Syyskuisena sunnuntaiaamuna puhalsi kotinurkillani kova tuuli, oli varmaan puhaltanut läpi koko edellisen yön. Jossain vaiheessa vaimoni Maarit, kun hän aamupäivällä siivosi ulkona ja teki puutarhatöitä, näki meidän pienessä altaassa muutaman kuolleen pikkujyrsijän (jo viikkoja aiemmin siinä oli ollut yksi vastaava), ja hän pyysi minua poistamaan niitä sieltä. Vuosia sitten olin jotenkin kantanut kokonaisen muurahaispesän pois pihamme ylänurkasta, alas pyörätien yli, kohti maantietä, välissä oli reilun 10 metrin leveä kaistale, jossa mm. koivuja ja muita puita. Se oli päätynyt yhden puun juureen, etelään päin, mutta en ollut enää nähnyt elämää siinä sen jälkeen. Ajattelin, että sen viereen voisin jättää jyrsijät maatumaan - ehkä ei paras ratkaisu, mutta ainakin pois altaastamme. Kun lähdin kävelemään takaisin päin näin melkein kuvaannollisesti sähköä ilmassa, tai ainakin sen vaara oli hyvin todellinen: eräs naapurin alatontin laho puu oli myrskytuulessa kaatunut pyörätien yllä kulkevan sähköjohdon päälle ja venyttänyt johtoa jonkin verran, mutta se ei ollut katkennut. Kyseessä oli varmaan yli kahdeksan metrinen puu, joten pyysin Maaritia auttamaan: otettiin pienet tikkaat, ja hän piti kiinni niistä ja minä kiipesin vetämään puun pois sähköjohdolta.
Ajatus oli varmaan teoriassa hyvä, vaikka pelkäsin, että saattaisin vahingossa katkaista koko sähköjohdon ja saada kunnan sähkömiehet ihmettelemään typerää toimintaani. En kuitenkaan jaksanut vetää puuta pois, sen painopiste oli liian korkealla. Nopea miettiminen - kenties jotain varhaislapsuuteni koettua polunkävijän narujen solmimista muistellen – ja keksin, että narulla vetämällä saisin enemmän voimaa puun alas vetämiseen. Narun avulla homma sitten onnistuikin, vaikka puu luisui sähköjohtoa pitkin jonkin matkaa, ennen kuin se tippui maahan. Jätettiin se naapurin puolelle, mutta saattaa käydä niin, että saamme pilkkoa sen itsellemme, katsotaan huomaako naapuri missä vaiheessa, että se on kaatunut oudosti, ihan suoraan pihan ja pyörätien väliseen pieneen ojaan. Muistin lukeneeni jostain ruotsinkielisestä hartauskirjasta vanhasta naisesta, joka salaa aina kävi auttamassa naapureitaan ja muitakin avuntarvitsijoita niin, ettei kukaan koskaan saanut selville, kuka oli toiminut auttajana. Niinpä emme ole vielä edes kertoneet koko asiasta naapurillemme.
Viikko sen jälkeen, taas sunnuntaina, olin ottanut tehtäväkseni korjata langatonta alakertamme kaiutinjärjestelmää. Se ei mennyt päälle, sen sijaan toisessa kaiuttimessa vilkkui koko ajan, sekunnin välein, pieni punainen valo. Ohjekirjassa todettiin, että näin tapahtuessa käännytään valtuutetun huollon puoleen. Olin kuitenkin nähnyt Youtube-videon, jossa eräs nuori mies avasi toisen vastaavanlaisen kaiuttimen, totesi sulakkeen olevan ehjä, ja kun hän laittoi kaiuttimen kiinni ja kytki sen toiseen kaiuttimeen, järjestelmä alkoikin toimia. Tein juuri kuin videossa oli näytetty, ruuvasin kaikki takaosan ruuvit irti, ja sain pienen näkymän sisäpuolelle. Mutta se oli liian kapea näkymä, jotta mitään olisin voinut tehdä. Videossa nuori mies otti seuraavaksi terävän esineen ja melko paljon voimaa käyttäen irrotti etupuolen kaiutinelementin (se oli liimattu kiinni tukevasti) päästäkseen kaiuttimen sisälle etupuolelta. Tein ihan samalla tavalla ja käytin paljon voimaa siihen. Pääsin vaivoin pinsetillä irrottamaan sulakkeen, joka oli ihan ehjä, ja luulin jo korjanneeni kaiuttimen, kun näin oranssin valon vilkkuvan (ei enää punaista). Mutta kun kytkin toisen kaiuttimen kiinni, alkoi punavalo taas vilkkua. Totesin Maaritille, että nyt en voi enää tehdä mitään, kaatopaikalle menee koko järjestelmä.
Olimme toki rukoilleet jo vian ilmetessä, että sen saisi korjattua, ja olin korjauspäivänäkin rukoillut, mutta mikään ei ollut auttanut, … kunnes olin poistamassa toista kaiutinta, ja näin että sen sähköjohto oli hiukan löysästi kiinni. Painoin sen kunnolla kiinni, ja punavalo sammui! Oli luultavasti käynyt niin että pojanpoikani, silloin hiukan alle 7 kuukauden vanha, oli seisonut sohvallamme ja tuettuna pitänyt kiinni sohvan selästä, ja jotenkin varmaan ottanut kiinni nurkan kaiuttimen johdosta tai tökännyt sitä, saaden sen hiukan löystymään. Ongelma oli siis koko ajan ollut toisessa kaiuttimessa eikä siinä, jota vimmatusti olin yrittänyt korjata! Kun luovuin korjaamasta itse, niin Jumala näytti miten asia oli, ja järjestelmä alkoi taas toimia. Tavallaan sähköä oli tässäkin tapauksessa ilmassa, koska se ei sujuvasti päässyt kaiuttimen sisälle, (ehkä maadoitus ei toiminut), ja olisihan minun pitänyt aavistaa, että ajattelin asian ihan väärin päin: kuulin monta kerta pienen naksutuksen, silloin kun kaukosäätimellä laitoin järjestelmän päälle. Vajaan sekunnin se pysyikin päällä, sitten kuului naksuva ääni, ja sen jälkeen punavalo alkoi vilkkua. Eli järjestelmän suojaus tuli päälle, kun sähkönsaannissa oli ongelma. Ja ohjekirjassa olikin ensimmäinen ohje ollut tarkistaa, että kaiutin saa sähköä, mutta tarkistin väärästä kaiuttimesta.
Tästä tulee mieleeni monet raamatulliset opetukset, mm. miten tarkasti Jumala ohjeisti kansaansa toimimaan tietyllä tavalla, ja kun he tekivät eri tavalla, seuraukset olivat usein huonoja. Ja kuinka usein ajattelemme ongelmista ja niiden syistä ihan väärällä tavalla, ongelmat ovatkin jossain ihan muualla kuin luulemme. Myös Raamatun kehotukset valvoa ja tutkia - miten tärkeitä ne ovat, jotta olemme terävillämme, kun sitä tarvitaan. Eikä oma voima loppujen lopuksi voi ketään pelastaa, ei vaikka kuinka yrittäisi. Rukousta tarvitaan, mutta myös omasta itsestään ja omasta voimastaan luopumista.
Sananlaskut 3: 5 – 6 sanoo: ”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.”
Ystäväni Seidi laulaa tästä omassa laulussaan, äänite on noin 10 vuoden takaa.
Teksti ja kuvat: Boris Källman
Comments