä.

1909
Perustettiin Suomen adventistien piirikunta (5 seurakuntaa, 160 jäsentä)

1911
Siionin Ystävä (myöhemmin Adventtiairut, nykyisin Nykyaika-lehden viikkonumero) alkoi ilmestyä.

1918
Lähetyskoulu "Kotipirtti" Hämeenlinnassa aloitti toimintansa.

1920
Seurakunnat rekisteröityivät Suomen Seitsemännen Päivän Adventistien Filantrooppinen Yhdistys ry -nimisenä yhdistyksenä.

1926
Helsingin Fysikaalinen Hoitolaitos aloitti toimintansa.

1929
Piirikunta suomenkieliseen ja ruotsinkieliseen (suom.prk. 1127 jäsentä, ruots. 314 jäsentä.

1932
Toivonlinnan lähetyskoulu aloitti toimintansa Piikkiössä, Varsinais-Suomessa.

1937
Terveys-lehti alkoi ilmestyä.

1943
Yhdyskunta rekisteröitiin 12.6. Suomen Adventtikirkko -nimisenä uskonnollisena yhdyskuntana.

1947
1.1. alkaen Suomenkielisestä piirikunnasta muodostettiin kaksi piirikuntaa: Itäinen piirikunta ja Läntinen piirikunta.

1948
Kirjeellinen Raamattuopisto aloitti toimintansa.

1949
Nuori Usko -lehti alkoi ilmestyä.

1954
Ostettiin Kallioniemen leiritila Laukaasta.

1955
Suomenkieliset piirikunnat muodostivat itsenäisen unionin adventtikirkon kansainvälisessä organisaatiossa (aikaisemmin ne muodostivat Ruotsin piirikuntien kanssa yhteisen Itä-Pohjolan unionin).

1956
Aitolahden Vanhainkoti (nykyisin Nurmikoti) aloitti toimintansa. Elämäntavat raittiiksi -liitto ETRA ry. perustettiin.

1959
Toivonlinna sai oikeuden antaa keskikoulun päästötodistuksia.

1960
Toivonlinna sai Valtioneuvostolta oikeuden laajentua yliopistoon johtavaksi oppilaitokseksi.

1961
Kustannusliike Kirjatoimi muutti Helsingistä uuteen toimitaloonsa Aitolahteen.

1962
Oma kirjapaino aloitti toimintansa kustannusliikkeen yhteydessä.

1963
Ensimmäiset ylioppilaat valmistuivat Toivonlinnasta. Suomen Adventtikirkon hallintotoimisto muutti Helsingistä Turkuun.

1968
Adventtiairut muuttui kuukausilehdestä viikkolehdeksi.

1975
Hopeaniemen kylpyparantola siirtyi Suomen Adventtikirkon omistukseen Finlands Svenska Adventkyrkanilta.

1979
Hopeaniemen kuntoparantolan uudet parantolarakennukset valmistuivat.

1983
Lapin lähetys perustettiin. Ruotsalainen piirikunta liittyi Suomen unioniin.

1991
Itäinen ja Läntinen piirikunta yhdistettiin Adventtikirkon suomalaiseksi piirikunnaksi. Finn-Nutana Oy lopetti toimintansa.

1993
Adventtiairut ja Nykyaika yhdistettiin viikoittain ilmestyväksi lehdeksi nimeltä Nykyaika.

1994
Helsingin Fysikaalinen Hoitolaitos lopetti toimintansa kirkon omistuksessa (jatkoi työtekijöiden omistuksessa).

1995
Terveys-lehden julkaiseminen lopetettiin.

1996
Suomen Adventtikirkon hallintotoimisto muutti Turusta Tampereelle.

1996
Adventtikirkon suomalaisen piirikunnan hallintotoimisto muutti Helsingistä Tampereelle.

1992
Suomen Adventtikirkon hallitus päätti, että nainen voidaan valita paikallisseurakunnassa seurakunnan vanhimmaksi. Valinta edellytti periaatepäätöstä 2/3 äänten enemmistöllä.

1993
Suomen Adventtikirkon hallitus päätti liittymisestä Suomen Vapaitten Kristittyjen Neuvoston (SVKN) jäseneksi.

1995
Suomen Adventtikirkko siirtyy Internet aikaan. Suomen Adventtikirkon hallitus päätti, että nainen voidaan valita paikallisseurakunnan vanhimmaksi ilman reunaehtoja.

1997
Suomen Adventtikirkko otti käyttöön myös Suomessa vuonna 1996 rekisteröidyn (suojatun) kansainvälisen Adventtikirkon pääkonferenssin valitseman logon. Adventtikirkon vanhainkodin nimi muutetaan Nurmikodiksi.

1998
Kirjatoimen kirjapaino lakkautetaan. Suomen adventtikirkossa ensimmäisen kerran naisteologit saavat pastorin valtuudet ja heidät siunataan tehtävään.

1999
Suomessa adventtikirkon naisteologeille, joilla on pastorin valtuus myönnettiin avioliittoon vihkimisoikeus. Pastoraalisessa työssä toimiville kaksi vapaapäivää kalenteriviikossa.

2000
Ensimmäistä kertaa adventtikirkossa, Suomessa, valitaan kirkon äänenkannattajalle Nykyaika-lehdelle päätoimittajaksi nainen. Tampereen kristillinen koulu muuttaa Suomen Adventtikirkon hallintotoimiston kanssa samaan rakennukseen Tampereen Aitolahteen.

2001
Lapin lähetyksen alue laajenee ja nimeksi valitaan Pohjois-Suomen lähetys. Suomen adventtiseurakunnat saavat käyttöönsä uuden laulukirjan nimeltä: Seurakunta laulaa. Suomen Adventtikirkko valitsee ensimmäisen kerran naisen pääsihteeriksi.

Lähteet:
T. N. Ketola: Hengellisiä liikkeitä - historiallinen tutkielma Suomen adventtiliikkeestä, Uuden Auran osakeyhtiön kirjapaino, 1952; Tunnustuskirjana Pyhä Raamattu, Kirjatoimi, 1995